perjantai 20. joulukuuta 2013

Viimeiset valmiit KyJyt

Tervehdys kaikille.Viimeiset valmiiksi saatetut KyJyt tulevat nyt esiin piilostaan. Itse asiassa  Itsenäisyyspäivän aikoihin sain innostuksen kipinän jonka seurauksena  saatoin valmiiksi sillon neulotut/virkatut  mutta viimeistelemättä jääneet KyJyt . Siihen se kipinä sitten hiipui ja vasta eilen illalla painostin siippani kamera mieheksi ja kuvaus avuksi. Ja pimeänä talvi iltana sisätiloissa saa arvatenkin laadukkaita kuvia. Tosin näiden säälittävien käsityö räpellysten edunmukaista onkin ettei kuvat olekaan tämän parempia :)

Elikkäs, KyJy 5 kaarrokepaita Mandarit Petitistä. Langan kulutus 277g ja ohje viime kesän Modasta, numeroa en muista. Lopputulos, no ööö....


Kuvassa ei vyötärön kohdalla olevat palmikko kuviot näy. Ihan pidettävä mutta ennustan että tulee käytössä virahtamaan kuosistaan pahasti, nähtäväksi jää. KyJy työksi liian aikaa vievä.

KyJy12 Tunika. Neulottu kaksin kertaisesta langasta Novitan Huurre (yksi kerä) ja Novitan Wool, painoa yhteensä 256g. Ja malli alkuperäisin Käsityökerho lehdestä menneiltä vuosilta ja vielä muuteltu versio. Ei vastaa sitä mielikuvaa mikä tästä piti tulla. Liekkö vika paidassa vai siinä jonka päälle se on puettu, eli alle kirjoittaneessa?






En saanut vieläkään mieleistäni tunika mallista villapaitaa. Ehkäpä siis jatkan harjoituksia ja eräänä päivänä esittelen tunikan josta voin olla ylpeä, tästä en voi sanoa niin.

KyJy 13 Patalaput. Mallit kirjasta Patalappuja ala carte. Viime vuonna saatu joululahja kirja :) Olen päättänyt kokeilla sen kirjan kaikkia malleja ja ison osan siitä olen jo tänä vuonna tehnytkin. Nää  kolme on ihan puuvilla lankojen jämistä kursittu kasaan. Jouduin hieman soveltamaan koska lankani oli paksumpaa kuin kirjan malleissa. Nää pikku työt on tälläselle hätäselle aina mieleisiä tehdä.





KyJy 3 Sormikkaat. Lankana Novitan Ilona, 72g. Nääkin jämä langoista. Sormikkaat halusin tehdä koska en ole ennen tehnyt. Ja tarkoituksella tein ensimmäiset sormikkaani mahdollisimman simppeliksi ettei hermo kärähdä. Ja näistä jäikin hyvä mieli. Eivät ehkä kaikkein somimmat mutta onnistuneet. Ja ennen kaikkea haluan tämän kokemuksen jälkeen tehdä toistekin sormikkaat jos vaikka seuraavat olisivat hienostuneemmat.



KyJy 10 Pyöreä peitto. Ja tämä on sitten jämälankojen koko kirjo. Valitsin pussillisen tuhottavia lankoja ja kutosen pyöröpuikot. Neuloin ympyrää kahdeksalla sektorilla ja lisäyksiä joka toinen kierros. Langat vaihtui isompina tai pienempinä raitoina. Ohkaisempia lankoja käytin kaksinkertaisina. Ajatus oli peitosta jossa on muistoja aikaisemmin tehdyistä neulomuksista erillaisten langan jämien muodossa ja pyöreä siksi että kun oikein laiskottaa voi sen alle mennä sohvalle sikiö asentoon torkuille. Lohdullista.






Ja ensimmäisenä tätä vaati kokeilla meidän noutaja. Änkesi nimittäin väkisin kuvaan ja tahtoi näyttää miten koira sitä käyttäisi. Peitto ei ole kaunis ja pingotuksesta huolimatta kirmurtelee koska langat ovat sen verran toisistaan poikkeavia. Silti jostain syystä pidän tästä.

Luulen että enenpää valmiita KyJyjä ei tule. Kyllä siellä joku voisi valmistuakin mutta kaikki ei joka tapauksessa. Muutamaa työtä on kohdannut vastoinkäyminen jonka seurauksena ne ovat hyllytetty ainakin toistaiseksi. Jos tärkein tavoite KyJyssä olisi onnistuminen "sääntöjen" mukaisesti niin tempaus olisi minun osalta pannukakku. Mutta koska  viime kädessä en pidä tätä harrastusta suorittamisena vaan lähinnä mukavana ajan vietteenä niin tämän kaltaiset tempaukset ovat aina onnistuneita. Luultavasti palailen jossain postauksessa vielä kesken jääneiden kanssa kuvineen päivineen.

Työ kuviot ovat vaatineet tänä syksynä minulta harvinaisen paljon. Ja osin siitä johtuen rasitus vammat koneistossani ovat saaneet minussa yli otteen. Jo kolme vuotta minua piinannut kantakalvon tulehdus ärtyi sille asteelle jotta kävin eilen kortisoonia molempiin kantapäihin. Eli tänään ei liikuta ja lauantaikin säästeliäästi. Onneksi olen joulun viettäjänä  huoleton. Vuosi vuodelta otan jouluun valmistautumisen ja vieton entistäni maltillisemmin ja suurpiirteisemmin. Ne vähät joulukortit jotka laitan, haluan tehdä itse. Myös piparkakku talo, tänä vuonna kota, kuuluu mieli valmisteluihin. Maltillisesti jouluvaloja, paljon kynttilöitä. Lahjoja harkinnalla ja vain aidosta antamisen halusta. Pöytään vain ne tarjottavat jotka oikeasi maistuu ja mitä odotetaan, ei muuta. Niitäkin sopivasti, ei ylen palttisesti. Siivous hoidetaan kuten pitkin vuotta. Meillä se ei tarkoita perinteistä lattiasta kattooon ja jokainen kaappi. Mutta koira taloudessa tartutaan imuriin kesken joulupyhienkin.

