perjantai 27. heinäkuuta 2012

Viimeistä viedään

Hui, kesälomani viimeinen päivä. Niin se vain on että duunarin on palattava maanantaina työmaalle. Vuoden taas saa nöyränä kömpiä töihin ennen seuraavaa pitempää lomaa. No joo onhan se talvilomakin mutta silti.
Loma on ollut puuhakas ja taatusti ajatukset palkka työstä on pysynyt loitolla. Niin paljon muuta puuhaa on ollut että rentoutuneesta mielentilasta en tiedä. Minä vaan taidan olla sen sortin loman viettäjä että en vain osaa levätä laakereillani. Mutta hei, aika ei käynyt pitkäksi ja jotain näkyvääkin saatu aikaan. Vaikka auringon paiste ja sadekuurot ovatkin vuorotelleet hillittömän nopeilla sykleillä ja sää on ollut ennalta arvaamaton, niin senkään en ole liialti antanut haitata. Olisihan sitä muuta toivonut, nyt oli näin.
Viime viikolla minuun iski kuntoilu puuska. Koirat saivat reilusti lenkkeilyä ja pyörällä polkaisin pikku lenkkejä. Näin toinen ystävistäni vietti päivä siestaa.


 
 Tämä ystävä tulee joulukuussa seitsemän vuotiaaksi ja hän tykkää jo rauhallisemmasta menosta. Joten teho lenkkeilyn seurauksena, veto näyttäisi olevan poissa. On hänellä kutsuma nimikin mutta perheen kesken hän on meidän Mummo.

Maanantaina aamulenkin jälkeen pinkaisin polkupyörällä kaupunkiin sadekuuron mentyä ohitse. Matkaa ei ole kuin vajaa poron kusema joten mukavahan se oli pyöräillä. Ja väli informaationa, poron kusema on noin 7,5km. Tarkastin Wikipediasta Lapin reissun aikoihin. Ai, niin asiaan. Elikkäs, lanka ostoksillahan sitä piti mennä. Mulla on ollut eipäs juupas mietinnässä eräs KyJy hanke. Ja vaikka tuo työ on luultavasti liian kookas ja siksi aikaa viepä niin hulluuttani päätin sen kuitenkin huolia KyJy listalleni. Sitä varten tarvitsin 10 kerää Novitan Floricaa. Ja sitten toiseen KyJy työhön tuo vihreä lanka.


Mutta kuka käski ja miksi ostaa nuo kaksi muuta kerää? Ihan pöhköä. Ilmeisesti niillä on joku syvempi tarkoitus jota en vielä ymmärrä.

KyJy listani ei ole vielä ajan tasalla. Jotain viimeistelyä vaille valmistakin on ja jokunen aloituskin. Lopullisen viimeistelyn teen ensi viikon aikana sekä neuleisiin että listaan. Ajattelin että en lyö kaikkea vielä lukkoon ennen kuin uusin Novita lehti tulee. Vielä Novitallekkin mahdollisuus vakuuttaa minut. No tulihan se lehti tänään. Pari ehkä mutta muuten Hmm. En tahtoisi olla tyly mutta surku että Novitan langat ovat huonontuneet ja mallitkin mietityttää. Täytyy katsastaa lehti vielä uudelleen hartaudella ja samalla hartaudella KyJy listani ja ensi viikon aikaan tehdä päätöksiä.

Viikon loppuna luvassa hyviä kelejä joten meillä pusketaan ainakin osittain puutarha hommissa. Paljon olemme saaneetkin jo viidakoksi villiintynyttä pihaamme siistittyä. Silti vielä on hommaa.

