lauantai 22. helmikuuta 2014

Sisäisesti puhdistunut...

...ainakin fyysisesti. Paasto kokeiluni on nyt takana. Se mitä lähdin kokeilemaan, voinko tosiaan olla syömättä ja selvitä järjissäni, on nyt todettu, kyllä voin. Ja vieläpä helposti, niin helposti että epäilen mikä tässä meni pieleen :)
Valmistautuminen alkoi tietenkin siitä että hankin tarvittavat  tuotteet ja ainekset.


Vaahterapalmusiirappia, cayannepippuria, sitruunoita, glaubersuolaa, Biottan tomaattimehua, suolihuuhtelupussin ja vihreeää teetä. Vaahterapalmusiirappi paasto ohjeita on netti pullollaan mutta esim. täältä löytyy ohje jota minä käytin. Maanantai iltana joi viimeisen kerran kahvia ja tiistaista alkaen totuttauduin vain kasviruoalle. No, normi työ evästely on ollut minulla jo pidemmän aikaa hedelmiä, marjoja tai porkkanoita joten päivän aikaan muutosta minun normaaliin syöntiin ei tullutkaan. Iltaruoaksi tein sitten kasvisosekeittoa. Koska tosiaan olin ensimmäistä kertaa paastoamassa ja suolihuuhtelupussin käyttö ei ollut tuttua testasin sitäkin paria päivää ennen. Siis, eihän se mikään vallan ihana toimitus ole mutta jos nainen ei elämänsä aikana mitään pahempaa toimitusta joudu kokemaan niin  helpolla pääsee. Elikkäs, vaikka itsekin olin ennakkoluuloinen tätä kohtaan niin ihan suotta. Torstaina söin vielä normi hedelmä evääni töissä ja iltapäivällä kun tulin töistä, aloittelin paaston. Glaubersuola liuos huiviin ja siirappimehua iltapalaksi. Glauberin mausta ja tehosta oli minua varoiteltu. Eihän se hyvää ollut mutta samaa voi sanoa tästäkin, jos ei mitää pahempaa joudu kokemaan niin helpolla pääsee elämässään. Mutta se teho. Ei mitään vaikutusta minuun. Ihan sain illan olla rauhassa. Mitään äkillistä ryntäilyä vessan suuntaan ei tullut. Ilmeisesti olin valmistautunut sen verran huolella paastoon että elimistössä ei ollut liiemmin kierroksella paljoa tavaraa. Nälkää ei myöskään iltasella ennättänyt tulemaan. Koska teen suht´ fyysistä työtä, otin perjantaina töihin puolenlitran siirappivesi annoksen lisäksi "lounaaksi" desin tomaattimehua. Ja vihreää teetä ja vettä kului myös. Mitään nälkää ei tullut. Illalla muu perhe teki uunissa makkaraperunoita ja niiden haju teki hieman heikkoa hetkisen ajan. Selvisin lepotuokiolla ja siirappimehulla.
Samaa rataa meni muutkin päivät. Pari kertaa päivässä suolihuuhtelu, noin litran verran siirappivettä, desi tomaattimehua, teetä noin 5 kuppia päivässä ja paaaaaljoooon vettä. Mitään päänsärkyä, palelua tahikka heikotusta ei tullut. Nälkää en tuntenut ja olo oli hyvä koko ajan. Pystyin myös tekemään kaikkia samoja asioita mitä tavallisestikin. No, uimassa en käynnyt. Neljännen päivän aikaa ajatukseenkin oli jo niin tottunut että periaatteessa olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Ajattelin jopa että tohtiiko niin hyvää oloa pilata aloittamalla syömään :) Koska motiivini paastolle ei ollut puhdistautuminen eikä mikään henkinen vaan puhtaasti syömättömyyden sietäminen niin paaston jatkamiselle ei ollut tällä erää mitään perusteita. Keskiviikkona töiden jälkeen keitin itselleni kasvissosekeiton ja aloin totutella takaisin normaallin ruokaan. Annoksen ovat olleen entistä pienempiä ja toistaiseksi kasviksia. Vain pala suklaakakkua on tehnyt tähän poikkeuksen. Tiistaina oli tyttäreni syntymäpäivät ja tein hänelle hänen toivomuksestaan överi suklaisen kakun. Säästin siitä palan torstaihin asti itsellen maisteltavaksi, aivan ihanaa.
Mitä tästä opin? Ainakin sen että syön todennäköisesti usein vain tavan vuoksi. Paaston aikan tuli useasti mieleen että vois syödä jotain, siis vaikka ei ollut nälän tunnetta. Eli normisti olisin varmaan tuohon tunteeseen jotain napannut suuhuni. Ehkäpä tässä olikin hyvä herätyä omille tottumuksilleen. Paastohan ei ole tapa laihduttaa, vaikka 4-5kg lähtikin. Tulevat varmasti takaisin ainakin osittain joka tapauksessa. Silti tästä voisi parhaassa tapauksessa lähteä kimmoke parantaa ruokailu tapojaan. Vaikka ne eivät todennäköisesti ihan pielessä minun tapauksessani ole mutta korjattavaa löytyy niin laadussa kuin määrässäkin. Senttejä ja kiloja on vara menettää, ilman että alipaino uhkaa. Voimakasta halua ja tarvetta en painon vartiointiin tunne mutta sitä paaston aikaista olon keveyttä halua tavoitella. Sopinee tämäkin tavoite tämän vuoden teemaani. "Siivoustalkooni" saivat taas uuden merkityksen entisten lisäksi.
Paastoni kesti kuusi vuorakautta tai jos saivarrella halutaan niin 5 + 2x 1/2 päivää. Kokemus oli niin onnistunut ettei tämä kerta todennäköisesti jää viimeiseksi. Olen kyllä ymmärtänyt että kaikille paasto ei ole ollut yhtä helppo ja eihän se kaikille lähtökohtaisesti edes sovi.  En tiedä miksi itse pääsin näinkin helpolla. Uskallan kyllä rohkaista kiinnostuneita ja uteliaita kokeilemaan mutta varautukaan pahempaan. Ikäväkseni tai onnekseni en keksi mitään ikävää sanottavaa paastosta. Silti minusta ei saa mitää paaston puolesta saarnaajaa. Ei sentään yhden kerran kokemuksella voi viisastelemaan ryhtyä. Jos kiinnostuit, tsemppiä kokeiluun.
Viikon aikana oli aikaa hieman myös virkata. Piakkoin valmistunee virkattu kotitunikani. Jos vaikka ensi postaukseen sitten niitä käsitöitä. Hyvää talvista viikoloppua kaikille!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Lähti lapasesta