Lapsukaiseni ovat par aikaa hakemassa todistuksiaan ja kait siellä ylä asteella jonkilainen juhlakin on. Ainakin tyttärelle piti ommella mekko tätä päivää varten. Laittelen siitäkin kuvian seuraavaan postaukseen. Koko perheemme on vapaalla reilun viikon ja se tuleekin tarpeeseen. On aika huokaista. Jos kävisi niin etten pistydy ennen aattoa täällä blogissani niin varmuuden vuoksi toivottelen kaikille Rauhallista ja hyvää joulua. Viettäkää se hyvillä mielin ja hymyssä suin.

torstai 21. marraskuuta 2013

Huhuu, olen edelleen olemassa

Luin huvittuneena edellistä blogi päivitystä. Silloin päivittelin että olin pitänyt kolmen viikon blogin päivitys taukoa ja ajattelin yrittää seuraavan kerran neljän viikon väliä. Ja kuulkaas, se onkin ainoa asia mikä on onnistunut viime aikoina ja vielä helposti. Tosin ei se ollut edes tavoite mutta vahingossa "onnistuin".
Leikki sikseen. Jostain syystä läppärin kannen avaaminen, edes vilkaistaakseni muiden aikaan saannoksia, on ollut minulle liian suuri ponnistus. Juu, on ollut ylitöitä ja on ollut tyttärellä ulkomaalaisia vieraita meillä majoittumassa, on ollut "kiireitä" ja "kaikenlaista". Hei, silti tähän neljään viikkoon olisi ollut joskus aikaa tehdä jotain neulomuksia valmiiksi asti ja päivitää tänne blogiin kuvan kera. Kai sitä pitää  tähän saamattomuuden tilaan jokin diagnoosi käydä lääkäriltä kysymässä. Eihän tämä voi ollan enää normaalia.
KyJyjen kanssa on räpeltänyt tyyliin, muutama rivi tuota ja ai niin virkkaampa hetken tuota. Ja nyt on tilanne se etten tiedä itsekään missä mennään. Eli pitää ottaa härkää sarvista ja kaivaa kaikki KyJyt esiin ja todeta tilanne. Tohtiikohan sitä härkää sarvista mennä ottamaan? Siitähän voi seurata vaikka mitä.
Tässä holtittomuuden maailmassa meikäläinen tarpoo kohti joulua. Taidankin toivoa tänä vuonna joululahjaksi säntillisyyttä ja johdonmukaisuutta. Onkohan mahdoton toive? Tai jos jätetään joulupukki rauhaan ja en lähtisi lääkäriinkään diagnoosin toivossa. Kertoisitteko te, miten tästä huolettomuudesta noustaan tolkulliseen toimintaa?

tiistai 22. lokakuuta 2013

Tuumailu KyJyn ympärillä jatkuu

Blogi päivityksen taajuus sen kuin vain kasvaa. Nyt jo melkein kolme viikkoa, yrittäisinköhän seuraavan kerran neljää?  Pöh, nolottaa tämä saamattomuus. Lenkillä hyvin suunnitellut tekstit eivät koskaan päädykkään "painoon" eikä edes "pöytälaatikkoon" vaan haihtuu ajatusten avaruuteen muiden mietteiden tieltä. Olisikohan minimaalinen aivo/muistikapasiteettini ylikuormitettu? Hmm...

Liikunnallinen lokakuuni on kohdannut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia eli toisin sanoen iskias kivun, joka on tehokkaasti haitannut päivin ja öin. Liikuttu on, mutta ei ollenkaan sillä tehokkuudella mikä suunnitelmissa oli. Tässä kohtaa maltti olisi valttia mutta mitäs kun sitä ei ole? Kaikki maltti taas on käytössä kaiten tähän KyJy projektiin, siellä ei nimittäin hoppu tunnu olevan, sen verran verkkaasti edistymistä tapahtuu.

KyJy nro8 villasukat
sentään valmistuivat.
Ihan perus töppöset,
ihan perus seiskaveikasta, 82g





Eivätpä nämä muuta esittelyä tarvitsekaan. 


Sitten valmiiksi asti sain miehelleni kaulurin.
Ohje oli syksyn Novitassa. 
Lankana Isoveli jota kului 270g.
Ja mannekiininä meijän noutaja.




Kolme muutakin KyJyä on periaatteessa valmiita mutta tökännyt siihen minun heikoimpaan lenkkiin, eli viimeistelyyn. Mikähän siinäkin pitää olla niin turkasen vaikeaa? Tämä surullinen keko odottelee inspiraatiota.



Kesken eräisiä sentään saan joka ilta hieman edistettyä.
 Silti niidenkin kasa on vielä melkoinen.









Ja haarukkapitsipaidan tekele on kateissa???  Hurraa, kyllä tästä vielä jotain tulee. Homma on hallussa mutta ei minun. Että tällä viisii meillä...

Mutta ei masennuta saatikka luovuteta. Ihmeitähän tapahtuu, voihan se olla että tämäkin projekti kohtaa vielä yllätys lopputuloksen ja  kaikki valmistuvat. Niin tai näin, hankin jo  "joululahjan" taikka "KyJyn päätös kiitoslahjan" itselleni. Osallistuin pienellä panoksella Roosa nauha kamppanjaan näillä ostoksilla.





Tähän upotan luvan kanssa kynteni sitten jouluna.
Sitä haikeana odotellessa
siedän marrakuutakin hieman paremmin.
Kuulumisiin!

torstai 3. lokakuuta 2013

Hitaasti mutta (epä)varmasti

No hei vain. Blogi päivitystä onnistuneesti jo viikon verran lykänneenä, en enää keksinyt kertakaikkiaan mitään teko syytä lykätä tätä enää. Tai kai olisin keksinyt mutta koska pari valmista ja kuvattua KyJyä odotteli vain julkaisuaan, niin enhän minä enää muutakaan voi. Ei sillä, että tää nyt olisi jotensakin vastenmielistä, olen vain niin turkasen aikaan saamaton, etenkin blogini suhteen.
KyJyjen kanssa olen nyt tilanteessa 6/20. Ja semi valmiita mutta viimeistelemätöntä lisäksi pari. Ensi viikolla on vielä 11 viikkoa jäljellä KyJyä. Jotta nyt saisin jollainlailla "sisäisen aikataulu minäni" rauhoitettua olen kehitellyt itselleni ontuva suunnitelman. Ensi viikkoon, tarkemmin sanottuna tiistaihin, mennessä aion saada täysin valmiiksi vielä 3 KyJy työtä. Tällä logiikalla jäljellä jäävillä viikoilla on valmistuttava yksi KyJy viikossa. Niin, ontuva suunnitelma, tiedän sen. Huoh.

