torstai 21. marraskuuta 2013

Huhuu, olen edelleen olemassa

Luin huvittuneena edellistä blogi päivitystä. Silloin päivittelin että olin pitänyt kolmen viikon blogin päivitys taukoa ja ajattelin yrittää seuraavan kerran neljän viikon väliä. Ja kuulkaas, se onkin ainoa asia mikä on onnistunut viime aikoina ja vielä helposti. Tosin ei se ollut edes tavoite mutta vahingossa "onnistuin".
Leikki sikseen. Jostain syystä läppärin kannen avaaminen, edes vilkaistaakseni muiden aikaan saannoksia, on ollut minulle liian suuri ponnistus. Juu, on ollut ylitöitä ja on ollut tyttärellä ulkomaalaisia vieraita meillä majoittumassa, on ollut "kiireitä" ja "kaikenlaista". Hei, silti tähän neljään viikkoon olisi ollut joskus aikaa tehdä jotain neulomuksia valmiiksi asti ja päivitää tänne blogiin kuvan kera. Kai sitä pitää  tähän saamattomuuden tilaan jokin diagnoosi käydä lääkäriltä kysymässä. Eihän tämä voi ollan enää normaalia.
KyJyjen kanssa on räpeltänyt tyyliin, muutama rivi tuota ja ai niin virkkaampa hetken tuota. Ja nyt on tilanne se etten tiedä itsekään missä mennään. Eli pitää ottaa härkää sarvista ja kaivaa kaikki KyJyt esiin ja todeta tilanne. Tohtiikohan sitä härkää sarvista mennä ottamaan? Siitähän voi seurata vaikka mitä.
Tässä holtittomuuden maailmassa meikäläinen tarpoo kohti joulua. Taidankin toivoa tänä vuonna joululahjaksi säntillisyyttä ja johdonmukaisuutta. Onkohan mahdoton toive? Tai jos jätetään joulupukki rauhaan ja en lähtisi lääkäriinkään diagnoosin toivossa. Kertoisitteko te, miten tästä huolettomuudesta noustaan tolkulliseen toimintaa?

7 kommenttia:

  1. Tuota, minä kyllä sanoisin, että tuo kuulostaa aika normaalilta olotilalta. Ainakin minulle. Ihan samanlaista meininkiä on ollut, myös blogin suhteen. Kiirettä on töissä ja vähän muutenkin, kaikenlaisiin prokkiksiin olen mennyt lupautumaan ja viimeksi huomasin luvanneeni järjestää yhden 65-päivät meidän kotonamme Lucian päivänä. Tai no en oikeastaan luvannut, en ainakaan muista luvanneeni, mutta saamattomuuttani en saanut protestoitua. Voi apua. Ja se KyJy...! Mutta kyllä me tästä vielä tolkkua tähän elämään saamme, ehkä aina ei tarvitse niin säntillisen johdonmukainen olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain tavalla on lohdullista kuulla että muillekin on käynnyt näin. Sitä kun on luonnut kuvan päähänsä että pitäisi pystyä enenpään, niin tämä räpiköinti huvittaa ja harmittaa. Mutta mikäs kiirus tässä on, valmiissa mailmassa...

      Poista
  2. Kiva kuulla että olet edelleen olemassa! Kävin jo Kristallekin diagnoosin antamassa, "marraskuu" on nyt iskenyt. Ihan samaa liikkeellä meidänkin nurkilla, olen tehnyt firman rahoja säästääkseni 3-päiväistä työviikkoa koko marraskuun (silläpä nytkin olen netissä...) ja voi mitä kaikkea olenkaan saanut vapaapäivinäni aikaan... en sitten mitään. Niitä villasukkia kitkutellut, pessyt pyykkiä sun muuta tavista, mutta ei mitään kunnianhimoisia siivouksia kuten olin kuvitellut. Ehtii sitä sitten myöhemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta että marraskuu saa alavireeseen. Ja miten ne vapaa päivät voivat mennäkin niin siivillä. Omituista.

      Poista
  3. Joskus saamattomuus on ihan terveellistäkin :) ihan rauhassa vaan joulurauhaa kohti. Lääkäriä en suosittele. Itse kävin eilen ja peukalon kuormitusvamman takia ehdoton neulontakielto. Pöh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi, olen menossa lääkäriin maanantaina mutta jalan takia en vetämättömyyden. Niin ja peukalo on mullakin kipeenä mutta siitä en taida lääkärille kertoa mitään ;)

      Poista
  4. Otsikkosi on tosi osuva minullekin :). Normaalilta tai Tjorvenin diagnosoimalta "marraskuu"-taudilta tuo minustakin kuulostaa. Yritähän saada jalkasi ja peukkusi kuntoon! Minä yritän toimertua saamaan blogiini jotain...

    VastaaPoista