tiistai 26. helmikuuta 2013

Raasu Rinsessalle peti

Jaha taas bloggaminen on jäänyt. Sen vaan aina lykkää vähän myöhemmäksi kun on riittävästi aikaa ottaa kerrankin hyvät kuvat ja blää blää. Mutta nähtävästi sellaista hetkeä ei sitten tulekaan koska entisillä kehnoilla kuvilla ja väsyneillä jutuilla taas mennään.
Toissa viikolla cockerspanielimme alkoi pissailla sisään ja se ei ole tavallista. Epäilin pissa tulehdusta. Pissa näytteen otto vaan on mahdotonta koti oloissa (siis meidät koiralle)joten lopulta survoin  koirineni silloin lauantaina päivystävälle lääkärille. Sielläpä sitten näkivät itsekkin että näytettä tältä koiralta ei niin vain saa. Heti kun koira alkaa kyykkimään ja saunakauha tökätään alle niin koira ampaisee kuin ohjus eteenpäin ja sitten pidätellään vaikka hautaan asti. Niinpä näyte jouduttiin ottamaan suoraan rakosta. Ja ei turhaan, virtsakiviä ei ollut mutta tulehdus kylläkin. Antibioottia ja kipu lääkettä, sekä huh, päivystys eläinlääkäri lasku. Tietääpähän taas miksi pitää töihin raahautua tänäänkin, menoja riittää :)
Koira raasuani kävi niin sääliksi. Niin reppana ja tokkurainen hän oli sen lauantain ja viikonlopun. Siinä päivystäessäni koiran vointia virkkailin sellaista jo syksyllä alkunsa saanutta projektia jolla ei ollut alun perin mitään suunnitelmaa. Muuta siis, kuin epätoivoisten ja kurjien  ja ylijäämä langoiksi jääneiden kerien tuhoaminen.

Ja eriväriset lappuset saivat vielä kaveriksi hörhelön ja ne kaikki yhdistettynä, 
Raasu Rinsessa sai pedin.





 Eli ylimmäisenä itse potilas
kokeilemassa punkkaansa, hyväksyi.
Ja alimmaisena toinenki hyväkäs
yritti tunkea pehvansa petiin,
huonolla menestyksellä...

Kaiken karvaisia lankoja sain tähän mahtumaan 416g. On siinä virkattu tausta puolikin samaan malliin mutta tuli kuvattua vain yhdeltä puolin. Vielä noloja lankoja jäi, katsotaan tuleeko niistä jotain yhtä "nerokasta" joskus tulevaisuudessa vai hävitänkö ne vähin äänin.

Ja terveiset koiralta, hän voi jo hyvin. Viimeinen antibiootti otetaan tänään, ja Mummo porskuttaa taas entistä ehompana. Vielä kevään mittaan hammaskiven poisto ja rokotukset, eli perus terveydenhoitoa.

Sitten sain "viimeistely osaston" taas jatkamaan puuhiaan. Eli valmiiksi saatoin myös kaksi patalappu hanketta. Siis Patalappuja ala carte kirjasta napatut malllit. Sini-valkoinen on jotain eko puuvillaa (50g) jota kaapistani löytyi ja malli on Silmäniloksi, Daydream. Ja toinen on seitsemän veljestä langasta. Oranssi loppui kesken ja viimeinen reunus täytyi tehdä samalla punaisella kuin patalapun toinen puoli. Lankaa kului 55g ja mallin nimi on Iltateellä, Afternoon tea.


Niin mukavia kuin nuo patalaput ovatkin, niin tällä erää en aloita uutta. Kaikki mallit on tarkoitus tuosta kirjasta tehdä mutta nyt tähän väliin pidän paussin. Välillä pitää saattaa loppuun muita hankkeita ja jotain uuttakin on kiikarissa.

Lanka varaston supistelu ja nimen omaan siitä heikommasta materiaalista, on ollut tavoitteenani jo jonkin aikaa. Siis ne hankinnat jotka olisivat saaneet jäädä tekemättä ja ne jotka muusta syystä ovat lojuneet käyttämättä  tai määrät on olleet sellaisia ettei niistä mitää fiksua ole saanut. Siinä tavoitteessa olen hieman saanutkin edistystä mutta vielä tehtävää riittää. En myöskään ole laskenut edelleenkään paljonko lankavarastoni painaa. Vuoden alusta olen kuitenkin ostanut 1900g ja kuluttanut 1145g eli plussalla ollaan 755g nyt kun kaksi kuukautta tätä vuotta alkaa olla vuotta mennyt. Silti parempaan suuntaa ollaan menossa. Ja olen myös oppinut katsomaan kaksi kertaa mitä ostan ettei niitä vuosikausiksi pyörimään jääviä tarjouslankoja meille enää kantautuisi.