Valmiiksi tulleet KyJyt nro 15 ja 19 tulivat kuvatuksi samalla kertaa. Pipon kanssa kävi niin että ensimmäiseen versioon meni lankaa vain 46 grammaa, täytyi siis neuloa toinen samalla mallilla jotta kriteerit täyttyi. No ensimmäisen ennätin antaa jo eteenpäin muistamatta ottaa siitä valokuvaa. Tämä toinen pipo on samalla mallilla ja painaa saman verran. Eli vaikka kuvaa ei ensimmäisestä olekaan niin neuloin kaksi pipoa  jotta langan kulutus oli riittävä hyväksyttäväksi KyJy työksi. Tämä kuvassa oleva musta pipo on Novitan Nallesta ja menee tyttären käyttöön.
KyJy 19 on taas pitsineulekauluri Novitan lehdestä syksy 2013. Lankana Novitan Usva, jota meni 96 grammaa eli yksi kerä riitti hyvin. Kauluri on itselle ja onpa ollut jo käytössäkin.



Puikon heiluttelua on häirinnyt onnistuneesti tällä viikolla peukalo. Sen lisäksi että se on kroonisesti keskellä kämmentä niin nyt siinä on vielä kohtuullisen iso viilto haava. Minulle on ehdotettu muoviveitsiä taikka viiltosuojahanskoja keittiö hommiin. Luultavasti viisinta oli ottaa käyttöön molemmat.
Suunnitteilla oli liikunnallinen lokakuu mutta hitakoisesti on lähtenyt käyntiin. Avohaava peukalossa ei ole viisasta lähteä uimahalliin. Tämän päiväinen käynti osteopaatilla helpotaa selkä jumia. Kunhan lihakset ja nikamat vuorokauden verran saavat tottua uuteen ja oikeaan asentoonsa niin sen jälkeen palaan ruotuun eli liikunnallinen lokakuu voi alkaa täysi painoisesti.
Jospa tästä vielä hyvä tulee, sekä kunnosta että KyJystä. Vai kävisinkö talviunille ja heräisin keväällä?

torstai 12. syyskuuta 2013

Toivoton KyJy projekti

Toivottoman hitaasti etevä KyJy tempaukseni neljänneksi finaalin saapunut neulomus esittäytyy.

KyJy 4
Novitan lehdesta kevät 2013
ohjeella sovelletut pitsisukat
Novitan Pikkusisko langasta, 65g


Jalkateriä kavennettu ja lyhennetty ja vartta varten vähennetty silmukoita vaikka ohje neuvoo lisäämään. En tiedä millaiset mammutit näistä olisi tulleet jos ohjetta olisin noudattanut mutta kerrankin ymmärsin tehdä korjauksia ennen kun innostuksissani neuloin sukat loppuun asti. Hyvä näin, sukat ovat mieleiset.
Kohta on puolet KyJy ajasta käytetty ja tämä oli neljäs valmis KyJy. Jotain hyvällä mallilla olevia töitä odottelee sitä loppusilausta mutta tosi asia on se että tässä vaiheessa pitäisi olla hommat paremmalla mallilla. Selityksiä ja "selityksiä" tilanteelle löytyy mutta hei tällä kertaa KyJyn takia en stressaa kuten aiemmin. Valmistuu mikä valmistuu taikka sitten ei. Luovutanko? No, en varmasti  =)

Edellisen postauksen jälkeen on taas ollut tapahtumia oikein olan takaa. Viiskymppis juhlat ja yö vierailijat olivat mukava piristys. Kyllä sukuunsa pitäisi pitää enemmän yhteyttä mutta miksi se silti aina vaan viivästyy? Saksan työreissu onnistui kaikista lukuisista kommelluksista huolimatta. Riittäisi tarinoita vaikka ihan omaksi postaukseksi mutta jääköön tällä kertaa. Tulo matkalla vaivaava vatsatauti kruunasi reissun. Tuli testattua lentokoneen oksennuspussikin. Ja hyvin toimi mutta en silti suosittele kenenkään testaamaan ;)
Onneksi omat työasiani näyttävät olevan kesän tapahtumien jälkeen miltei hyvällä mallilla. Sen sijaan siippani joutui käymään oikeuksiensa puolesta yhden miehen sodan työmaallaan tällä viikolla. Sitä tälläisessä tilanteessa huomaa että, asiat jotka luulisi olevan itsestään selvyyksiä, eivät sitä kuitenkaa ole "pikkufirmassa". Tässäkin asiassa lopulta näyttäisi käyvän hyvin, ainakin jos nyt sovituista asioista ei poiketa työnantajan puolelta. Ei ole helppoa työelämässäkään joskaan en ole kateellinen työttömille.

Jospa kaiken tämän jälkeen meidänkin mökkin saapuisi seesteisempi syksy. Ja ihan oikeasti myös aikaa rakkaalle harrastukselle. Puikot ja koukut itkevät jo ikävissään. Lopuksia lämpimästi tervetuloa uudet lukijani Minna ja Ricchan. Uusille ja "vanhoille" lukijoilleni sekä muille mahdollisille vierailijoille toivotan hyvää tulevaa viikonloppua. Nautitaan syksystä!

perjantai 30. elokuuta 2013

Pienellä tauolla käsitöistä

Viikko taas vierähti ,hups. Yövuoroa neljä päivää ja univelkaa ties kuin paljon, yhden tyttären "pilattu" elämä (jälleen kerran) ja niska jumi ovat tämän viikon tulos. Tässä odotellaan yövieraita saapuvaksi ja kotihommelit olis vielä kesken, onneksi veljeni vaimoineen eivät säikähdä pienestä. Huomenna ollaan menossa juhlistamaan serkkumme tuloa miehen ikään, eli viiskymppisille. Ja koristeena kakun päälle, sunnuntaina aamupäivällä lähtö työreissulle Saksaan ensi viikokoksi, laukkukin täytyisi siis pakata. Missäs välissä sitä down shiftais? Juu tarvii vissiin se jo unohtaa.
Elikkä palaan näihin kuvioihin ja teidän blogeihinne viikon päästä. Matkaan lähtee pari hömppä lehteä ja kirja ja taidan kokeeksi pakata myös yhden KyJyn rääpäleen. Toive ajattelua että joutaisin noita tarvitsemaan mutta yrittänyttä ei laiteta.

