Sen verran mustikoita sain että...
tästä sekoitin tälläsen sotkun...
ja ei kun ääntä kohti.
Muistoja lapsuudesta, tuoreita mustikoita,
talkkunaa ja maitoa.
Joku sanois hui mutta minä että nam.
Olen ollut jo kaksi viikkoa kesälomalla. Loma alkoi vahdikkaasti mummola reissulla ja kävimme huristelemassa kumilautalla Ruunaan kosket. Ja sen verran vauhdikasta hommaa että tää tahtoo toistekin koskenlaskuun, on gooletettukin jokunen paikka, ehkä ensi kesänä. Samalla reissulla tytöt kävi kesäteatterissa ja pojat kalassa, elikkäs kesäisiä tekemisiä molemmat. Ensimmäinen loma viikkoni oli samalla siipalleni myös viimeinen. Ja koska tytär oli sen viikkoa kesätöissä niin suurempia reissuja ei meillä tänä kesänä tehdä. Loppukuusta on tarkoitus vielä sukuloida viikonloppun verran.
Tuohon ainoaan yhteiseen lomaviikkoon en suunnitellut omia tekemisiäni, ehtiihän ne myöhemminkin. Siinä sitten rämisteltiin maastossa polkupyörillä ja tiellä moottoripyörillä. Kävimme pojan toiveesta tutustumassa golfiin ja koitimme hoidella arkisempiakin asioita välissä. Kun siippa ja tytär olivan sitten viikonlopun rokissa niin luulin että nythän se mun lomani alkoi. No, joo, siinä helteessä meikäläinen vaipuu sulaneeseen tekemättömyyden tilaan ja on toiminta kykyinen ainoastaan ennen kymmentä aamulla ja kahdeksan jälkeen illalla. Ja sama on jatkunut koko viikon. Maanantaina ajattelin että nyt kun siippa lähtee töihin että nythän sitä saa touhuilla oman tahtinsa mukaan. Juu, tavallaan saikin. Pari iltaa meni moottoripyöräillessa ja piipahdimme kesäteatterissakin. Ja päivällä olen (tahtomattani) joutunut valmistelemaan tyttären vaellukselle lähtöä. No, tänä aamuna varhan saattelimme tyttären rinkkoineen (huh miten painava) linja-autolle ja matkalle Saariselälle. Onnea matkaan sanon minä ja tuumaan samalla joskohan sitä nyt olis aikaa omillekin touhuille.
Pyöräily kilometrejä maastossa ja kadulla on tullut vaivaiset parisataa loman aikana. Ja tuohon vähyyteen on kuumuus suurin syyllinen. Mootoripyörä kilometrejä koko kesältä vasta vajaa tuhat, yksin ei tule lähdettyä ja yhteinen aika on kortilla. Puutarhassa on tapahtumia vähänlaisesti. Maanviljelykseni tuottavat, viidakkoveitsikin viuhunut mutta kuumuus on veroittanut työtehoa.
Luulisi käsityö rintamalla tapahtuneen. Ja pah. Viime vuotisen KyJy huivin sain juhannuksena valmiiksi. Se piti blogata siipan ja lasten ollessa Etelä- Suomi turneella pari päivää juhannuksen jälkeen mutta pari vapaa iltaa vain koirat seurani ei riitänyt blogin päivitykseen.Olisikohan edes kolmas ilta riittänyt? Minusta on tullut tooosiiii hidas liikkeinen. Niin että tässäpä tämä käsityö surkimukseni nyt lopultakin on.
Sinne meni Novitan Kotiväki jämät ja hapsut täytyi tehdä jostain vuosikerta puuvilla langasta. Ohje on jostain vuoden takaisesta Novita lehdestä, siinä valkoisena minulla mustana. Vaikkakin olin ajatellut saattaa loppuun jo aloittamiani käsitöitä enkä aloittaa uusia niin hairahduin helle houreissa koukkuamaan. Eli tuossa notkuu taas pari viimeistelemätöntä pussukkaa, valmistuu sitten joskus. Nyt on virkkuut ja neuleet pari päivää karanteenissa. Jostain syytä, mitä en ole jäljittänyt, oikea olkapääni on kipeytynyt tällä viikolla ja nuo käsityöt eivät taida olla oikea lääke siihen vaivaan :)
Hmm, seuraavat pari viikkoa, mitä lomasta on jäljellä, koitan tehdä mitä milloinkin tuntuu huvittavan. Jotta edes vähän saisi kiinni siitä "elä hetkessä" tunteesta. Päiviin kuuluu kyllä arkisiakin asioita mutta jos nekin pyrkisi hoitamaan silloin kun huvittaa niin josko nekään eivät tuntuisi niin kurjilta.
Tänään taitaa ollakin pilvisempi päivä. Voipi olla että illalla maastopyöräily kutsuu. Ennen sitä pitänee hoidella loppuun eilen aloittamani siivous. Olen hyvä aloittamaan mutta kuka veisi loppuun kaikki hankkeeni...? Nauttikaa kesästä!