sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Talvi unilla

Tulipas tänään sellainen a-haa elämys että mitäs jos sitä kokeilis vielä blogiakin päivittää,siis jos osaan. Tuntuukin siltä että kaikki pitää opetella uusiksi, sen verran monta kuukautta olen uuveloinnut tällä rintamalla. Luin alkuunsa tuon edellisen päivityksen ja totesin että sieltäpä se syy löytyykin ettei ole tullut kirjoiteltua. Juurikaan mitää uutta ei ole tapahtunut, ei ainakaan maininnan arvoista. Niin puhuttamattakaan että asiani olisivat jotenkin paremmin, voisi kai sanoa että joltain osin huonommin. Se vaan taitaa olla nyt niin että meikäläisen osalle on koittanut jotenkin haasteellisempi ajan jakso elämään joka ei tunnu ohi menevänkään. Joku voisi laittaa tämän neljänkympin kriisin piikkiin, kas kun kesällä tulee neljänkymppiä mittariin. Olkoon sitten mitä vain mutta tällä erää saisi tämä "ikuinen marraskuu" loppua.
Tähän postaukseen en saannut mitään uutta kuvaa. Hyvin vähän on tullut neulottuakaan, enimmäkseen olen lukenut. Taitaa olla yksi kirjoneulepaita jäänyt kuvaamatta tässä välillä. Täytyy vaan ensin kaivaa kamera esiin ja puhdistella pölyistä. Taitaa nimittäin olla ettei sitäkään kapistusta ole tullut tarvittua sitten joulun. Ehkäpä tässä joku iltapäivä paistaisi aurinko niin kuin tänään ja muistaisin kuvata tuon paidan. Ja saattaapi tuolla olla jotain muuta pienempääkin valmistunut. Ja sitten niitä keskeneräisiä...liikaakin. Koitan olla aloittamatta nyt mitään uutta ennen kun saan muutaman homman valmiiksi. Tosin vaikeaa on, jostain syystä olisi kiihtyvä hinku virkata. Ehkäpä se käsityö kärpänen alkaisi purra minuunkin pitkän tuumaus tauon jälkeen.
Harmi ettei minulla ole kovin piristävää kerrottavaa kuulumisistani. Ei ole tarkoitus vain valittaa mutta koska minulla ei ole ennenkään ollut tapana kaunistella asioita niin miksipä nytkään. Olisihan sitä edelleenkin voinut jättää kirjoittamattakin. Jotenkin tuli vain yks kaks sellanen fiilis että tää piti tehä ja just nyt. Ja niinhän se on että tuskin kenellekään kuuluu aina hyvää, ja joskus se elo on molli voittoista jopa pidemmän aikaa. Ikäväkseni täytyy vielä todeta ettei mitään uuttakaan ole tiedossa.
Mitäpäs tässä, eteen päin sanoi mummo lumessa. Jospa lisääntyvä aurinko herättäisi minutkin ja heräisin horroksesta. Pahoitteluni vielä etten ole juuri käynyt teitä moikkailemassa blogeissanne. Toivottavasti "vanhat tutut" löytää vielä tännekin.  Parhainta talven jatkoa ja auringon valoa teille!