Uuden vuoden suunnitelmia

Ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille hyvää tätä vuotta.

Siippani onnistui vahingossa ottamaan Uuden vuoden ilotulituksesta näin mainion kuvan. Se ansaitsi minun mielestä tulla julkaistuksi ja kelpasi myös blogini taustakuvaksi. Minulla on jo pitkään ollut aikomus uudistaa blogin ulkoasua mutta uudistus taisikin odotella tätä kuvaa. No nyt oli hyvä syy muuhunkin fiksaukseen.

Niin meni vuodenvaihde leppoisasti oman perheen kesken. Kuten myös joulun aika. Vanhempani kävivät tapanina mutta muutoin vietimme aikaa omalla sakilla. Ja jota kuinkin niin kuin ajattelinkin, rennolla asenteella. Ja minua lahjoittiinkin, kiitosta vain, vaikkakaan en ollut edes kilttinä koko vuotta:)
Poikkeuksellista tässä joulussa oli se että koirien kanssa metsälenkillä täytyi sonnustautua kumisaappaisiin. Vaikka vähä lumisia jouluja on ollut aiemminkin, mutta sentää vettä ei ole tullut muistini mukaan, ei ainakaan noin antaumuksella.
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, eivät toteudu kuitenkaan. Sen sijaan yhden kaikenkattavan tavoitteen itselleni asetin. Raivaan elämästäni epä mieluisia asioita pois että tilaa jäisi asioille joista pidän. Juu, on melko epämääräinen tavoite. Alitajuntaisesti olen huomannut tämän kaltaista toimintaa harjoittaneeni jo tovin aikaa. Nyt aion muistuttaa siitä itseäni päivittäin ja tehdä ihan kongreettisia asioita tavoitteen täyttymiseksi. Ei mitään järisyttävää silti ole tiedossa. Olen siitä onnekas että perus asiat elämässäni ovat vähintäänkin hyvin. Silti on paljon josta voisin ilomielin luopua että tilaa jäisi asioille joista saan iloa ja energiaa. Tähän palailen luultavasti myöhemmin.

Mitäpä sitä on tullut tehtyä? Tyttärelle hätäsesti ompelemastani joulu"juhla"mekkosta tuli tämän näköinen.

Tuo bolero ei ole minun tekemäni. Mekko on olkaimellinen ja siksi melko avoin näin talviseen juhlaan. Onneksi bolero löytyi entisten vaatteiden kätköistä, lisukkeeksi tällä koltulle. Lintsasin myös siinä että jätin ompelematta mekkoon vuoren. Eli siis arkinen juhla mekko. Pidettäväksi tarkoitettu, ei hengariin roikkumaan.
Muutenkin harmittaa vähällä käytöllä olevat käsityöt. Jos näkee vaivaa tehdäkseen jotain omin kätösin ja taidoin niin soisi niiden tulla käytetyksi tai näytetyksi, eikä vain kaapin täytöksi. Tämä ajatus oli takana kun ryhdyin seuraavaan hankkeeseen. Kaivoin vaatehuoneen uumenista likimain kolmekymmentä vuotta vanhan kalalangasta virkatun ja jo osin hapertumisen aloittaneen, päiväpeitteen esille. Aikoinaan siippani mummon virkkaama yhden sängyn peite on ollut hyvin vähällä käytöllä. Ja koska kalalangan väri on liian retro minun silmääni, päätin ryhtyä toimenpiteisiin. Kolme pakkausta Nitorin väriä ja suolaa, isoon paljuun lämmintä vettä kaksi kymmentä litraa, sekoitus ja roiskista vaan virkattu pitsipeite sekaan. Ja puolen tunnin jälkeen kampesin mustaksi muuntuneen aarteen pesukoneeseen huuhteluohjelmalle ja vielä siitä kuivausrumpuun. Voila, sohvamme sai uutta päälle pantavaa...