Valmistuneisiin ja keskeneräisiin KyJy projekteihin palaan ensi viikolla. Ja lopuksi toivotan uuden lukijani Sirun tervetulleeksi. Hauskaa että jo viisi on löytänyt minut ja kiinnostuneet lukemaan blogia.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Säiden oikkuillessa

Kun sää vaihtaa mielipidettään koko ajan niin en jaksa enää seurata edes tiedotuksia. Parasta painella pihalle ja katsella taivaalle ja todeta itse mistä tuulee.
Maanantaiksi oli luvattu sadetta. Arkuuttani käväisin  aamulla pika pikaa lenkillä koirien kanssa. Totesin kävellessäni että eipä tilanne näytä pahalta ja lähdin vielä tunnin polkupyörä ajelulle. Ja se kannatti. Sitä liikunta puuskaani jatkoin vielä ja pakkasin koirat autoon ja hurautin metsään lenkille vielä niiden kanssa.
Kotiin lopulta rantauduttuani katsastin pihamaani ja sinne ilmestyneet kukat.


                        Siellä on parhaassa kukassa tämä, jota äitini kutsuu peurankelloksi(?)



Sitten sieltä löytyi tämä jonka nimeä en tiedä muuta jos joku tunnistaa  niin kertokaa ihmeessä.

                                                           Lehti siinä on tälläinen.










                          Ja hennon ja pitkähkön varren päässä on tämä punainen pieni kukka.




                         Sitten löytyi vielä tämä minkä luulin jo hävittäneeni, jaloritarinkannus.




Jaloritarinkannus on tietysti komea kukka. Mutta koska pihani oli alku vuosina avoin ja tuulinen niin kukkaa täytyi aina tukea. Ja minä kun en siihen ala. Siksi "hävitin" tämän. Siinä se silti nyt on. Ja olkoon jos omin juurin pystyssä pysyy.

Näppäilin nämä kuvat ja päräytin ruohonleikkurin käyntiin. No johan alkoi sataa. Hah, hyvä syy lopettaa "raataminen". Eipä sitä kauan kestänyt. Piipahdin kirjastoon hakemaan muutaman origami kirjan. Origameihin en uppoutunut vielä koska aurinko paistoi mitä kauneimmin. Lähdin suorittamaan miltei pakollista muttei niin hauskaa syreeni aidanteen karsimista...kunnes taas pian tuli vettä taivaalta.
Ja niin suljui maanantai. Neuloinkin hieman. Jotenkin mieli vaan on siihen liian rauhaton. Ei malta.

Tiistaina oli luvattu taas sadetta. Lähdin lasten kanssa päivä visiitille mummolaan jossa myös oli kummityttöni. Kun asumme monen sadan kilometrin päässä kummitytöstä ja lapset serkustaan koitamme sentään edes kerran kesässä nähdä. Ihan mukava tapaaminen. Äitini onnistui taas tosin toimillan saamaan minut harmi mielelle. Ajaessani kotia päin noin sadan kilometrin matkan kiukutti ja kurjuutta lisäsi se että vettä tuli taivaalta tolkuttomasti ja ukkosti. Autoja oli jopa kurjan ajokelin takia parkissa bussi pysäkeillä. Ja eipä ollut kaukana ettenkö itsekin pitänyt paussia. Vesi lainehti tiellä ja matka eteni välillä vain kuuttakymppiä.

Kotiin päästiin ja uppouduin hetkeksi origamien ihmeeliseen maailmaan. Tämän innostuksen sain Lapin reissulla käytyämme Japanitalossa Ranualla.





Vähän surkeita kuvia. Alin on perhonen ja toinen on lintu. Ja sitten vielä tuo rasia. Koukuttavaa näpertelyä. Ja vaatiin niin paljon paneutumista että harmit kaikkosi.

Eilen illalla taivaalla oli vielä kaunista katsottavaa. Kun aurinko laskee ja tulee samaan aikaan sade kuuro, tulee tupla sateenkaari ja taivas on toisessa suunnssa kuin tulessa.



Kuvat otti siippani. Minä pitelin sadevarjoa kameran päällä. Ammattilainenhan ei pitäisi kuvia laadullisesti kovin kummoisena mutta tälläinen amatööri hyväksyy puutteet. Tilanne on niin pian ohi että kameran säätöihin ja hifistelyyn ei aikaa juuri ole. Joko onnistuu tai sitten ei. Parempi huonokin kuva, kuin kuva jota ei ennätä ottaa, sanon minä.

