perjantai 5. lokakuuta 2012

Työläs huivi

Kohtuulisen tuskainen taival saatu päätökseen. Syvä huokaus.
KyJy numero 3 Wool huivi ei valmistunut vauhdilla, se ei sujunut ongelmitta ja päreetkin paloi tasaseen tahtiin. Tämä on juuri sellainen neule joka olisi pitänyt jättää aloittamatta.
Tämä sai alkunsa kun lanka varastostani löytyi joskus, ehkä vuosi sitten, hankkimani neljä kerää Novitan Wool lankaa, vaalean sinistä. Mihin tarkoitukseen ostettu, ei muistikuvaa. Katselin tuolle määrälle jotain neule ohjetta, josta saisi sopivan KyJy työn. Ja kun uusin Novita lehti tuli heinäkuussa, sieltähän se huivi ohje löytyi. Tuumasta toimeen.
Jo alkuun ohjeessa oli jotain mitä en ymmärtänyt. Nyt en muista mitä se oli, mutta sain järkeiltyä aloituksen ja neule pääsi KyJy listalle. Siinä tilassa se lojottikin aina tuon villapaidan valmistumiseen saakka.
Kyllähän se jonniin matkaa etenikin ihan kivasti. Löysin jopa netti surffaillessa langan päiden yhdistämis vinkin jota myös tähän huiviin kokeilin, onnistuneesti. Linkki siitä tekniikasta löytyy Sudelta .
Eipä se auttanut kun huomasin tolloilleeni pitsi ohjeessa ja omia sotkujaan piti selvitellä. Ja ei ollut apua siitäkään että loppua kohden silmukoita oli neuleessa niin paljon että 60cm pitkillä (liian lyhyillä) nelosen pyöröpuikoilla oli tuskasta neuloa. Eikä mieltä lämmittänyt sekään että ohjeessa ilmoitettu 200g lankaa näytti käyvän vähäksi. No kauppaan lisää hankkimaan ja eipä se tietenkään samaa sävyä ole.
Eilen sain tämän valmiiksi. Surkea ryppyinen mytty alkoi timakan höyrytys käsittelyn jälkeen näyttämään huivilta. Ja selvästä väri erosta huolimatta voin edes kuvitella että kun tämä ärtymys lieventyy niin voinen jopa käyttää tätä.




En saanut mitenkään kuvasta oikean väristä mutta väri on haalean sininen. Kokoa tällä on noin 50*180cm. ja lankaa kului 230g. Näin jälkikäteen voisi tuumata että p**ka keikka mutta tulipahan tehtyä.
Edit. Mittaus virhe, koko on siis 50*105cm.En tiiä mistä kummasta sain puolet liikaa leveyttä ja edes kirjoitus vaiheessa en sitä huomannut. tajusin vasta nyt seuraavana päivänä. Sorry!

Aina ei tämä ihmisen elo muutenkaan ole ruusuilla tanssimista. Taitaa ruusut tanssia minun päälläni. Positiivista on se että kantapäissäni ei sentään luupiikkiä löytynyt. Olen menossa työfysioterapeutille mutta ajan sain vasta loppu kuulle. Sitä ennen pitänee pärjäillä koti konstein.
Ylä aste ikäisen tyttäreni kanssa on käden vääntöä. Äitihän on hankala ihminen kun ei voi aina antaa lupaa sellaisiinkaan asioihin mitkä sinänsä ei ole huonoja. Joskus kaikkia hyviäkään mahdollisuuksia ei ole tarpeen käyttää ja tämä ei nuoreni ymmärrykseen uppoa. Olen siin pilannut hänen elämänsä ja tämän tiedon kanssa on minun elettävä. Voi tätä päivää.



Tämän kaiken surkeuden ja valituksen päätteeksi koitan saada itseni tähän huolettomaan mielen tilaan johon ei toisilla ole mitään vaikeuksia asettua.