Pimee on kuva. Synkimmästä synkin tammikuun päivä keinovalossa sisätiloissa ja ohi mennen nappastu kuva. Ehkäpä idea kuitenkin selviää. Toinen samanlainen peitto odottelee myös käsittelyä. Joku voi pitää tätä suoranaisena rikoksena mutta  näin peite saa käyttöä. Suurempi rikos on se että nämä aarteet ovat piiloitettu tarkasti komeroihin etteivät vaan tärvelly. Kelle kummalle niitä säästetään? Sen verran tyytyväinen olen lopputulokseen että yllytän teitäkin kokeilemaan jos idea(ei muuten ole minun) vaikuttaa kiinnostavalta. Tänä vuonna laitetaan ranttaliksi siskot!

Juhlien jälkeen paluu arkeen

No nyt on tytär saanut naimaluvan eli rippijuhlat ovat onnellisesti ohi. Tilaisuus kirkossa oli nykyaikainen ja tämä "ryhmärämä" teki siitä vielä omanlaisensa marssimalla kirkkoon vaelluskengät jalassa. Mikäs siinnä, heidän juhlansahan tämä oli eikä papillakaan ollut sitä mitään vastaan.
Juhlimme kotona pienellä  "kummit ja mummit" porukalla ja piipahtipa hieman myöhemmin pari muutakin sekä tyttären kavereita. Tarjolla oleva juustoinen porokeitto, piirakat, voileipäkakku ja täyte-  sekä vadelmajuustokakku  ja pikkuleivät ja suklaa, tuntuivat olevan juhlaväen mieleen. Tytär sai mieleisiä korulahjoja ja aurinkokin pisti parastaan koko päivän. Ja pappi ja isoset kavivät rippiralli kierroksella meilläkin, siinä oli mukavaa ohjelmaa vieraille. Ja kauniista kukkasista osa tässä.

Eli ihan mukavasti onnistuivat nämä juhlat. Helpolla tämä kyllä ei onnistunut. Voin sanoa että viikko oli työn täyteinen. Ihan itse aiheutettua kiirettä. Kuka käskee laiminlyödä perusteellista siivousta liian pitkään ja hoidella vain taloudenhoito vasemmalla kädellä? Siitä tilanteesta ei kotia juhla kuntoon pikkusiivouksella saada. Ja kuka käskee kaikessa hässäkässä ompelemaan itselle mekon ja liinat pöytiin sekä verhokapan?
Mekon ompelun kaikkia kommelluksia en nyt tässä enää jaksa muistella mutta valmis siitä lopulta tuli ja päällekin kelpasi. Ohje on nyt tämän kesän Suuri Käsityölehdestä.

Kuva on otettu juhlien jälkeen ja mallinuken päällä. Eli siis pituutta tuolla minun päälläni on noin puoleen sääreen ja hieman rypistynytkin tuo jo tuossa on.  Ihan ei kaikki laskokset onnistuneet niin kuin olisi ollut toiveeni ja hieman turhan väljäkin siitä lopulta tuli. Kovin on tekijänsä näköinen, siis sopivasti epätäydellinen, riittävän hyvä :)

Tänään otankin rennommin. Poimin hieman mustikoita aamulenkillä metsässä, pienimuotoisesti siivoilen juhlien jälkiä ja päivänokosillekin tästä vielä karkaan. Yöksi pitäisi mennä vielä töihinkin. KyJy työt ovat kätketty piiloihin juhlien ajaksi joten niitäkin ajattelin kaivella näkyviin. Paluu arkkeen siis ja se kyllä passaa. Tosin ihan sitä oikeaa lomaa, milloin otetaan ihan tyhjäkäynnillä, olisin vielä tarvinnut. Aina ei saa kaikkea mitä haluaisi, sopeudun tälläkertaa olosuhteisiin. Otan niitä pieniä omia hetkiä arjen lomassa kun tilaisuus tulee. Siinä olisikin opettelemista, huomata ne arjen pienen hetket...

