maanantai 4. helmikuuta 2013

Tunnon tuskia ja tunnustus

Otsikko olisi hyvin voinut olla Voihan viikko osa 2 mutta koitan saada tänne jotain hyvääkin kerrottavaa. Mutta ensin purppasen kurjat jutut mielen päältä.
Edellisessä postauksessa kerroin auton aiheuttamasta mielen harmista. No se on onneksi taakse jäänyttä. Tai vakuutusyhtiön korvaus päätös on vielä saamatta, että aina on vielä mahdollisuus että tämäkään juttu ei niiltä osin saa onnellista loppua, vaikka muuten jo onkin unohdettu harmi. Tällä viikolla sekin selviää kyllä. Sitten muita kiemuroita. Tyttäremme täyttää tässä kuussa viisitoista ja toivoi uutta puhelinta ennakkolahjaksi ennen matkaan lähtöä. No, sen kävin ostamassa. Ja jo seuraavana päivänä siipani puhelin piiputti eli taas jättiläiseen ostoksille. Pah, mitä rahan menoa, tuon auton lisäksi. Ja jos siinä olisikin ollut kaikki, niin hyvä. Mutta ei alkuunkaan. Pari kolme päivää myöhemmin televisio pimeni ja sökö mikä sökö. Jälleen kerran jättiläiseen. Ja jos vielä kerron että digiboxikin piiputti nyt viikonloppuna niin kertokaahan mitä voi vielä mennä rikki? No telkkarissa on tietysti digiviritin mutta tarvitsemme jonkin tallentavan laitteen ennemmin tai myöhemmin jos tuo digiboxi ei nyt koe ihme paranemista.
No jos tekniset vempeleet ovatkin rahalla ja ketutuksella korjattavissa, niin osaa sitä päänvaivaa näköjään tulla vielä muutoinkin. Joskus syksyllä kertoilin (muistaakseni) tyttäremme osallistumisesta kerhoon jonka tiimoilta hän pääsee ryhmänsä kanssa Saksan reissulle. Tarina olis turhan pitkä sen enemmälti kerrottavaksi että tyydyn kertomaan vain että se reissu alkoi tänä aamuna. Ja ihan kylliksi olisi tälle äiteelle ollut jännitystä siinä, että laitan tyttömme ylipäätään kymmenen nuoren ja kolmen open kanssa viideksi päiväksi Saksaan, ja asumaan paikallisen oppilaan perheeseen. Tämä ei minua liioin kuitenkaan huolettanut mutta se että loppu viikosta tyttömme alkoi saada flunssan oireita. Viikonloppuna otettiin kaikki poppamiehen ja mummon konstit käyttöön. Höyryhengitystä ja -saunaa. Carmolistippoja, yskänlääkettä, nenäsuihketta ja finreksiä. Nenäkannulla huuhdeltu sieraimiin suolevettä jotta nenä aukeaisi. Raakaa valkosipuliakin murskattuna (voitteko kuvitella) tyttäremme suostui syömään. Yli annostus c-vitamiiniä ja marja mehuja. Ja ties mitä ja ihan kaikkea kokeiltiin. Siitä huolimatta kuumetta tuli eilen. Ja siitä lähtien olen kiemurrellut tuskissani annako tytön lähteä vai en. Annoimme olla kuumeen kolmetuntia ennen kuin annoin lääkettä. Toiveissa että pöpöt kuolisivat. Nenän vuotaminen oli lähes poissa ja yskän ärsytyskin miltei kokonaan tänä aamuna varhain kun heräilimme lähtöä varten. Annanko lähteä vai pakotanko jäämään kotiin, kumpikin vaihtoehto oli yhtä huono. Sydäntä raastaen ja buranaa mukaan pakattuna, veimme tytön juna asemalle aamu kuudeksi. Hirveältä tuntui hänet matkalle päästää, nyt odottelen paniikissa teinkö huonon vai hyvän ratkaisun. Äsken tyttö soitteli iloisena että kohta pääsevät lentokoneeseen, kai minun vain täytyy antaa asioiden mennä, vain omalla painollaan ja toivoa parasta. Minua huimaa.

Onneksi Tjorven ilahdutti munua tunnustuksella. Kiitos! Tämä vie hetkeksi ajatukset hauskempiin asioihin.



Tämä pitäisi jakaa viidelle eteenpäin. Sain jokin aikaa sitten saman kaltaisen tunnustuksen ja jaoin sen. Nyt kun mietin kenelle tämän jakaisin, en enää osaa valita. Niin paljon ihania ja kauniita blogeja on olemassa joka tämän ansaitsisi. On aikoja jolloin visiteeraan ahkerammin eri blogeissa. Ja on aikoja, kuten nyt, ettei hirveäsi edes tietokoneelle käy. Siksi uusiin blogeihin tutustuminen on ollut alku vuonna vähäistä. Mutta kiitos, tämä tunnustus piristää mieltä.

Käsityö rintamalla ei tapahtumia. Ja saanette odotellakin, kunnes saan hermoni hallintaan. Heti kun kuulen että tyttäreni tutustuu "perheeseensä" ja viestittelee olevansa kyllin terve että kykenee osallistumaan heille järjestettyyn ohjelmaa. Sitten voi relata. Muutamia viimeistelyjä on tarkoitus saada tällä viikolla ja sen jälkeen ne pääsevät julkisuuteen.

Tälläinen ryöpsähdys tällä kertaa. Toivottavasti ette lopullisesti kyllästy harmeihini, minä yritän kovasti järjestää seuraavaan postaukseen VAIN ilosta kerrottavaa. Ai niin, tunnustuksen lisäksi on toinenkin iloinen uutinen. Saimme kuin saimmekin varattua lomamatkan kesäkuulle. Kroatia kutsuu meidän poppoota, ja tarkemmin Split. Sitä odotellessa käyn moikkaamassa aurinkoa joka paistaa par aikaa meidän risukasaan. Kuulumisiin.

2 kommenttia:

  1. No huh, onpa ollut koettelemuksia kerrakseen! Minullakin on tuo tunnustus sinulle blogissani:) Mutta oletkin jo vastannut siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipahdin jättämässä viestin blogiisi. Kiitokset tunnustuksesta.

      Poista