perjantai 30. elokuuta 2013

Pienellä tauolla käsitöistä

Viikko taas vierähti ,hups. Yövuoroa neljä päivää ja univelkaa ties kuin paljon, yhden tyttären "pilattu" elämä (jälleen kerran) ja niska jumi ovat tämän viikon tulos. Tässä odotellaan yövieraita saapuvaksi ja kotihommelit olis vielä kesken, onneksi veljeni vaimoineen eivät säikähdä pienestä. Huomenna ollaan menossa juhlistamaan serkkumme tuloa miehen ikään, eli viiskymppisille. Ja koristeena kakun päälle, sunnuntaina aamupäivällä lähtö työreissulle Saksaan ensi viikokoksi, laukkukin täytyisi siis pakata. Missäs välissä sitä down shiftais? Juu tarvii vissiin se jo unohtaa.
Elikkä palaan näihin kuvioihin ja teidän blogeihinne viikon päästä. Matkaan lähtee pari hömppä lehteä ja kirja ja taidan kokeeksi pakata myös yhden KyJyn rääpäleen. Toive ajattelua että joutaisin noita tarvitsemaan mutta yrittänyttä ei laiteta.

Aina täytyy järjestää aikaa
myös kauniille asioille...


Alppikärhöni mun ilostuttaa näin loppu kesästä.

Hyvää viikonloppua ja ensi viikkoa!

Pitäkää lippu korkealla ja puikot ja koukut vauhdissa...

perjantai 23. elokuuta 2013

Tuubi valmistui,KyJy 19

Tässä alkuun voisi jälleen kerran todeta että kylläpä se aika rientää. Bloggailun taajuus taitaa harventua harvenemistaan. Otaksun että kun syksyn tullen käsityö rintamalla on aktiivisempaa ja tännekin riittää jutun aihetta.
Säilöntä  taitaa olla jo pää osin tehty tältä kaudelta. No vielä puolukoita on tarkoitus saada pakkaseen ja nuo chilit täytyy kuivattaa tai pakastaa taikka hillota. Loput omputkin on kerätty ja niistä täytynee tekaista jotain hyvää huomenissa. Puutarhan syys töitäkin aloitellaan pikkuhiljaa. Kesääkin on vielä jäljellä ja ihania ulkoilma säitä. Loppu kesä ja kuulas syksy on minusta (melkein) aina hyvä vuodenaika.
Työ rintamalla olen tainut  saada muutosta kieroutuneeseen systeemiin. Yhden naisen kapina taitaa toimia sittenkin. Melkein olin jo luovuttaa mutta nyt tarvitseekin vain pitää silmällä ettei huonoihin tapoihin palata. Toukokuussa ollut Saksan työmatka osa 1 ei saanutkaan kesän aikaan suunniteltua osaa 2. Tällä hetkellä näyttää siltä että matkaan päästään viikon päästä. Toivon niin, se on kuitenkin edessä ja jotenkin odotan että sen saisi "pois alta" niin voisi keskittyä ihan rauhassa kaikkeen muuhun. Vaikka nyt näyttää siltä että töitä on tänä syksynä ihan ylitöiksi asti eli kiirettä sielläkin.
Kun päiviin tunkkee monen moista huomiota vaativaa hommaa niin olen todennut että silloin neulomisessa on parasta keskittyä vain kaikkein helpoimpaan.


 Ja KyJy 19 on juuri tälläinen.


Tuubi huivi tyttärelle hänen pyynnöstään.
120 silmukkaa, 2o2n neuletta
kutosen pyöröpuikoilla
lankana Novitan Isoveli
menekki 2 kerää eli 200g
pituutta noin 42cm ja leveyttä vaikea mitata
kun on putkeksi neulottu ja venyy ja paukkuu
Kuvassa osittain kaksin kertaisena.