Aina täytyy järjestää aikaa
myös kauniille asioille...


Alppikärhöni mun ilostuttaa näin loppu kesästä.

Hyvää viikonloppua ja ensi viikkoa!

Pitäkää lippu korkealla ja puikot ja koukut vauhdissa...

perjantai 23. elokuuta 2013

Tuubi valmistui,KyJy 19

Tässä alkuun voisi jälleen kerran todeta että kylläpä se aika rientää. Bloggailun taajuus taitaa harventua harvenemistaan. Otaksun että kun syksyn tullen käsityö rintamalla on aktiivisempaa ja tännekin riittää jutun aihetta.
Säilöntä  taitaa olla jo pää osin tehty tältä kaudelta. No vielä puolukoita on tarkoitus saada pakkaseen ja nuo chilit täytyy kuivattaa tai pakastaa taikka hillota. Loput omputkin on kerätty ja niistä täytynee tekaista jotain hyvää huomenissa. Puutarhan syys töitäkin aloitellaan pikkuhiljaa. Kesääkin on vielä jäljellä ja ihania ulkoilma säitä. Loppu kesä ja kuulas syksy on minusta (melkein) aina hyvä vuodenaika.
Työ rintamalla olen tainut  saada muutosta kieroutuneeseen systeemiin. Yhden naisen kapina taitaa toimia sittenkin. Melkein olin jo luovuttaa mutta nyt tarvitseekin vain pitää silmällä ettei huonoihin tapoihin palata. Toukokuussa ollut Saksan työmatka osa 1 ei saanutkaan kesän aikaan suunniteltua osaa 2. Tällä hetkellä näyttää siltä että matkaan päästään viikon päästä. Toivon niin, se on kuitenkin edessä ja jotenkin odotan että sen saisi "pois alta" niin voisi keskittyä ihan rauhassa kaikkeen muuhun. Vaikka nyt näyttää siltä että töitä on tänä syksynä ihan ylitöiksi asti eli kiirettä sielläkin.
Kun päiviin tunkkee monen moista huomiota vaativaa hommaa niin olen todennut että silloin neulomisessa on parasta keskittyä vain kaikkein helpoimpaan.


 Ja KyJy 19 on juuri tälläinen.


Tuubi huivi tyttärelle hänen pyynnöstään.
120 silmukkaa, 2o2n neuletta
kutosen pyöröpuikoilla
lankana Novitan Isoveli
menekki 2 kerää eli 200g
pituutta noin 42cm ja leveyttä vaikea mitata
kun on putkeksi neulottu ja venyy ja paukkuu
Kuvassa osittain kaksin kertaisena.

Tyttärelle kelpasi ja pitäisin itsekin. Minä joka en perus punaista itselleni päälle laita, tämä tumman vai olisiko tämä viininpunainen menee ihan mainiosti. Tulee käytettyä. Ja sitä ei kaikista tuotoksista ikävä kyllä voi sanoa ;)
Ilokseni voin kertoa että viime postauksessa kaipailemani Moda löytyi. Ja ihan omilta jäljiltä. Rippijuhlien tähden piilottelin kesken eräisiä neuleita ja muuta KyJy rekvisiittaa useisiin kätköihin pois juhlijoiden näkyviltä. Ja yhdessä piilossa, minkä olin jo unohtanut, löytyi myös tuo Moda. Siispä tunikan naulonta onkin edistynyt tällä viikolla. Jotain muutakin puolivalmista mutta viimeistelemätöntä on. Silti olisi suotavaa että KyJyt olisivat paremmin edenneet.
Viikonlopun "kalenteri" on jo valmiiksi buukattu. Kotihommia, puutarhaa, käynti vanhempieni luona, sunnuntaina ylitöissä ja sitä rataa. Ensi viikonloppuna taas saamme yövieraita (mikä on ihan kiva) ja käväisemme serkkuni viiskymppisillä. Ja sunnuntaina olisi kait sinne Saksaan lähtö. Elikkä aikaa rakkaalle harrastukselle löytyy korkeintaa hetkittäin silloin tällöin. Jospa sitten syyskuussa...
Nautitaan silti viikonlopusta!

maanantai 12. elokuuta 2013

JOKU palautti pyöröpuikkoni ja vei Modan

JOKU kävi taas. Bambuinen pyöröpuikko ilmestyi kuin tyhjästä paikkaan josta sen olisi pitänyt osua silmään jos se siellä on ollut koko tämän ajan minkä se on ollut kateissa. Hmm. Sen sijaan KyJy työnä neulomani tunikan ohje oli Modassa ja lehti taas on totaalisen kateissa. Ei ohjetta, ei edisty neule. Ihan varmasti se JOKU kävi meillä taas.
Tjorvenin raivaaja-virus olisi tervetullut. Luulin sen lievän muodon tulleen meillekin mutta taisin erehtyä. Sen sijaan raivaajan ilkeä muunnelma, raivooja, piipahti meillä tänä aamuna. Olin tolkuttanut teineilleni että toimittavat kaikki pestävät pyykkinsä viikonlopun aikaan kodinhoitohuoneeseen jotta saisin hoideltua puhdasta päälle pantavaa koulukkaille tänään alkavalle kouluviikolle. Tänä aamuna kuitenkin pojan repusta löytyi kosteita t-paitoja mytystä, ummehtunut haju myös tottakai. No sadatellen tilannetta tungin ne pesukoneeseen ja muut pyykit mitä löytyi. Hieno homma, pesukoneen vesiliitännän hana ei toimi. Toimi se vielä eilen, ei tänä aamuna. Juu, tästä ei sen enenpää. Karistin raivoojan kannoiltani aamulenkillä juostessani metsässä kera koirien.
Viime viikko alkoi karviaisten keruulla. Saalis oli kohtuullinen ja sitten pohtimaan mitä niistä tekisin. Löysin  "köyhän miehen lakkahillon ohjeen" ja tuumasta toimeen.

Tein annoksen melkein tuplana
ja muutama purkki siitä tulikin


Tähän hätiin en löytynyt kuin epämääräisen purkki ja kansi lajitelman mutta hyvin ne noissakin säilyy. Ja sisältöhän se tärkein on. Minä joka en ole lakan suurin kannattaja pidän tästä enemmän kuin lakasta. Mutta maku asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Karviaispensaisiin keräämättä jääneet jämät kävi hoitelemassa suursyömärimme.