Aiemmassa postauksessa kuvatut villapaita Rosesta ja huivi Isoveljestä ovat kai ne seuraavaksi valmistuvat neuleet. Ovat jo hyvällä mallilla ja intoa, ainakin vielä, on tallella sen verran että luotan niiden valmistuvan. Mutta kun tuo mieli on niin vilkas että keskittyminen herpaantuu tuon tuostakin.
Että yritäppä tassä olla vakavasti otettava käsityön harrastaja ja blogin pitäjä. Onneksi kaikki blogissani vierailleet ovatkin huomanneet että täällä ei pyritä täydelliseen, tarpeeksi hyvään ollaan tyytyväisiä ja epä onnistuneetkin esitellään jotta voin nauraa omille puuhilleen sen jälkeen kun kiukku laskeutuu.
Kaikkea hyvää kaikille, oletpa talvi lomailemassa tai töissä.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Sittenkin valmis

Sain valmiiksi jotain, jonka olin jo jossain määrin mielessäni hyljännyt. Viime syksyinen KyJyilyni tössäsi kolmeen keskeneräiseen projektiin. Näistä yksi oli kämmenekkäät. Edellisen vuoden KyJyssä neuloin Novitan Polku langasta huivin. Sille kaveriksi aloitin samasta langasta kämmenekkäät. Ja jotenkin tämä juttu ei kuitenkaan saanut minua innostumaan. Kämmenekkäät jäi UFOutumaan ja olin aikeissa jo purkaa aloituksen.
En tiedä minkä kipinän sain, mutta valmista tuli. Novitan lehdestä kevät 2010 Tico Tico langalle suunnitellulla ohjeella, pitsi kämmenekkäät.





Lankaa meni vain 47grammaa. Ei siis olisi täyttänyt ainakaan painonsa suhteen edes KyJy töiden kriteerejä. Kerästä jäi vielä puolet . Mitähän siitä keksisi?
Joka tapauksessa, lopputulos on ihan ok ja uskoisin että näitä tulee pidettyäkin kun kevät koittaa.

Muitakin neuleita on koitettu edistää, hidasta on. Viikon verran flunssa on yrittänyt ottaa vallan. Tänä aamuna totesin että nyt on viisainta levätä eikä painaa tukka putkella vaikka olo on kamala. Kotosalla ollaan siis tänään, lämmintä on juotu ja lepäilty. No , neulottukin hieman.

Lauantai illalla saimme tyttäremme mailmalta takaisin kotiin. Oikein tuntui onnistunut reissu oleen. Pientä ikävääkin haistoin, vaikka itse hän vakuutteli, että olisi jäänyt sinne pidemmäksikin aikaa. Niinpä niin. Mutta täytyy sanoa, että tuli todistettua, että pienikin ihminen voi murtaa palan ennakko luuloja. Saksalaiset olivat siinä uskossa että suomalaiset ovat hiljaisia ja ujoja. Eivät kuulemma usko enää, kiitos eläväisen ja puheliaan tyttäremme. Hih hih.

Pysykää te muut terveenä, minä lähen taas kokeilemaan niitä poppamiehen ja mummon konsteja flunssan hoitoon, niitä joilla sain tyttäremme toipumaan ennätys ajassa matkustus kuntoon. Heipat!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Nyt niitä kätten töitä

Maanantainen huoli ja hätä on rauhoittunut. Tytär on päässyt Saksaan ja voi hyvin. Juuri äsken soitteli, vähän nuhaa ja yskääkin mutta kuumetta ei. Ja hauskaa on ollut mutta harmitteli huonoa englannin kielen sanavarastoaan. Mutta sehän lisää luultavasti motivaatiota opiskella lisää. Toivottavasti matkalta jää käteen rohkeutta, hyvin muistoja ja kiinnostusta kielen opiskeluun.