Tänään päivä on taas mennyt rutiineissa. Liikuntaa, siivousta, kaupassa käyntiä, ruokaa perheelle, pensaiden karsintaa. Ja nyt ukkosen julmistellessa ulkona kuuntelen Apulantaa ja pyörin blogistaniassa. Siitä tulikin mieleeni että Heffiksen blogissa on arvonta lähestyvän kymppitonnin ansiosta. Piipahtakaahan seuraamisen arvoisessa blogissa.

               Lopuksi kuva vielä Lapin reissun tuliaisesta. Tätä ei voinut jättää ostamatta.


Kyltti pitää käsitellä kunnon lakalla että kestää säiden armoilla. Sitten se asennetaan meidän porttiin ulos. Sellaisia koiria meillä on. Ja näin viikkoni on edennyt. Ja jospa niihin käsitöihinkin jaksaisin uppoutua. Nähtäväksi jää. Hei vain!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Valmistuneet KyJyt

Sade päivän piristykseksi päivitin KyJylistan aloitukset ajantasalle ja jopa sain viimeisteltyä kaksi jo valmistunutta työtä. Hyvä minä!
Näihin nyt valmistyneisiin KyJyihin löytyy ohjeet Suurikäsityö lehdestä nro 11-12 2011
Ensin KyJy listalla numerolla 4 virkatut tossut  (lehdessä ovat nimellä japanilaiset tossut)





Lanka ohjeen mukaan Novitan Isoveli lankaa 70gr, virkkuukoukulla 5, napit puisia.
Tossusta ensimmäinen versio oli fiasko ja harjoitus kappale, mutta nää kaksi ovat suunnilleen samaa kokoa. Kivat sisä tepasteluun.


Sitten KyJy listan nro9 Alpaca rannekkeet



Lanka Novitan Alpacaa. Ranneketta jatkettu yhden pitsimallikerran verran ja lisäksi neullottu pykäläinen reunus. Näin sain tähän kulumaan tarvittavat 50gr lankaa.


Molemmat nyt valmistuneet olivat helppoja ja nopeita. Jos seuraavan kahden viikon aikana ei ennätä neuloa enenpää kuin jo menneiden viikkojen, minun on tarkastettava lista ja valita jotain nopeaa. Muuten ei kunnian kukko laula.


Vielä siis lomaa jäljellä kaksi viikkoa. Paljon on puuhaa suunnitelmissa joten tulee menemään nopeasti. Yritän päivitellä tännekin jotain. Ja yritän myös "blogi surffailla" muiden blogeissa.

Nyt päivittämään vielä KyJy sivut!



torstai 12. heinäkuuta 2012

Lapissa lomalla

Tässä tulee tarinaa reissustamme Lapissa. VAROITUS, postaus tulee olemaan pitkä.

Edellisellä reissulla muutama vuosi sitten pohjoisessa satoi vettä koko ajan. Vahingosta viisastuneena tällä kertaa seurasimme sää tiedotusta ja ajoitimme lähdön niin että kelit eivät pilaisi reissua. Silti lähtiessämme auton ikkunasta näky oli tämä.



Sää kuitenkin parani pian kun köröttelimme matkailuautolla täältä Itä-Suomesta kohti Ranuaa.
Ensimmäisen yön olimme siellä ja vierailimme totta kai eläinpuistossa.

Ja veto naulanahan siellä tänä vuonna on tietenkin herttainen muutaman kuukauden vanha jääkarhun pentu.




Ylimmäisissä kuvissa on tuo valloittava lapsukainen. Alhaalla vasemmalla valtavan kokoinen isä karhu, joka ei turkkiaan halua kastella edes hakiessaan herkku omenaa. Ja alhalla oikealla on poika ja äitee, mikä koko ero.
Tässä myös pieni sarja muutamasta muusta eläimestä.



Leikkisä saukko, ei pöllömpää näin kaksin, possun lepo hetki ja tuo metsiemme kuningas ruskea karhu.