 Viikonloppuna heräsin yövuoroviikon jälkeisestä huuruisesta elämästä ja hokaisn että omenathan on poiminta kypsiä.



Keräsin vain ne jotka irtosivat puusta helposti ja satoa tuli 12 kiloa. Osa jäi vielä puuhun. Tämä on suurin tähän asti saamamme sato, viime vuonna muumiotauti vei käytännössä kaiken, nyt vain muutamia.

Ja taas hillon keittoon.


mainostettua herkkua täytyi
tietysti kokeilla.
Eikä muuten tullut pettymystä, nam...


Omenoita jäi edelleen paljon ja kaikkea ei millään ennätä syödä sellaisenaan. Siippa sai kuningas ajatuksen. Hän kaiveli vuosia levänneet viinin tekovälineet esiin ja laittoi omppuviiniä käymään. Kerron tuloksesta kunhan tää projekti tuottaa tulosta. Kerran aiemmin on tehty omista omenista omppuviiniä ja se oli muuten hyvää.
Pitkästä aikaa katselin myös muutenkin mitä pihamaalle kuuluu. Siis pysähdyni oikein katselemaan, en painelemaan tukkaputkella ruoholeikkurin kanssa tai hammasta kiristellen rikkakasvien kimpussa. Kyllähän siellä jotain katseltavaakin löytyi.


Elokuu on puutarhassa hienoa aikaa. Kaikki on rehevimmillään ja kuivuuskaan ei vaivaa. Vielä on kesää jäljellä. Niin, olen muuten unohtanut kuvata tämänkin. Nyt täytyy vähän "kehaista". Meillä se siippa kantaa kukkia oikeen ilman hyvää syytäkin. Hih.

Chili amppeli


Soma ja tulinen
ja mää tykkään.

Paluu arkeen on siis tapahtunut. Ja nuoret saatu opinahjoon. Työmaalla luulin jo hetkisen saaneeni aikaan muutoksen parempaan. Torsoksi jäi sekin, asken parempaan oli lähinnä silmänlumetta. Vedän happea ja tarkkailen hiljaa. Siinäpä sitä tuntuu olevan joillekin ihmeteltävää, kun tälläinen normaalisti puheliaana tunnettu henkilö onkin hiljaa. Puhun vähän mutta asiaa ja linjani aion pitää. Selviytymis strategiani toimii tai sitten ei. 
Käsityö rintamalla on menty korjaus ompelu linjalla. KyJyt etenee "sään ja urheilun" välillä rivi kerrallaan. Siis hitaasti. Jospas sitä jotain valmista saisi tällä viikolla.
Oi ihanainen elokuu, nautitaan siitä!

maanantai 5. elokuuta 2013

Juhlien jälkeen paluu arkeen

No nyt on tytär saanut naimaluvan eli rippijuhlat ovat onnellisesti ohi. Tilaisuus kirkossa oli nykyaikainen ja tämä "ryhmärämä" teki siitä vielä omanlaisensa marssimalla kirkkoon vaelluskengät jalassa. Mikäs siinnä, heidän juhlansahan tämä oli eikä papillakaan ollut sitä mitään vastaan.
Juhlimme kotona pienellä  "kummit ja mummit" porukalla ja piipahtipa hieman myöhemmin pari muutakin sekä tyttären kavereita. Tarjolla oleva juustoinen porokeitto, piirakat, voileipäkakku ja täyte-  sekä vadelmajuustokakku  ja pikkuleivät ja suklaa, tuntuivat olevan juhlaväen mieleen. Tytär sai mieleisiä korulahjoja ja aurinkokin pisti parastaan koko päivän. Ja pappi ja isoset kavivät rippiralli kierroksella meilläkin, siinä oli mukavaa ohjelmaa vieraille. Ja kauniista kukkasista osa tässä.


Eli ihan mukavasti onnistuivat nämä juhlat. Helpolla tämä kyllä ei onnistunut. Voin sanoa että viikko oli työn täyteinen. Ihan itse aiheutettua kiirettä. Kuka käskee laiminlyödä perusteellista siivousta liian pitkään ja hoidella vain taloudenhoito vasemmalla kädellä? Siitä tilanteesta ei kotia juhla kuntoon pikkusiivouksella saada. Ja kuka käskee kaikessa hässäkässä ompelemaan itselle mekon ja liinat pöytiin sekä verhokapan?
Mekon ompelun kaikkia kommelluksia en nyt tässä enää jaksa muistella mutta valmis siitä lopulta tuli ja päällekin kelpasi. Ohje on nyt tämän kesän Suuri Käsityölehdestä.


Kuva on otettu juhlien jälkeen ja mallinuken päällä. Eli siis pituutta tuolla minun päälläni on noin puoleen sääreen ja hieman rypistynytkin tuo jo tuossa on.  Ihan ei kaikki laskokset onnistuneet niin kuin olisi ollut toiveeni ja hieman turhan väljäkin siitä lopulta tuli. Kovin on tekijänsä näköinen, siis sopivasti epätäydellinen, riittävän hyvä :)

Tänään otankin rennommin. Poimin hieman mustikoita aamulenkillä metsässä, pienimuotoisesti siivoilen juhlien jälkiä ja päivänokosillekin tästä vielä karkaan. Yöksi pitäisi mennä vielä töihinkin. KyJy työt ovat kätketty piiloihin juhlien ajaksi joten niitäkin ajattelin kaivella näkyviin. Paluu arkkeen siis ja se kyllä passaa. Tosin ihan sitä oikeaa lomaa, milloin otetaan ihan tyhjäkäynnillä, olisin vielä tarvinnut. Aina ei saa kaikkea mitä haluaisi, sopeudun tälläkertaa olosuhteisiin. Otan niitä pieniä omia hetkiä arjen lomassa kun tilaisuus tulee. Siinä olisikin opettelemista, huomata ne arjen pienen hetket...


tiistai 30. heinäkuuta 2013

Lahjuksia ja lapastelua

Sain eilen ilahduttavaa postia Heffikseltä. Hän lahjoin minua bambu tiskirätillä ja kivalla kortilla. Kovasti kiitoksia. Rättiä on kokeiltu ja se toimii, tosin ei hentoisi noin somaa sotkea siivotessa:)



Siivoukset etenevät hampaat irvessä. Kun on pakkon edessä niin noinkin yksinkertainen homma tuntuu tuskalta. Tuskalta tuntui myös eilen mekon ompelu. Menin ostamaan kankaan tarkoituksena ommella itselle tässä hässäkässä vielä päälle pantavaa tytön juhlia varten. Ja eilisen koko päivän ompelin, purin ja ompelin mutta vielä ei valmista tullut. Kaiken kukkuraksi sovituksen jälkeen huomasin sen olevan turhan väljä joten sitä pienennelleessä hupenikin aikaa. Mutta jos siitä tulee edes jollainlailla päälle pantavan näköinen niin se saa luvan kelvata, niin paljon tuskaa se on nyt jo aiheuttanut. Katsotaan minen käy.