Nyt niitä kätten töitä

Maanantainen huoli ja hätä on rauhoittunut. Tytär on päässyt Saksaan ja voi hyvin. Juuri äsken soitteli, vähän nuhaa ja yskääkin mutta kuumetta ei. Ja hauskaa on ollut mutta harmitteli huonoa englannin kielen sanavarastoaan. Mutta sehän lisää luultavasti motivaatiota opiskella lisää. Toivottavasti matkalta jää käteen rohkeutta, hyvin muistoja ja kiinnostusta kielen opiskeluun.

Minä taas olen patistellut itseäni viimeistely hommiin ja valokuvaukseen että jotain käsitöitten tapaista postausta saisin aikaan. Ihan huvittaa ja harmittaa että on pitänytkin aloittaa niin monta työtä. Ihan pöhkö seka melska virkkuita, neuleita ja ompelemattomia kankaita. Ja selityksiähän olisi vaikkasta kuinka monta mutta totuuden nimissä täytyy sanoa että, huono ajan käyttö ja mielenkiinnon sinkoilu tähän seka sortoon on suurin syy. Nooh, asia kerrallaan ja tässä jotain mitä nyt sain viimeisteltyä.

Minulla olevan Marimekko paidan kaavoilla mutta,

 pienenpänä ompelin tyttärelleni trikoo paidan.

Alkuperin tarkoitus oli tehdä tuosta itselleni sopiva mutta,

 tyttökin halusi musta-harmaa raidallisen paidan,

 niin tämäpä menee sitten hänelle.

Sitten patalappukirjasta malli

Piknikille, Summer Flowers.

Jämälankoja Novitan Woolista ja Nallesta 30g

Ei kaunis eikä järin onnistunut mutta

valmis.

Sitten sukat.

Minun ei ollut tarkoitus edes alottaa enää sukkia

tähän saumaan mutta Maikin kontista

bongaamani Jogless stripe -tekniikka jäi 

kiinnostamaan joten olihan sitä pakko kokeilla.

Huono kuva, mutta tällä tekniikalla saa raidoksen

vaihtumiskohtaan siistimmän jäljen.

Siis se porrastus jää näin melko vähäiseksi.

Helppo tekniikka ja lopputulos paljon parempi.

Otan tavakseni.

Seiska Veikkaa sain kulutettua tähän 90g.

Tämäpä valmiista käsitöistä. Kuten kirjoitin eriasteisia kesken eräisiä yritelmiä pitäisi saada valmiiksi. Taitaa mennä purkuunkin eräs sukan aloitus. Koko ei näytä sopivalta ja muutenkin homma tökkii. Purkaminen on tai olisi viisainta. Jospa tästä menisinkin tekemään katsauksen projekteihini ja suunnittelisin mihin keskityn seuraavaksi.

Sitä ennen kuva tämän päivän kokkauksesta. Löysin aikaa sitten blogin jossa oli esitelty broileri piirakka. Nimikin oli houkutteleva Syntisen hyvä. Blogissa on hyvän näköisiä leivonnaisiakin mutta niitä en rohkene kokeilla. Tuota broileri piirakkaa olen tehnyt jo monesti ja uppoaa aina. Helppo myös tuunata eri makuiseksi esim tuorejuuston makua ja määrää vaihtamalla. Itse en saa uppoamaan noin paljon vehnäjauhoja kuin ohjeessa on. Sitä voi kukin kokki itse hakea sopivan tuntuman taikinaan. Minun versioni piirakasta menee päivällisenä, muistuttaa enemmän pitsaa. Eikä kertaakaan ole lapset jättäneen syömättä. Uskallan siis suositella muillekin.

Pirteää viikon jatkoa!

Muistattekos Impivaaran?