Juu, lapasesta on lähtenyt vähän kaikki. Esimerkiksi tuo ajan kulu. Minun on jo kahden viikon ajan pitänyt kuvata ja blogata pino lapasia mutta niinpä vain on jäänyt tekemättä. Tarkoitus oli saada postaus aikaan siksikin että saisin kerrottua tästä Kristan blogin synttäri arvonnasta. Nyt taidan olla hieman myöhässä koska arvonta on jo tänään mutta jos olet nopea vielä ennätät.

Vuoden alussa aloittamani sisäinen ja ulkoinen siivous talkooni on ollut hieman taka alalla sitten viime postauksen. Kuten jo viimeksi mainitsin meillä odotettiin vieraita. Tyttären kouluprojektiin liittyen meillä oli pari viikkoa sitten kaksi "otto" poikaa vajaan viikon. Tänne tyttären kouluun tuli oppilasvierailulle nuoria saksasta, hollannista ja englannista. Meille majoittui hollantilainen ja saksalainen poika. Onneksi meidän omat nuoret puhuvat sujuvampaa englantia kuin me vanhukset joten viikosta selvisimme varsin hyvin. Tosin nuorille oli järjestetty sen verran paljon ohjelmaa että paljon eivät meillä ehtineet olla. Hauska, erillainen ja vaihteleva viikko mukavien poikien kanssa. Ja hyvin vaikuttivat viihtyvän, saivat kokemuksia avanto uinnista ja laskettelusta ja paljon muusta:)
Niin, selväähän on se että heidän tuloonsa piti valmistautua jo ihan nukkumis järjestelyistä lähtien. Koska ennen heidän tuloa oli se pakkasjakso ajattelin valmistautua myös siihen että heille täytyy tarjota lämmintä lisä vaatetusta. Ja mitäpäs sitä muuta siinä pikaisessa aikataulussa ennätän kuin neulomaan varalapasia, siis isompia kuin noita "tyttöjen" kokoja mitä meillä löytyykin jo omasta takaa. Langaksi otin seiska veikan koska siitä saa nopeasti valmista.







Ihan omalla mallilla sävelsin menemään. No hupaisaa tässä oli se että vieraiden ollessa meillä pakkasta ei sitten ollutkaan joten lisä vaatetukselle ei ollut tarvetta. Onneksi on noita miestenkoon lapasten käyttäjiä kotona kaksin kappalen joten turhaan ei tullut neulottua.
Tässä vielä jo joulukuun puolella aloittamani lapas kokeilut.


Tai siis kokeiluna näissä on intilainen peukalonkiila. Törmäsin siihen kyllä jo aikaa sitten mutta on jäänyt kokeilematta. Vaikka moni sitä kehuukin niin minä en siihen juurikaan ihastunut. Ihan tuo tavallinen peukalokiila taitaan olla enemmän minun juttu. Nää tuli jämä seiska veikoista mutta noihin ylempänä oleviin kävin tarjouksesta langat. Yhteensä kulutus oli 400gr ja ostin kolme kerää eli 450gr. Eli melkein pysyi balansissa tämä lapas projekti. Jäihän näistä tietysti taas uusia jämä keriä. Ikuinen kierre, hih.

Eli tähän kaikken aika on männä viikoilla kulunut. Nyt työn alla on pari uutta työtä, ufoutuneet jatkaa piilo paikoissaan toistaiseksi. Tänä viikonloppuna aion rauhoittua suurimmilta puuhiltani ihan neulomiseen ja rauhoittumiseen. Minulla on nimittäin menossa taas uusi kokeilu. Sitä kun on  utelias luonne ja saa päähänsä milloin mitäkin, mitä täytyy saada kokeilla, niin tällä kertaa se on paasto. Minun on vaikea uskoa että MINÄ voin olla 5-7 päivää syömättä. Siispä sitäkin oli kokeiltava. Alku viikosta alkaen aloin valmistautua tähän ja torstaina töiden jälkeen starttasin. Eilinen oli siis ensimmäinen kokonainen paasto päivä. Sanotaan että toisena päivänä iskee se nälkä ja kolmantena kurjuus. Eli täytyy nauttia nyt joka hetkestä koska vielä ei ole tullut mitään hankalaa vastaan. Kohta pari vuorokautta ilman kiinteää ruokaa, en olisi uskonut edes tähän pystyväni. En sentää vesipaastolle ryhtynyt, vaahterapalmusiirappilla elelen. Jos hengissä selviän niin ensi postaukseen varmaan enemmän tastä.

Ystävänpäiväkin oli ja meni. En ennättänyt kertomaan teille että kiitokset että olette olemassa :)

Siippani muisti minua näin.


Sen lisäksi että olen hänelle rakas
olen myös hänen paras ystävänsä.
Mitäpä tässä voisi enää sanoa...kiitos!