Myös KyJyn kanssa sätkiminen jatkuu. KyJy listalle olin jo ottanut nämä Totoro lapaset mutta niiden valmistuttua ne eivät painonsa puolesta olleetkaan riittävät KyJy työksi. Näihin meni 47gr Novitan Nallea.



Lapaset menevät tyttäremme käyttöön. Ja ovat juuri ja juuri riittävän kokoiset kapeaa teinin käteen. Siis paksumpaakin lankaa olisi ihan hyvin voinut käyttää. Mutta hauskat oli neuloa. Ehkäpä joskus teen toiset isommat. Nämä siis jäävät pois KyJy listalta. Kaikki 20 KyJy työtä on aloitettu. Täytyy vielä ilmoitella emolle ja päivitää tuo Tempaukset välilehti. Ne ovatkin ainoa mitä aion KyJyn eteen tehdä tällä viikolla. Neulominen jatkuu elokuussa.
Elokuu on tosiaan jo muutaman päivän päästä. Ja töihin ja kouluihin paluu. Itse olisin tarvinnut viikon lisää lomaa, rippijuhlien jälkeen tarvitsisin "oikeaa" lomaa kiireettömine päivineen . Mutta ei auta, töihin on mentävä. Tytärkin saapui lauantaina vaellukselta mahtava vesirakko jalassa. Mutta muuten tuntui olleen onnistunut reissu. Ja se on hyvä.
Taitaa mennä tällä viikolla aika muutun kuin käsitöihin tai bloggailuun joten palailen kemujen jälkeen kuulumisieni kanssa tänne. Koitan jossain välillä sentää piipahdella teidän muiden "luona" kommentoimassa.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Eipä naurata ei

Minne voi hävitä pyöröpuikot? Sitä olen tässä iltapäivän ihmetellyt. Olisin laittanut aluille vielä viimeiset kaksi KyJy työtä mutta niille sopivat pyöröpuikot ovat kateissa. Ja koska varmuudella tiedän että vielä alku viikolla ne olivat ihan näkyvillä niin JOKU on ne taas hävittänyt. Tällä katoamisellahan ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa että vihdoin ja viimein sain siivous inspiraation. Eihän siivotessa mikään häviä, paremminkin päinvastoin. Eli siis MINÄ en ole syyllinen vaan JOKU. No niin varmaan, uskoo ken haluaa. Oli miten oli, puikot pysyvän kateissa ja meikäläisen otsasuoni pullisteleee kiukusta.
Tällä viikolla olen puskenut siis KyJy aloituksia urakalla. Enää nuo kaksi puuttuu johon langat hankin tänään. Päivitän tuon Tempaukset välilehden lähi päivinä kun saan nuo viimeisetkin kaksi alulle. Muutakin vastarintaa tämä KyJy projektini on kohdannut. Yhtä neulottua jämislanka peittoa tehdessä sattui työtapaturma. Kävi nimittäin näin...


Ja kun tilalle lähdin korvaavaa hankkimaan, nämä kaikki lähtivät kaupasta mukaani...


Eli kaksi eri pituista kaapelia, liitäntä kappalleet ja kutosen päät. 

Näistä soveltamalla saan ehkä toisen noista KyJyistä alulle jos tosiaan käy niin etteivät kadoksissa olevat pyöröt ilmaannu viikonlopun aikaan. Olen nimittäin päättänyt että nyt kaikki aloitukset laitan puikoille ja sitten voin rauhoittua muihin puuhiin. Tytär tulee huomenna vaellusriparilta kotiin ja viikon päästä meillä juhlitaan rippijuhlia. Eli siis ensi viikolla, joka on myös samalla viimeinen lomaviikkoni, on ohjelmassa juhliin valmistautumista, kampaajalla käyntiä ym. 

Ai niin. Koska en ole ilmeisesti vielä tarpeeksi työllistetty niin hankin itselleni vielä pikkaisen ompelu töitäkin.


Näistä pitäisi tekaista kesämekko juhliin. Ja jos siitä ei tule mieleistä niin tässä osoitteessa nähdään ensi viikolla "mitä mä pistän päälleni" hermo romahdus.
Ei mutta nyt menen vielä kerran penkomaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat jossa kadonneet pyöröt voisivat olla. Taitaa olla jääkaappi ja pakastin tosin ainoat paikat joista en vielä ole katsonut... pitäisiköhän nekin varmuuden vuoksi tutkia?

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Valmistuneita KyJyjä

Hupsis taas tätä ajan kulua. Viime viikkoiset työpäivät ennen perjantaina aloitettua kesälomaa menivät onneksi suit sait sukkelaan. Kolmen viikon kesäloma tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan. Irti otto työ maalta tuli tarpeeseen. Loma suunnitelmia ei ole, paitsi että ihan kotosalla ollaan. Siippa on töissä ja tytär lähtee vaeltamaan, että eipä tässä koko perheen voimin minnekkään päästäisikään. Tällä kertaan näin on hyvä.

KyJy aloituksia on nyt puolet saatu aikaiseksi ja kaksi jopa valmistakin. Ei kumpainenkaan mitään käsityö taidon näytteitä mutta paikkansa ovat löytäneet ja käytössä kelvolliseksi todettu.
Ensimmäinen valmistunut KyJy on listallanikin ensimmäinen. Nimesin tämän "Lenkkeilijän setiksi"
Tässä on avainlenkki, verkko huivi ja pussukka puhelimelle. Lankana Tennesseen jämiä (50gr) ja mallit omasta päästä keksitty sitä mukaa kun virkattu/neulottu.