Minä taas olen patistellut itseäni viimeistely hommiin ja valokuvaukseen että jotain käsitöitten tapaista postausta saisin aikaan. Ihan huvittaa ja harmittaa että on pitänytkin aloittaa niin monta työtä. Ihan pöhkö seka melska virkkuita, neuleita ja ompelemattomia kankaita. Ja selityksiähän olisi vaikkasta kuinka monta mutta totuuden nimissä täytyy sanoa että, huono ajan käyttö ja mielenkiinnon sinkoilu tähän seka sortoon on suurin syy. Nooh, asia kerrallaan ja tässä jotain mitä nyt sain viimeisteltyä.

Minulla olevan Marimekko paidan kaavoilla mutta,
 pienenpänä ompelin tyttärelleni trikoo paidan.
Alkuperin tarkoitus oli tehdä tuosta itselleni sopiva mutta,
 tyttökin halusi musta-harmaa raidallisen paidan,
 niin tämäpä menee sitten hänelle.





Sitten patalappukirjasta malli
Piknikille, Summer Flowers.
Jämälankoja Novitan Woolista ja Nallesta 30g
Ei kaunis eikä järin onnistunut mutta
valmis.



Sitten sukat.
Minun ei ollut tarkoitus edes alottaa enää sukkia
tähän saumaan mutta Maikin kontista
bongaamani Jogless stripe -tekniikka jäi 
kiinnostamaan joten olihan sitä pakko kokeilla.


Huono kuva, mutta tällä tekniikalla saa raidoksen
vaihtumiskohtaan siistimmän jäljen.
Siis se porrastus jää näin melko vähäiseksi.
Helppo tekniikka ja lopputulos paljon parempi.
Otan tavakseni.
Seiska Veikkaa sain kulutettua tähän 90g.








Tämäpä valmiista käsitöistä. Kuten kirjoitin eriasteisia kesken eräisiä yritelmiä pitäisi saada valmiiksi. Taitaa mennä purkuunkin eräs sukan aloitus. Koko ei näytä sopivalta ja muutenkin homma tökkii. Purkaminen on tai olisi viisainta. Jospa tästä menisinkin tekemään katsauksen projekteihini ja suunnittelisin mihin keskityn seuraavaksi.

Sitä ennen kuva tämän päivän kokkauksesta. Löysin aikaa sitten blogin jossa oli esitelty broileri piirakka. Nimikin oli houkutteleva Syntisen hyvä. Blogissa on hyvän näköisiä leivonnaisiakin mutta niitä en rohkene kokeilla. Tuota broileri piirakkaa olen tehnyt jo monesti ja uppoaa aina. Helppo myös tuunata eri makuiseksi esim tuorejuuston makua ja määrää vaihtamalla. Itse en saa uppoamaan noin paljon vehnäjauhoja kuin ohjeessa on. Sitä voi kukin kokki itse hakea sopivan tuntuman taikinaan. Minun versioni piirakasta menee päivällisenä, muistuttaa enemmän pitsaa. Eikä kertaakaan ole lapset jättäneen syömättä. Uskallan siis suositella muillekin.



Pirteää viikon jatkoa!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Tunnon tuskia ja tunnustus