Tyttärelle kelpasi ja pitäisin itsekin. Minä joka en perus punaista itselleni päälle laita, tämä tumman vai olisiko tämä viininpunainen menee ihan mainiosti. Tulee käytettyä. Ja sitä ei kaikista tuotoksista ikävä kyllä voi sanoa ;)
Ilokseni voin kertoa että viime postauksessa kaipailemani Moda löytyi. Ja ihan omilta jäljiltä. Rippijuhlien tähden piilottelin kesken eräisiä neuleita ja muuta KyJy rekvisiittaa useisiin kätköihin pois juhlijoiden näkyviltä. Ja yhdessä piilossa, minkä olin jo unohtanut, löytyi myös tuo Moda. Siispä tunikan naulonta onkin edistynyt tällä viikolla. Jotain muutakin puolivalmista mutta viimeistelemätöntä on. Silti olisi suotavaa että KyJyt olisivat paremmin edenneet.
Viikonlopun "kalenteri" on jo valmiiksi buukattu. Kotihommia, puutarhaa, käynti vanhempieni luona, sunnuntaina ylitöissä ja sitä rataa. Ensi viikonloppuna taas saamme yövieraita (mikä on ihan kiva) ja käväisemme serkkuni viiskymppisillä. Ja sunnuntaina olisi kait sinne Saksaan lähtö. Elikkä aikaa rakkaalle harrastukselle löytyy korkeintaa hetkittäin silloin tällöin. Jospa sitten syyskuussa...
Nautitaan silti viikonlopusta!

maanantai 12. elokuuta 2013

JOKU palautti pyöröpuikkoni ja vei Modan

JOKU kävi taas. Bambuinen pyöröpuikko ilmestyi kuin tyhjästä paikkaan josta sen olisi pitänyt osua silmään jos se siellä on ollut koko tämän ajan minkä se on ollut kateissa. Hmm. Sen sijaan KyJy työnä neulomani tunikan ohje oli Modassa ja lehti taas on totaalisen kateissa. Ei ohjetta, ei edisty neule. Ihan varmasti se JOKU kävi meillä taas.
Tjorvenin raivaaja-virus olisi tervetullut. Luulin sen lievän muodon tulleen meillekin mutta taisin erehtyä. Sen sijaan raivaajan ilkeä muunnelma, raivooja, piipahti meillä tänä aamuna. Olin tolkuttanut teineilleni että toimittavat kaikki pestävät pyykkinsä viikonlopun aikaan kodinhoitohuoneeseen jotta saisin hoideltua puhdasta päälle pantavaa koulukkaille tänään alkavalle kouluviikolle. Tänä aamuna kuitenkin pojan repusta löytyi kosteita t-paitoja mytystä, ummehtunut haju myös tottakai. No sadatellen tilannetta tungin ne pesukoneeseen ja muut pyykit mitä löytyi. Hieno homma, pesukoneen vesiliitännän hana ei toimi. Toimi se vielä eilen, ei tänä aamuna. Juu, tästä ei sen enenpää. Karistin raivoojan kannoiltani aamulenkillä juostessani metsässä kera koirien.
Viime viikko alkoi karviaisten keruulla. Saalis oli kohtuullinen ja sitten pohtimaan mitä niistä tekisin. Löysin  "köyhän miehen lakkahillon ohjeen" ja tuumasta toimeen.

Tein annoksen melkein tuplana
ja muutama purkki siitä tulikin


Tähän hätiin en löytynyt kuin epämääräisen purkki ja kansi lajitelman mutta hyvin ne noissakin säilyy. Ja sisältöhän se tärkein on. Minä joka en ole lakan suurin kannattaja pidän tästä enemmän kuin lakasta. Mutta maku asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Karviaispensaisiin keräämättä jääneet jämät kävi hoitelemassa suursyömärimme.




 Viikonloppuna heräsin yövuoroviikon jälkeisestä huuruisesta elämästä ja hokaisn että omenathan on poiminta kypsiä.



Keräsin vain ne jotka irtosivat puusta helposti ja satoa tuli 12 kiloa. Osa jäi vielä puuhun. Tämä on suurin tähän asti saamamme sato, viime vuonna muumiotauti vei käytännössä kaiken, nyt vain muutamia.

Ja taas hillon keittoon.


mainostettua herkkua täytyi
tietysti kokeilla.
Eikä muuten tullut pettymystä, nam...


Omenoita jäi edelleen paljon ja kaikkea ei millään ennätä syödä sellaisenaan. Siippa sai kuningas ajatuksen. Hän kaiveli vuosia levänneet viinin tekovälineet esiin ja laittoi omppuviiniä käymään. Kerron tuloksesta kunhan tää projekti tuottaa tulosta. Kerran aiemmin on tehty omista omenista omppuviiniä ja se oli muuten hyvää.
Pitkästä aikaa katselin myös muutenkin mitä pihamaalle kuuluu. Siis pysähdyni oikein katselemaan, en painelemaan tukkaputkella ruoholeikkurin kanssa tai hammasta kiristellen rikkakasvien kimpussa. Kyllähän siellä jotain katseltavaakin löytyi.