Tämän kuvan saattelemana lähden jatkamaan puuhiani ja toivotan teille hyvää viikonloppua.

9 kommenttia:

  1. Onpa kaunis huivi! Mitenköhän tuollainen malli on mennnyt multa täysin ohi? Värieroa ei kuvassa huomaa. Et taida olla ensimmäinen etkä viimeinen äiti, joka on lapsensa elämän pilannut. Onneksi lapset yleensä aikanaan huomaavat, että ehkä se äiti olikin ihan fiksu. Koitahan rentoutua, mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Ihan sama ajatus tuli kuin Kristalla: en ole ollenkaan huomannut Novitassa tuollaista mallia. Kaunis huivi.

    Niin se vain on, että vanhempien vähemmän kiitollisena tehtävänä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä :)

    VastaaPoista
  3. Hei Krista ja Huopatossunen! Malli on numero 21. Ja tekstiin olen kirjoittanut kooksi jotain aivan muuta kuin oikeasti. Se on siis 50*105cm. En tiiä mistä tuo 180cm leveydeksi tuli. Sorry!
    Tytär sentään jo puhuu minulle ja leipoikin eilen ja tänään aikoo tehdä korvapuusteja kanssani että ei se elämä tainnu ihan pilalle sittemkään mennä. Ompa hyvä!

    VastaaPoista
  4. Voih! Minulla on juuri tuo sama tuskainen taival menossa! Ja ihan yhtä tuskaista se tuntuu olevan kuin mitä sinullakinl. Pitsineule mättää ja silmukoita on ihan turhan monta. Olen menossa viimeisellä kokonaisella kaaviolla. VAraamani 200g vironvillaa näyttää hupenevan liian nopeasti ja koska jostain syystä aloin neulomaan 5 puikoilla tulee huivista todennäköisesti puolijoukkueteltta jos joskus valmistuu. Eli p juttu mutta tulipahan tehtyä sanon minäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No löytyihän kohtalon toveri. Malli sinänsä on kiva ja kaunis mutta en muista milloin viimeksi olisin rämpinyt jonkin pitsineuleen takia noin pahasti suossa. Ja tuota lankaa tosiaan olisi pitänyt olla enenpi. Varsimkin loppua kohti langan kulutus on uskomatonta.

      Poista
  5. Lopussa kiitos seisoo, sanoo sananlasku, huivissa kaunis lopputulos :)
    Kyllä nuo nuoret osaavat ilmaista itseään joskus melkoisen railakkaasti, mutta kyllä se siitä, kun ikää ja elämänkoulu kokemusta tulee lisää, kummasti alkavat huomaamaan, että taisi ne vanhemmat sittenkin olla oikeassa monessakin asiassa:) Aurinkoista viikonloppua sinulle! T; Näpertelijä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Näpertelijä vierailusta. Tyttären kanssa päästiin asiassa lopulta kompromissiin kun puhuimme asiasta lopulta kunnolla. On vaan niin pikaisesti kiihtyvää sorttia tuo tyttö.

      Poista
  6. Kaikesta ähkäilystä ja pähkäilystä huolimatta huivista näyttää tulleen tosi kaunis, enkä minäkään erota mitään värieroa :)
    Voi hyvänen aika, muistan aikanaan miten valitin äidilleni miten hän pilaa minun elämäni ja estää minua elämästä omaa elämääni ja on hirvittävä, todella hirvittävä ihminen kun ei tajua mitään.
    Kuitenkin rakastin häntä todella paljon. Ja nyt kun hän on jo nukkunut pois, huomaan miten tärkeä ihminen hän minulle oli silloinkin kun "ei ymmärtänyt mistään mitään" :)
    Tsemppiä, tuo aika menee ohi...sit joskus ;D;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaistahan se nuoruus on. Nyt sitä muistelee vain huvittuneena mitä kaikkea sitä itsekin ajatteli ja teki:)

      Poista