Kas mokomaa kun taas on vierähtänyt tovi jos toinenkin kun tänne ennätän päivityksen merkeissä. Jonkin verran olen ennättänyt katsatella muiden blogeja ja Neulomossakin käydä mutta omat postaukset ovat siirtyneet tuonnemmaksi. Tähän on osittain ollut syynä se että ajattelin saattaa valmiiksi vielä toisenkin KyJy työn samaan juttuun mutta nyt luovutan. Vaikka viimeistely on ihan hilkulla mutta sitten kuvat ja muut niin menee vielä monta päivää, näin luulen.
KyJy nro 11 eli virkatut sukat valmistuivat. Nämä sukat halusin tehdä koska en ole koskaan virkaten sukkia tehnyt. Ja minulla sattui olemaan varastossa virkattuihin sukkiin sopivan väristä Seitsemän veljestä lankaa. Ja tästä on tehty silloin kauan sitten sukat ja ovat muuten edelleen käyttökelpoiset, tosin jo melko kuluneet. Tämä lanka on ajalta jolloin seiska veikka oli oikeasti kestävä ja laadukas  sukkalanka. Ja vyöte kertonee teille että ei ole vähään aikaan tätä lankaa kaupoissa pyörinyt.

Tuolla Impivaara tekstillä ei muistaakseni ole lankaa myöty viime vuosina. Ja tarkennukseksi vielä, nää kerät on 15-20 vuotta sitten ostettu. Tarvitsin näitä opiskelu aikan yhteen kudottuun takkiin ja langat jäivät ylimääräiseksi. Ja eipä olisi silloin arvannyt että ne säästyvät tänne asti KyJy työhön.
Lankaa näihin sukkiin kului 127gr. Jousin neulottu ja ensimmäiset kuusi kerrosta virkattu nelosen bambu koukulla ja koska jälki näytti liian veltolta niin vaihto 3 1/2 metalliseen koukkuun ja loppu sillä. Jämäkkää jälkeä.

Tämä projekti poiki yhden uuden idean. Se laitetaan hautomaan ja toteutetaan ehkä myöhemmin.

Yksi KyJy töistä on tosiaan ihan pientä säätöä vaille valmis. Mutta muut kahlaa. On ihan oikeasti puute ajasta. Ei vaan voi ryöstää aikaansa itsekkäisiin tarkoituksiin kun perhe ja koti  tulee kuitenkin ykkösenä. Ja sitten se salainen projekti.
Siis hitaasti ja epävarmasti KyJyt linkuttavat eteen päin. Kuten toinen koiramme. Vauhtia lenkeillä piisaa ja  rallia vetävät yhdessä kun irti ovat metsässä mutta lievää ontumista toisessa etu jalassa havaittavissa meidän Mummolla. Tilanntta seurataan ja tänään en oikein saanut enää selvää onko siinä vielä aristusta. Itse epäilen että venäytti hieman jalkaansa ja nyt kun on lepäilty niin on tainut vaiva parantua. Toista koiraa eli meidän Mustaa vaivaa ahmatti. Kun karviaiset ovat syöty pensaistamme ja mustikat metsästä niin nyt on siirrytty valkoherukoihin. Eipä tarvitse itse vaivautua sadon korjuu töihin. Hih.

Koululaisemme aloittivat maanantaina. Nuorimmaisemmekin meni nyt ylä asteelle. Niin se aika vain menee. Huh huh. Tytär aikoi ommella tusseillleen kivan penaalin. Koska en edes pahasti liioittelemalla voi pitää häntä kovin käsityö ihmeenä niin päädyin itse ompelu hommiin. Suosikkeihini ei kuulu vetoketjun ompelu. Huomioon ottaen sen että  väsäsin tämän arki iltana lievän pakon edessä niin lopputulos on siihen nähden OK.

"Salaiseen" projektiini liittyeenkin olen joutunut olemaan tällä viikolla aktiivinen. Kaikkea lieve ilmiöitä tähänkin sitten liittyy. On käyty tohtorin juttusilla, ja piti käydä kampaajalla jotta kehtasin mennä valokuvaajan pakeille. Uuttakin on tullut opittua. Mutta ensi viiko se vasta jännä onkin. Odotan kovasti.
No eiköhän tässä taas tullut aiheesta toiseen pompsahteleva blogi tarina. Niin tyypillistä minulle, koittooten jaksaa lueskella. Ja nauttikaa hyvistä ilmoista kun niitä nyt taitaa suurimmalle osalle olla tarjolla.