Verkkohuivi pitää etu hiukset pois silmiltä ja on sopivan ilmava kun painelen hiki päässä lenkkipoluilla. Avainlenkki menee sopivasti pään yli kaulaan ja avaimet voi pujottaa vielä tarvittaessa rinsikoitten olkaimen alle jos juostessa pommivat liikaa :) Ja sitten ranteeseen pujotettava kännykkäpussi. Idea näihin tuli kun kesän tullen vaihdoin lenkki vaatteeni juoksupöksyihin ja paitaan. Näissä ei kuitenkaan ollut mitään taskuja. Menen koirineni autolla metsään missä sitten pääsen juoksemaan niin että koirat voivat juosta irrallaan. Mukana pitää siis vähintään olla auton avaimet. Ja puhelintakin kuljettaisin jos voisin mutta se olikin jo hankalaa. Nytpä tämä ongelma on nyt ratkaistu. "Setti" on lenkillä testattu ja toimivaksi todettu. Ja tiedättekö mitä? Tähän asti olen tuolla metsikössä pelännyt lähinnä että kyy voisi purra koiriamme. Mutta viikko sitten vastaamme tuli tuolla poluilla kiireen vilkkaa pakenevat nais lenkkeilijät. Olivat nähneet juuri karhun vähän matkan päässä. Voitte arvata kännyinkö kannoillani ja pika pikaa autolle. Niin että siitä lähtien puhelin on ollut visusti mukana ja lenkkeily on lyhentynyt lähinnä metsä aukiolla tepasteluksi. Tieto siitä että joudun mahdollisesti jakamaan lenkkipolkuni karhun kanssa, saa epäluuloisesti kyttäämään joka puskaa. Että näin meillä Itä-Suomessa.
Toinen valmistunut KyJy on numero kaksi, neulottu kassi. Malli Suuri käsityökerho lehdestä jonka numeroa en muista ja enkä tähän hätään löytänyt. Lankan kaksinkertainen Novitan Freesia, puuvilla lanka, 180gr.



 Toivottavasti neulottu kassi ei pahasti viru käytössä. Täytyy harkita sitten vuoren laittamista jos niin uhkaa käydä. Muutapa valmista ei käsityö rintamalla.  Jotain edistymistä  muutamassa neuleessa mutta kovin on kesken vielä. Ja niitä aloituksiakin täytyy saada vielä aikaiseksi...

Viikonloppuna teimme koko perheen voimin yhdistetyn melonta /retkeily reissun. Sillä välin kun perheen tytöt, eli minä , tytär ja koirat retkeilimme näissä maastoissa



Niin perheen mies väki eli siippani ja poikamme..,


meloivat inkkari kanootilla  
näissä maisemissa.

Lopuksi paistoimme makkarat nuotiopaikalla ja totesimme että täytyy ottaa uusiksi joskus toistekin.

Ja sitten paljastan viikon hölmöilyni. Jos jossain kotitöissä olen miltei friikki niin se on sitten pyykinpesu. Ja tässäpä siitä esimerkki jopa ei kannata seurata. Älä siis laita huopuvasta langasta, tässä tapauksessa Novitan Purosta, tehtyjä tyynyjä pesukoneeseen edes hienopesuohjelmalle. Siitä seuraa tälläinen lopputulos...


"Tyynyt" muistuttavat nyt lähinnä jalkapalloja. 
Sai koirat uusia leikkikaluja.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Sisulla siitä selviää,kai

Viime kertainen postaus käsittelikin vain loma kuulumisia. Arki se palais meillläkin ja loput lomastani alkaa vasta ensi perjantaina. Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Loman jälkeiset päivät ovat sisältäneet taas roppakaupalla vastatuulta joten tänne kirjoitteluun ei ole riittänyt voimia.
Heti loman jälkeen kun aloin pestä matkapyykkiä sain todeta että pesukoneemme oli tullut tiensä päähän ja uuden hankinta tulikin ajankohtaiseksi nyt eikä heti. Ja pari päivää myöhemmin tytär hajoitti silmälasinsa ja nekin menivät uusiksi. Että kun loma pyyhkäisi tililtä jo tarpeeksi tuohta, niin arki se hoiteli tuntuvasti lisää satasia taivaan tuuliin. Jotta kyllä töihin mennessä muistaa miksi sinne on mentävä vaikka kuinka aurinko paistaisi. Ja raha onkin hyvä pakote raahautua työmaalle kun muuta syytä on vaikea keksiä. Sillä maanantaina vuoron alussa v-käyrä nousi niin rajusti että rajoittimet paukkui. Olen koittanut ryhmävastaavan roolissa tehdä työtä sen eteen, että avoin tiedonkulku ja tasa-arvoisuus paranisivat porukassamme. Kun porukkaan näyttää kuuluvan työkavereita jotka haistattavat pitkän pyrkimyksilleni ja pomo sallii tämän niin hetken luulin että vitutukseen (anteeksi kielenkäyttö) voi kuolla. Törkeä oman edun tavoittelu muiden kustannuksella saa vereni kiehumaan. Mutta elämä on. Jos syksyllä ei muutoksia tapahdu joudun tekemään omat siirtoni, muuten en voi katsella itseäni peilistä. Joskus kiroan itseäni kun minulle on annettu liialti omaa tuntoa ja sisua. Mutta sellainen olen, puollustan ryhmän etua, vaikka sitten omalla kustannuksella. Huoh.

Iloinen olen puolestani siitä että tulin lähteneeksi KyJyyn. Pelkäsin riittääkö aikani aloituksiin mutta nyt näyttää siltä että kolmen viikon lomani ei sisälläkkään muuta erityis ohjelmaa kuin rippijuhlien valmistelun niin hyvinhän tässä harrastelemaankin ennättää. Tänne blogiin tein Tempaukset- välilehden jonne kokoan KyJy listan ja jatkossa myös kuvia valmistumisista. Toki valmistuneet tulevat aikanaan Etusivullekin. Tällähetkellä kahdeksan aloitustani näyttä näin lohduttomalta läjältä.


Suurin osa siin todellakin vain aloituksia. Vain pari loppusuoralla ja loput totaalisen alkutekijöissään. Mitä kaikkea työlistalle vielä tulee, selvinnee määrä aikaansa mennessä. Suunnitelmia on mutta ne vaihtuvat tunnin välein :) Eli homma hanskassa ja hanskat hukassa.

