sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Talvi unilla

Tulipas tänään sellainen a-haa elämys että mitäs jos sitä kokeilis vielä blogiakin päivittää,siis jos osaan. Tuntuukin siltä että kaikki pitää opetella uusiksi, sen verran monta kuukautta olen uuveloinnut tällä rintamalla. Luin alkuunsa tuon edellisen päivityksen ja totesin että sieltäpä se syy löytyykin ettei ole tullut kirjoiteltua. Juurikaan mitää uutta ei ole tapahtunut, ei ainakaan maininnan arvoista. Niin puhuttamattakaan että asiani olisivat jotenkin paremmin, voisi kai sanoa että joltain osin huonommin. Se vaan taitaa olla nyt niin että meikäläisen osalle on koittanut jotenkin haasteellisempi ajan jakso elämään joka ei tunnu ohi menevänkään. Joku voisi laittaa tämän neljänkympin kriisin piikkiin, kas kun kesällä tulee neljänkymppiä mittariin. Olkoon sitten mitä vain mutta tällä erää saisi tämä "ikuinen marraskuu" loppua.
Tähän postaukseen en saannut mitään uutta kuvaa. Hyvin vähän on tullut neulottuakaan, enimmäkseen olen lukenut. Taitaa olla yksi kirjoneulepaita jäänyt kuvaamatta tässä välillä. Täytyy vaan ensin kaivaa kamera esiin ja puhdistella pölyistä. Taitaa nimittäin olla ettei sitäkään kapistusta ole tullut tarvittua sitten joulun. Ehkäpä tässä joku iltapäivä paistaisi aurinko niin kuin tänään ja muistaisin kuvata tuon paidan. Ja saattaapi tuolla olla jotain muuta pienempääkin valmistunut. Ja sitten niitä keskeneräisiä...liikaakin. Koitan olla aloittamatta nyt mitään uutta ennen kun saan muutaman homman valmiiksi. Tosin vaikeaa on, jostain syystä olisi kiihtyvä hinku virkata. Ehkäpä se käsityö kärpänen alkaisi purra minuunkin pitkän tuumaus tauon jälkeen.
Harmi ettei minulla ole kovin piristävää kerrottavaa kuulumisistani. Ei ole tarkoitus vain valittaa mutta koska minulla ei ole ennenkään ollut tapana kaunistella asioita niin miksipä nytkään. Olisihan sitä edelleenkin voinut jättää kirjoittamattakin. Jotenkin tuli vain yks kaks sellanen fiilis että tää piti tehä ja just nyt. Ja niinhän se on että tuskin kenellekään kuuluu aina hyvää, ja joskus se elo on molli voittoista jopa pidemmän aikaa. Ikäväkseni täytyy vielä todeta ettei mitään uuttakaan ole tiedossa.
Mitäpäs tässä, eteen päin sanoi mummo lumessa. Jospa lisääntyvä aurinko herättäisi minutkin ja heräisin horroksesta. Pahoitteluni vielä etten ole juuri käynyt teitä moikkailemassa blogeissanne. Toivottavasti "vanhat tutut" löytää vielä tännekin.  Parhainta talven jatkoa ja auringon valoa teille!

9 kommenttia:

  1. Kiva että piipahdit blogissani niin minäkin tajusin tulla kurkkaamaan tänne. Mukavaa että olet vielä linjoilla. Eiköhän jokaisen elämään kuulu välillä matalapainetta. Tsemppiä ja voimaannuttavia kevätauringonsäteitä!

    VastaaPoista
  2. Mukavaa kun kirjoittelit kuulumisiasi. Ei sitä aina tarvise olla käsityöasiaa mistä kirjoittelee, mukavaa vaihtelua on lukea muitakin juttuja. Totta, ei tämä elämä aina ruusuilla tanssimista ole kenelläkään. Tämähän on elämää johonka kuuluu kaikenlaista ja siksi se tekeekin tästä mielenkiintoisen"seikkailun". Kevättä kohti mennään , mukavasti päivätkin ovat jo pidentyneet ja se on ihanaa. Hyvää kevään odotusta sinulle! T: Näpertelijä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla sinustakin Näpertelijä. Melkoista seikkailua tämä tosiaan on. Onneksi kevät aurinko herättelee minutkin pikkuhiljaa.

      Poista
  3. Mukavaa, että piipahdit "talviunilta" kirjoittamaan! Usein on ollut mielessäni, että mitähän sinulle kuuluu. Olisi kiva, jos kaivaisit jossain vaiheessa kameran esiin ja postaisit kirjoneulepaitasi, vaikka kyllä me täällä jaksamme odottaa :).
    Noinhan se elämä meitä tapaa kuljettaa, eteenpäin kuitenkin mennään päivien vieriessä, milloin kivirekeä pitkään perässä vedellen ja toisinaan taas onneksi keveämmin. Toivon kovasti, että parempi aika koittaisi sinulle pian "ikuisen marraskuun" tilalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä tsägällä kaivelen kameran esiin nyt viikonloppuna ja pistän kuvan julkaisuun. Jospa se marraskuu vaihtuisi maaliskuuksi :)

      Poista
  4. Talviunia hyvinkin, toivottavasti kevätaurinko herättelisi lempeästi! Välillä tulee sellaisia jaksoja vastaan että ne menisi mieluusti pikakelauksella ohi, mutta sitä kutsutaan elämäksi. Eikä kannata ottaa paineita blogin suhteen, on mukava kuulla ihan kuulumisia ilman kuviakin, tietää ainakin että siellä se blogituttu vielä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän sitä, jospa se maaliskuu herättäisi minutkin. Elämäähän tää on, vaikkei aina niin mieluisaa. Aurinkoa odotellessa.

      Poista
  5. Täällä toinen "vällyn alta" kömpinyt =) En ole juurikaan käynyt edes blogeja lueskelemassa, kun on ollut kaikenlaista. Ehkä se kaikenlainen alkaisi pikku hiljaa hellittää. Elämä ei aina luista niinkuin elokuvissa ja se saa näkyä ja kuulua myös blogissa. Me vanhat kamut kyllä aina tänne löydämme, vaikka postaisit kerran vuodessa =) Toki olisi kiva vähän useammin kuulumisiasi lukea. Niin ja 40 on hyvä ikä ;)

    VastaaPoista