Elokuu on puutarhassa hienoa aikaa. Kaikki on rehevimmillään ja kuivuuskaan ei vaivaa. Vielä on kesää jäljellä. Niin, olen muuten unohtanut kuvata tämänkin. Nyt täytyy vähän "kehaista". Meillä se siippa kantaa kukkia oikeen ilman hyvää syytäkin. Hih.

Chili amppeli


Soma ja tulinen
ja mää tykkään.

Paluu arkeen on siis tapahtunut. Ja nuoret saatu opinahjoon. Työmaalla luulin jo hetkisen saaneeni aikaan muutoksen parempaan. Torsoksi jäi sekin, asken parempaan oli lähinnä silmänlumetta. Vedän happea ja tarkkailen hiljaa. Siinäpä sitä tuntuu olevan joillekin ihmeteltävää, kun tälläinen normaalisti puheliaana tunnettu henkilö onkin hiljaa. Puhun vähän mutta asiaa ja linjani aion pitää. Selviytymis strategiani toimii tai sitten ei. 
Käsityö rintamalla on menty korjaus ompelu linjalla. KyJyt etenee "sään ja urheilun" välillä rivi kerrallaan. Siis hitaasti. Jospas sitä jotain valmista saisi tällä viikolla.
Oi ihanainen elokuu, nautitaan siitä!

maanantai 5. elokuuta 2013

Juhlien jälkeen paluu arkeen

No nyt on tytär saanut naimaluvan eli rippijuhlat ovat onnellisesti ohi. Tilaisuus kirkossa oli nykyaikainen ja tämä "ryhmärämä" teki siitä vielä omanlaisensa marssimalla kirkkoon vaelluskengät jalassa. Mikäs siinnä, heidän juhlansahan tämä oli eikä papillakaan ollut sitä mitään vastaan.
Juhlimme kotona pienellä  "kummit ja mummit" porukalla ja piipahtipa hieman myöhemmin pari muutakin sekä tyttären kavereita. Tarjolla oleva juustoinen porokeitto, piirakat, voileipäkakku ja täyte-  sekä vadelmajuustokakku  ja pikkuleivät ja suklaa, tuntuivat olevan juhlaväen mieleen. Tytär sai mieleisiä korulahjoja ja aurinkokin pisti parastaan koko päivän. Ja pappi ja isoset kavivät rippiralli kierroksella meilläkin, siinä oli mukavaa ohjelmaa vieraille. Ja kauniista kukkasista osa tässä.


Eli ihan mukavasti onnistuivat nämä juhlat. Helpolla tämä kyllä ei onnistunut. Voin sanoa että viikko oli työn täyteinen. Ihan itse aiheutettua kiirettä. Kuka käskee laiminlyödä perusteellista siivousta liian pitkään ja hoidella vain taloudenhoito vasemmalla kädellä? Siitä tilanteesta ei kotia juhla kuntoon pikkusiivouksella saada. Ja kuka käskee kaikessa hässäkässä ompelemaan itselle mekon ja liinat pöytiin sekä verhokapan?
Mekon ompelun kaikkia kommelluksia en nyt tässä enää jaksa muistella mutta valmis siitä lopulta tuli ja päällekin kelpasi. Ohje on nyt tämän kesän Suuri Käsityölehdestä.


Kuva on otettu juhlien jälkeen ja mallinuken päällä. Eli siis pituutta tuolla minun päälläni on noin puoleen sääreen ja hieman rypistynytkin tuo jo tuossa on.  Ihan ei kaikki laskokset onnistuneet niin kuin olisi ollut toiveeni ja hieman turhan väljäkin siitä lopulta tuli. Kovin on tekijänsä näköinen, siis sopivasti epätäydellinen, riittävän hyvä :)

Tänään otankin rennommin. Poimin hieman mustikoita aamulenkillä metsässä, pienimuotoisesti siivoilen juhlien jälkiä ja päivänokosillekin tästä vielä karkaan. Yöksi pitäisi mennä vielä töihinkin. KyJy työt ovat kätketty piiloihin juhlien ajaksi joten niitäkin ajattelin kaivella näkyviin. Paluu arkkeen siis ja se kyllä passaa. Tosin ihan sitä oikeaa lomaa, milloin otetaan ihan tyhjäkäynnillä, olisin vielä tarvinnut. Aina ei saa kaikkea mitä haluaisi, sopeudun tälläkertaa olosuhteisiin. Otan niitä pieniä omia hetkiä arjen lomassa kun tilaisuus tulee. Siinä olisikin opettelemista, huomata ne arjen pienen hetket...