Ranualla matkailijoille tarkoitetusta lehdestä japanilaisuuteen ihastunut tyttäremme bongasi mainoksen Japanitalosta. Ja siellähän me poikkesimme kun sattui olemaan melkein matkan varrella Rovaniemelle päin. En olisi uskonut että keskeltä ei mitään löytyy niin viehättävä ja rauhallinen talo. Sinne ei kuulemma eksy kun pari porukkaa per päivä ja talon hostilla olikin aikaa kertoa meille monen moista japanilaisuuteen liittyen. Jokunen otos sieltäkin.


Saimme myös kupposet vihreää teetä sekä pikkuleivät ja lopuksi taittelimme origameja. Lomamme rauhallinen ja erikoinen visiitti. Ja taistelulajia harrastava siippani sai tilaisuuden kerrankin tepastella aidolla tatamilla.


Päivä oli jo pitkällä kun saavuimme Rovaniemelle joten auto leirintä aluelle ja pieni illan lepo ennen nukkumaan menoa. Ja aamulla käynti joulupukin paja kylässä. Meni viimeinenkin usko (vale)pukkiin kun sellainen oli kahdessa eri talossa. Ja pukkeja oli matkamuistonakin, jopa alennnus myynnissä ja legoista rakennettuna.




Ja sitä ulkomaalaisten turistien paljoutta. Tämä tuntui olevan heistä erityisen kiinnostava.






Lomamme siirtyi tästä pikkuhiljaa vaiheeseen b eli enemmän retkeilyä vähemmän matkamuistomyymälöitä. Lähdimme Leviä kohti. Matka oli varsin paljon porojen väistelyä ja ei sujunut ehkä niin nopeasti kuin suunnitelimme . Ehdimme kuitenkin saada Levillä taas auton parkkiin ja lähdimme koirineen päivineen kävelylle kohti hiihto keskusta.
Isä ja lapset halusivat laskemaan kesäkelkka radalle. Minä ja koirat jäimme odottelemaan ja valokuvaamaan. Hyttyset rokottivat ja siitä todiste tässä.




En vain siinä tajunnut että koiran mahan alus oli kupattu veri paukamille ja toinenkin koiramme oli kuin riivattu loppu illan kun se raasu ylitti hampailla helpottaa kutinaa. Ei kiva.
Kuva jai valitettavasti pieneksi, pahoittelut. Toivottavasti muitten kanssa ei käy näin. Rinteille kiipeäminen aiheutti nuorisossamme pientä purnaamista. Miksiköhän?
Ihmettelinmyös minkähänlainen tulevaisuus on tällä männyn alulla keskellä laskettelu rinnettä?






Seuraavaksi matkamme kävi Leviltä Pokan kylän kautta Inariin ja Ivaloon. Levi Pokka väli on sitten noin 40km hiekkatietä ja näky oli tämä.




Täytyy sanoa että tuolla välillä tunnelma oli muutenkin kuin olisi menty sata vuotta taakse päin. Sen verran oli pihapiirit vanhahtavassa kuosissa. Rehellisesti sanoen en tajua miksi kukaan haluaa asua tuolla ja vielä talvella. Mutta se onkin vain minun mielipiteeni. 
 Pokan jälkeen, kun pääsimme päällystetylle tielle niin oli pakko huilia ja ottaa muutama valokuva.




Kaunistahan siellä oli ja niin ihana auringon paiste. Luontoa parhaimmillaan.


Päivä oli väsyttävä ja saavuttuamme Inariin tuli reissun ensimmäinen sana kopu. Kurvasin auton parkkiin ja hyppäsin kuskin paikalta, ajakoon herra itse kun osaa paremmin. Mieleistä yö paikkaa ei löytynyt ja jatkoimme vaisusti Ivaloon päin. Samalla jätimme taakse pohjoisimman kohdan matkamme varrella.


Suht pian tuli mainos että annos muussia ja poronkäristystä 7,5€, totesin että taitaa olla viisain syödä että huumorin taju palaa meikäläisellekin. Paikka oli Karhunpesä kolo tai joku sellanen. Paikasta lähti portaat ja jonkin matkan päästä siellä oli suuren suuri kivi. Koko kuvaa ei muiden turistien vuoksi kivestä saatu. Kivi oli ontto sisältä ja jopa pitkän huiskea mieheni sopi kömpimään kokosta sisään ja ottamaan sinne valokuvia.