Muitakin ilon aiheita tänä vaikeana viikkona on löytynyt. Ja yhdestä niistä palanen teillekin kuvan kera.


Vasta pari kesää sitten tyttären toiveesta istutettu kirsikkapuu tuottaa meille jo nyt satoa. Aivan kuin olisi tähdännyt tyttäremme rippijuhliin. Elokuun alkuun mennessä ovat raakileet ovat varmasti jo parhaimmillaan.

Vielä yksi tarina tältä viikolta. Eräs minulle tuntematon pikku tyttö sain minun hymyilemään eilen. Oli moottoripyörällä uimahallilla. Uimasta päästyäni käpsin kypärä kadessä kohti parkkipaikkaa. Vastaan tuli äiti kolmen pienen lapsen kanssa. Noin kaksivuotias tyttö katsoi minua hyvin kummissaan. Ja kun olin mennyt heidän ohitseen kuulin kun hän kysyi äidiltään että eihän autolla voi ajaa kypärä päässä? En kuullun mitä äiti vastasi mutta oletan äidin sanoneen että "tätipä taitaa ajaa moottoripyörällä". Toivottavasti pikku tytön päivä ei järkkynyt tiedolla että naisetkin moottoripyöräilee....minua hymyilytti :)





maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kroatia Split

Terveiset erittäin lämpöisestä Kroatista. Olimme viime viikon lomailemassa Splitissä ja hikoilimme 30-35 asteen helteessä. Voin kertoa että minun helteen sieto kykyni oli ääri rajoilla, hetkittäin jopa ylittyi. Silti selvisimme ja jopa nautimme lomasta.
Lomakuvia tuli paljon, enemmän ja vähemmän hyviä. Kirkas auringon paiste teki kuvista osittain ylivalottuneitakin enkä huomannut korjata sitä paikanpäällä. Ja valokuvausta häiritsi myös ihmis paljous. Poimin tänne blogiin julkaistavaksi kuitenkin melkoisen joukon kuvia, elikkä ken jaksaa katsella niin tässäpä loma tunnelmiamme.

Ensin lupaamani pala kaunista
Adrianmerta


Meri oli tosiaan sininen ja vesi oli hyvin
kirkasta. Rannat yhtä lukuun ottamatta olivat
kivikkoisia mutta ihan hyvin pääsi uimaan
ja niin me uitiinkin.
Auringon otosta emme juuri perustaneet ja 
siinä kuumuudessa se olisi ollutkin tukahduttavaa.
Kyllä siellä aurinkoa sai riittämiin ottamattakin.

Splitissä on paljon vanhoja rakennuksia.
Yksi kaupungin osa on kokonaan vanhaa.
Ja rakennuksetkin sen mukaisia.







Seassa oli niin huonokuntoisia kuin paremminkin
huollettuja rakennuksia.
Ja sähkölinjat ovat "taatusti" EU- standartien mukaiset.
 Heinäkuun alussahan Kroatia liittyy EUhun.

Tiistaiksi varasimme auton kuljettajineen ja suuntasimme
Krkan luonnonpuistoon.
Se oli aivan ihastuttava retki ja niin paljon kaunista
katseleltavaa. Eikä muuten oltu siellä yksin, pari muutakin
 matkailijaa oli halunnut nähdä vesiputouksia.
Meno matkalla kuljettaja pysähtyi 
näköalapaikalle josta saimme korkealta katsella kylää
 josta retki lähti.
Skradinin kylä, siellä kaukana.


Kylän satamassa odottelimme laivaa
joka vei meidät jokea pitkin luonnonpuistoon.
Satamassa uivat nämä melkoisen kesyt joutsenet.


Luonnonpuistossa kulki puinen kävely silta. 
Polku oli noin kahden kilometrin mittainen.
Vesiputouksia, pienempiä ja isompia.




Kävelyn päätteeksi kävimme putouksen alla olevassa 
suvanto kohdassa uimassa yhdessä muiden matkailijoiden.


Tulomatkalla tulimme pienempää vuoristotietä.
Matkan varrella näkyi pommituksissa raunioituneita koteja
jonka viereen oli rakennettu uusia koteja. 
Surullista ja lohdullista yhtä aikaa.
Valitettavasti autosta en saanut niitä kuvatuksi.
Loppu matkasta kuljettaja pysähtyi vielä näyttämmän paikan
 mistä voi korkealta nähdä koko Splitin kaupungin kerralla.


Kuva on kyllä usvainen mutta kaukana
 näkyy kaupunki.

Torstaina teimme toisen retken. Menimme pikaveneellä
Hvarin saarelle.
Siellä olikin erillainen tunnelma.

Pieni  saarikaupunki, Hvar


Aloe veraa kasvoi kadunvarsilla


Ajan kulkua voi seurata aurinkokellosta.
 

 Kauniita pensaita


Nämä viinirypäleet kasvoivat  ravintolan 
terassin kattorakenteissa.
Eipä ole tullut aiemmin syötyä viinirypäleiden varjossa.


Hvarin saari on myös Jet- set veneiden paikka.
En viitsinyt kuvata turhan läheltä,
omistajat veneissään eivät olisi ehkä tykänneet siitä.
Eipä nähty yhtään julkkista vaikka
täällä niitä kuulemani mukaan usein pyörii.


Idyllisiä porras kujia oli paljon.
 

Ja mikä parasta, ihmisiä
oli varsin vähän, tuolla oli mukava liikkua.


Viimeisenä iltana perjantaina Splitissä oli
jonkin sortin Blues festivaalit.


Kaupunki oli iltavalaistuksessaan 
erillainen kuin päivällä.





Ja kaduilla oli erillaisia esiintyjiä.








Illan jälkeen oli mukava lähteä hotellille nukkumaan.
Parvekkeelta näykyi rauhottava maisema.


Tosin kuva on pahasti ylivaloittunut.
Vielä lopuksi auringon lasku
rannalta kaupunkiin päin.





Loma oli onnistunut ja monen moista seikkailua täynnä. Kotiuduttuamme totesimme että kun on hyvä koti sinne on aina mukavaa palata. Näillä muistoilla taas jaksaa arvostaa arkea :)

Ja ensi kerralla sitten juttua KyJystä...