JOKU kävi taas. Bambuinen pyöröpuikko ilmestyi kuin tyhjästä paikkaan josta sen olisi pitänyt osua silmään jos se siellä on ollut koko tämän ajan minkä se on ollut kateissa. Hmm. Sen sijaan KyJy työnä neulomani tunikan ohje oli Modassa ja lehti taas on totaalisen kateissa. Ei ohjetta, ei edisty neule. Ihan varmasti se JOKU kävi meillä taas.
Tjorvenin raivaaja-virus olisi tervetullut. Luulin sen lievän muodon tulleen meillekin mutta taisin erehtyä. Sen sijaan raivaajan ilkeä muunnelma, raivooja, piipahti meillä tänä aamuna. Olin tolkuttanut teineilleni että toimittavat kaikki pestävät pyykkinsä viikonlopun aikaan kodinhoitohuoneeseen jotta saisin hoideltua puhdasta päälle pantavaa koulukkaille tänään alkavalle kouluviikolle. Tänä aamuna kuitenkin pojan repusta löytyi kosteita t-paitoja mytystä, ummehtunut haju myös tottakai. No sadatellen tilannetta tungin ne pesukoneeseen ja muut pyykit mitä löytyi. Hieno homma, pesukoneen vesiliitännän hana ei toimi. Toimi se vielä eilen, ei tänä aamuna. Juu, tästä ei sen enenpää. Karistin raivoojan kannoiltani aamulenkillä juostessani metsässä kera koirien.
Viime viikko alkoi karviaisten keruulla. Saalis oli kohtuullinen ja sitten pohtimaan mitä niistä tekisin. Löysin
"köyhän miehen lakkahillon ohjeen" ja tuumasta toimeen.
Tein annoksen melkein tuplana
ja muutama purkki siitä tulikin
Tähän hätiin en löytynyt kuin epämääräisen purkki ja kansi lajitelman mutta hyvin ne noissakin säilyy. Ja sisältöhän se tärkein on. Minä joka en ole lakan suurin kannattaja pidän tästä enemmän kuin lakasta. Mutta maku asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Karviaispensaisiin keräämättä jääneet jämät kävi hoitelemassa suursyömärimme.
Viikonloppuna heräsin yövuoroviikon jälkeisestä huuruisesta elämästä ja hokaisn että omenathan on poiminta kypsiä.
Keräsin vain ne jotka irtosivat puusta helposti ja satoa tuli 12 kiloa. Osa jäi vielä puuhun. Tämä on suurin tähän asti saamamme sato, viime vuonna muumiotauti vei käytännössä kaiken, nyt vain muutamia.
Ja taas hillon keittoon.
mainostettua herkkua täytyi
tietysti kokeilla.
Eikä muuten tullut pettymystä, nam...
Omenoita jäi edelleen paljon ja kaikkea ei millään ennätä syödä sellaisenaan. Siippa sai kuningas ajatuksen. Hän kaiveli vuosia levänneet viinin tekovälineet esiin ja laittoi omppuviiniä käymään. Kerron tuloksesta kunhan tää projekti tuottaa tulosta. Kerran aiemmin on tehty omista omenista omppuviiniä ja se oli muuten hyvää.
Pitkästä aikaa katselin myös muutenkin mitä pihamaalle kuuluu. Siis pysähdyni oikein katselemaan, en painelemaan tukkaputkella ruoholeikkurin kanssa tai hammasta kiristellen rikkakasvien kimpussa. Kyllähän siellä jotain katseltavaakin löytyi.
Elokuu on puutarhassa hienoa aikaa. Kaikki on rehevimmillään ja kuivuuskaan ei vaivaa. Vielä on kesää jäljellä. Niin, olen muuten unohtanut kuvata tämänkin. Nyt täytyy vähän "kehaista". Meillä se siippa kantaa kukkia oikeen ilman hyvää syytäkin. Hih.
Chili amppeli
Soma ja tulinen
ja mää tykkään.
Paluu arkeen on siis tapahtunut. Ja nuoret saatu opinahjoon. Työmaalla luulin jo hetkisen saaneeni aikaan muutoksen parempaan. Torsoksi jäi sekin, asken parempaan oli lähinnä silmänlumetta. Vedän happea ja tarkkailen hiljaa. Siinäpä sitä tuntuu olevan joillekin ihmeteltävää, kun tälläinen normaalisti puheliaana tunnettu henkilö onkin hiljaa. Puhun vähän mutta asiaa ja linjani aion pitää. Selviytymis strategiani toimii tai sitten ei.
Käsityö rintamalla on menty korjaus ompelu linjalla. KyJyt etenee "sään ja urheilun" välillä rivi kerrallaan. Siis hitaasti. Jospas sitä jotain valmista saisi tällä viikolla.
Oi ihanainen elokuu, nautitaan siitä!