Kiven tarina oli jotain sellaista että joku metsästäjä olisi aikanaan käynyt sinne kiven sisään yö unille ja oli aamulla herätessään huomannut että itse karhu oli tullut yö seuraksi viereen. Enpä tiedä uskoako vai ei?


Meidän yö meni Ivalossa ja matka jatkui aamulla Saariselälle. Tai alkuperäiseen suunnitelmaan piipahdus Saariselällä ei varsinaisesti kuulunut mutta maisemat oli niin ihanat jotta auto parkkiin Kaunispäällä ja kävellen huipulle.





Joitain kuvia sieltä. Huipulla oli ruokapaikka jossa koirat laitettiin parkkiin ja otimme huikopalaa.
Matkalla alas noutajamme löysi tunturi puron joissa voi kylpeä.




Ja taas autolla pikku matka etelään pain ja heti Kiilopäällä taas jalka patikalle. Tuolla on Urho Kekkosen kansallispuiston yksi laita ja piipahdimme sinne.



Vaikka olimme kansallispuistossa joku ei ole ymmärtänyt ettei sinne ihmisen jälkiä saa jättää.


                                                Vai asetteleeko luonto kivet näin?


 Matkaa itse huipulle olisi ollut liikaa siihen nähden minkä verran meillä oli varattu esim. vettä. Katsoimme viisaammaksi että näköala paikalle kiipeäminen riittää meille ja sen tarjoamat maisemat.



Saariselkä teki maisemillaan ja rauhallisuudellaan meihin vaikuteuksen. Halua palata tuonne vielä joskus.


Matka jatkui Kemijärven ohi ja seuraan yön olimme Sallassa. Rauhallinen leirintäalue ja pieni paikka. Tyttäremme sattu olemaan Salla joten pitihän siellä poiketa. Olisimme jääneet aamulla sinne pidemmäksikin aikaa mutta satoi. Ikävää.


Seuraavaksi ja viimeiseksi yö paikaksi olimme suunnitelleet Hossan retkeily aluetta. Luvassa oli sadetta joten houkuttelin mieheni ajelemaan pienen mutkan kautta, Posion kautta. 


Pentikinmäki tai jotain, oli se paikallinen nähtävyys, kiva paikka olikin.
Siellä oli museoita, myymälöitä ja näyttelykin. Museoissa oli kivaa katseltavaa.

                                                 Mitäs sanoisitte näistä alusvaatteista?

                                            Tai mitenkähän tällä koneella ompelu sujuu?

                                                     Näillä kengillä on joku kävellyt

                                Näistä kupeista joku Monacolainen tai Italialainen juonnut kaffensa

                                                               Nämä ovat Ranskasta
                                 
                                               Mutta miten tästä kupista juominen sujuu?




Matkamme jatkui Hossaan.Hossan retkeilyalue vaikutti lupaavalta. Illalla ennätimme pikkuisen kävelylle mutta aamulla satoi joten viikon reissanneena suuntasimme auto kohti kotia.

Mutta Lapissa Ei voi ohittaa poroja. Tuo soma luonto kappalee elää omilla maillaan omalla tavallaan. Eihän hän piittaa että jokut Napapiirin etelä puolelta tulleet säälittävät turistit haluaisivat taittaa auto matkansa ripeään tahtiin. Jos poro haluaa ylittää tien tai hölkytellä kahtakymppiä auton edessä niin hänhän tekee niin.


                                      Mutta niin peijakkaan soma eläin se on.