Otsikko olisi hyvin voinut olla Voihan viikko osa 2 mutta koitan saada tänne jotain hyvääkin kerrottavaa. Mutta ensin purppasen kurjat jutut mielen päältä.
Edellisessä postauksessa kerroin auton aiheuttamasta mielen harmista. No se on onneksi taakse jäänyttä. Tai vakuutusyhtiön korvaus päätös on vielä saamatta, että aina on vielä mahdollisuus että tämäkään juttu ei niiltä osin saa onnellista loppua, vaikka muuten jo onkin unohdettu harmi. Tällä viikolla sekin selviää kyllä. Sitten muita kiemuroita. Tyttäremme täyttää tässä kuussa viisitoista ja toivoi uutta puhelinta ennakkolahjaksi ennen matkaan lähtöä. No, sen kävin ostamassa. Ja jo seuraavana päivänä siipani puhelin piiputti eli taas jättiläiseen ostoksille. Pah, mitä rahan menoa, tuon auton lisäksi. Ja jos siinä olisikin ollut kaikki, niin hyvä. Mutta ei alkuunkaan. Pari kolme päivää myöhemmin televisio pimeni ja sökö mikä sökö. Jälleen kerran jättiläiseen. Ja jos vielä kerron että digiboxikin piiputti nyt viikonloppuna niin kertokaahan mitä voi vielä mennä rikki? No telkkarissa on tietysti digiviritin mutta tarvitsemme jonkin tallentavan laitteen ennemmin tai myöhemmin jos tuo digiboxi ei nyt koe ihme paranemista.
No jos tekniset vempeleet ovatkin rahalla ja ketutuksella korjattavissa, niin osaa sitä päänvaivaa näköjään tulla vielä muutoinkin. Joskus syksyllä kertoilin (muistaakseni) tyttäremme osallistumisesta kerhoon jonka tiimoilta hän pääsee ryhmänsä kanssa Saksan reissulle. Tarina olis turhan pitkä sen enemmälti kerrottavaksi että tyydyn kertomaan vain että se reissu alkoi tänä aamuna. Ja ihan kylliksi olisi tälle äiteelle ollut jännitystä siinä, että laitan tyttömme ylipäätään kymmenen nuoren ja kolmen open kanssa viideksi päiväksi Saksaan, ja asumaan paikallisen oppilaan perheeseen. Tämä ei minua liioin kuitenkaan huolettanut mutta se että loppu viikosta tyttömme alkoi saada flunssan oireita. Viikonloppuna otettiin kaikki poppamiehen ja mummon konstit käyttöön. Höyryhengitystä ja -saunaa. Carmolistippoja, yskänlääkettä, nenäsuihketta ja finreksiä. Nenäkannulla huuhdeltu sieraimiin suolevettä jotta nenä aukeaisi. Raakaa valkosipuliakin murskattuna (voitteko kuvitella) tyttäremme suostui syömään. Yli annostus c-vitamiiniä ja marja mehuja. Ja ties mitä ja ihan kaikkea kokeiltiin. Siitä huolimatta kuumetta tuli eilen. Ja siitä lähtien olen kiemurrellut tuskissani annako tytön lähteä vai en. Annoimme olla kuumeen kolmetuntia ennen kuin annoin lääkettä. Toiveissa että pöpöt kuolisivat. Nenän vuotaminen oli lähes poissa ja yskän ärsytyskin miltei kokonaan tänä aamuna varhain kun heräilimme lähtöä varten. Annanko lähteä vai pakotanko jäämään kotiin, kumpikin vaihtoehto oli yhtä huono. Sydäntä raastaen ja buranaa mukaan pakattuna, veimme tytön juna asemalle aamu kuudeksi. Hirveältä tuntui hänet matkalle päästää, nyt odottelen paniikissa teinkö huonon vai hyvän ratkaisun. Äsken tyttö soitteli iloisena että kohta pääsevät lentokoneeseen, kai minun vain täytyy antaa asioiden mennä, vain omalla painollaan ja toivoa parasta. Minua huimaa.

Onneksi Tjorven ilahdutti munua tunnustuksella. Kiitos! Tämä vie hetkeksi ajatukset hauskempiin asioihin.



Tämä pitäisi jakaa viidelle eteenpäin. Sain jokin aikaa sitten saman kaltaisen tunnustuksen ja jaoin sen. Nyt kun mietin kenelle tämän jakaisin, en enää osaa valita. Niin paljon ihania ja kauniita blogeja on olemassa joka tämän ansaitsisi. On aikoja jolloin visiteeraan ahkerammin eri blogeissa. Ja on aikoja, kuten nyt, ettei hirveäsi edes tietokoneelle käy. Siksi uusiin blogeihin tutustuminen on ollut alku vuonna vähäistä. Mutta kiitos, tämä tunnustus piristää mieltä.

Käsityö rintamalla ei tapahtumia. Ja saanette odotellakin, kunnes saan hermoni hallintaan. Heti kun kuulen että tyttäreni tutustuu "perheeseensä" ja viestittelee olevansa kyllin terve että kykenee osallistumaan heille järjestettyyn ohjelmaa. Sitten voi relata. Muutamia viimeistelyjä on tarkoitus saada tällä viikolla ja sen jälkeen ne pääsevät julkisuuteen.

Tälläinen ryöpsähdys tällä kertaa. Toivottavasti ette lopullisesti kyllästy harmeihini, minä yritän kovasti järjestää seuraavaan postaukseen VAIN ilosta kerrottavaa. Ai niin, tunnustuksen lisäksi on toinenkin iloinen uutinen. Saimme kuin saimmekin varattua lomamatkan kesäkuulle. Kroatia kutsuu meidän poppoota, ja tarkemmin Split. Sitä odotellessa käyn moikkaamassa aurinkoa joka paistaa par aikaa meidän risukasaan. Kuulumisiin.