sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Otus lapaset

Päätinpä poiketa täälläkin kertomassa kuulumisia. Tai kuulumisia ja kuulumisia, tuntuu etten edelleenkään ole saanut mitään mainittavaa aikaiseksi.

KyJyissä pientä edistymistä muttei mitään valmista. Ehkä saan puristettua yhden niistä valmiiksi viikon sisään. Tänä vuonna en saa kaikkia määrä aikaan mennessä valmiiksi. Nyt jännitetään kuinka monta jää kesken? Siihen että kaikki valmistuisivat, ei riitä edes optimistinen ajatelu koska töiden ja kaiken muun jälkeen aika ei enää riitä millään. Olisi riittänyt jos olisin koko ajan tehnyt jotain KyJyn  eteen. Viimeisen kuukauden olen kuitenkin ajelehtinut vailla mitään päämäärää.

No KyJyt valmistuu ennemmin tai myöhemmin. Nyt ennemmin valmistui kuitenkin tyttären toivomat lapaset. Kuvan hän oli löytänyt netistä ja sen pohjalta tein oman versioni.




Lankana on Seitsemän veljestä ja silmä munat huovutettu. Vuoren ompelin trikoosta. Malli on lähinnä patakinnasta muistuttava, jätti peukalo siis. Hassut minusta mutta tytär tykkää.

Siinäpä ne valmiiksi saadut neuleet sitten ovatkin. Yhdet lapaset. No jaa, edes jotain.

Viikko sitten piipahdin niissä edellisessä postauksessa mainitsemissani "kymppijuhlissa". Kello tuli lahjaksi ja sapuskat olivat mainiot. Kasin aikoihin luikahdin pois ja suuntasin suosikki bändini keikalle ja se olikin illan pelastus. Itse autolla liikenteessä olleena, työkaveiden päihtymys tilaa en olisi muutenkaan kauan jaksanut katsella. Ompelin tuohon juhlaan itselleni sifonki tunikan ja meininki oli kuvata se tännekin mutta unohdin tyystin. Jospa sitten myöhemmin.

Alku peräinen ajatus oli saada kyyti siipaltani juhliin mutta eipä onnistunut ei. Viikkoa ennen juhlia virkavalta oli sitä mieltä ettei satakaksikymppiä ole sopiva talvinopeus rajoitusten aikaan. Kumma homma. No neljän viikon ajan minä vastaankin kuljettajan virasta meidän taloudessa. Jotain hyvää siinäkin. Tankkasin itse auton. No mikäs siinä niin kummaa on? Ehkä se että edellisen kerran tämä tapahtui vuonna 1995. Ja tämä ihan oikeasti on totta. Noloa, myönnettäköön.

Lopuksi kuva siitä miten spanielin turkki kerää uutta lunta. Huomio takajalka.

 
Ja tässä meidän neito musta valko kuvassa.



Eipä ole lunta enää meillä. Kaikki sulanut pois ja harmaus, pimeys, kura ja märkyys tullut tilalle.
Epäreilua sanon minä. Tämän "kurjuuden" keskellä koitan patistella itseäni innostumaan noihin KyJy töihin. Vaikeaa on mutta kyllä se into joskus palaa, ainakin toivon niin. Sitä odotellessa, piipahtelen teidän blogeissanne vierailluilla. Siinäkin olen ollut laiska viime aikoina, nolottaa.

Kuulumisiin!