Tyttäreni katselee mailmaa omasta näkövinkkelistä ja myös hän pitää valokuvaamisesta.
Hänen taiteilemaan valokuvaan on hyvä lopettaa nämä tarinat. Kiitos niille jotka jaksoi loppuun asti!





tiistai 10. heinäkuuta 2012

Loman jälkeenkin on elämää

Hei vaan taas. Lapissa on käyty ja kotiinkin saavuttu. Eli viime maanantaina lähdimme Ranualle ajelemaan matkailuautolla ja visiteerasimme muutamissa paikoissa ja kotiin rantauduimme sunnuntai iltapäivällä. Matka oli pitkä, välillä hammasten kiristystäkin, täynnä ihmetyksen aiheita ja loppu tulos onnistunut. Paluu arkeen on ollutkin pyykin pesua ja kaikkea sitä mitä jokaisen arkeen kuuluu, jopa kesälomalla.
Ilahduin kovasti kun huomasin että loman jälkeenkin on elämää. Toisin sanoen, reissuun lähtö aamuna vierailin Kristan blogissa ja hämmästyksekseni luin että voitin arvonnassa. Ja kiva yllätys saapui tänään.





Huono kuva, pahoittelut. Mutta sisältö mieluinen. Käsivoide(tytär valisti, että kehuttu nuorisolle suunnastussa Demi lehdessä), kaksi kerää Regian Bamboo color lankaa, ihanainen kirja ja kesäinen kortti tervehdys. Kiitokset Kristalle Valkeat langat blogiin !

Langoille jo etsinkin sukka ohjeen ja se päätyy luultavasti KyJy listalleni jossa on vielä tilaa. Samoin kirjasta joku malli voi päätyä vielä samaa projektiin jos löydän hyvän langan. Ja käsivoide menee käyttöön heti tänään saunan jälkeen.

Tuosta Lapin reissusta kirjoittelen vielä ihan oman postauksen kuvien kera, kun olen käynyt kaikki yli 1400 kuvaa läpi jotka järkkärillä tuli napsittua. Ymmärtänette varmaan etten vielä ole siihen ennättänyt keskittyä, pari maistiaista kuitenkin.

Tämä aivan hurmaava eläin ja hänen sukulaisensa pitivät meidät Itä-Suomen asukin aivan kikseissä koko viikon.




Tiedän, eihän se Lapin eläville ole välttämättä kuin joka päiväinen teiden tukko mutta meille se oli sympaattinen otus olipa se sitten keskellä maantietä tai samalla luontopolulla kuin me, niin kuin tässä.

Ja vaikka en itsekkään ole etelästä ja olen jonkin verran metsissä liikkunut, niin näissä maisemissa tunsin olevani keskellä, ei mitään.



Minun mieleni lepää. Ja palaan vielä näihin maisemiin uudessa postauksessa. Ehkä jotakuta teistäkin kiinnostaa käydä melkein Lapissa, ainakin mielikuvissa.

KyJy tarinaakin yritän saada. Huomenna tosin suunnitelmissa päivän visiitti vanhempieni luona palauttamassa lainassa ollut matkailuauto. Eli seuraava päivitys menee loppuviikkoon.

Mut ens kertaan...

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Reissuun lähdössä

Meidän perhe suuntaa pohjoiseen päin . Tarkoitus on viettää vajaa viikko retkeillen ja luontoa ihaillen kera koiriemme. Jos onnistuu, laitan jonkun luonto kuvan tänne tuolta reissun päältä.

KyJy neuleita lähtee jokunen mukaan, ehkä ennätän matkustaesa neuloakin. Jää nähtäväksi.

Piipahdin juuri blogissa valkeat langat. Ja yllätys oli melkoinen kun luin voittaneeni arvonnassa. Minä en kyllä koskaan mitään voita joten täähän on jännää. Kiitokset Kristalle.

Olemme siis lähdössä ja nyt lähden aamukaffelle ja kullan muruja herättelemään. Siippa ja koirat ovat jo täydessä touhussa mutta perheen teinit eivät luultavasti herää niinkään helposti. Uskaltaudunkohan ollenkaan mennä nykimään heitä vai meneeköhän reissu pilalle jo ennen kun ehdimme lähteä? Ehkä puolen tunnin päästä vasta...

Palaan KyJy tarinoissa matkan jälkeen ja tietysti saatte nauttia erinomaisista luonto kuvista, mikäänhän ei voi mennä pieleen. Kaunista viikkoa  kaikille.