Jotain pientä valmista

Hupis taas tätä ajan menoa. Ihmetellä täytyy että miten se viikko vierähtää huomaamatta vaikka mitään mainittavaa ei ole edes tapahtunut. Neule rintamalla on edistymistä tapahtunut vain tyylillä -vähän kaikkia keskeneräisiä-  mutta mitään valmiiksi asti en ole saanut. Sen sijaan tuon punaisen liinan innoittamana aloin tuhota sateenkaaren värisiä Virolaisia huhtuvakeriä. Ilman mitään suunnitelmaa nämäkin saivat alkunsa ja lopulta päätyivät ikään kuin koriksi.

Toinen niistä on soikio ja toinen pyöreä. Yläreunan virkkasin kuviolliseksi, 

olisko tuo simpukka vai viuhka kuvio, kukin voi kutsua miksi haluaa.

Eihän tuo kuvio juuri näy enää pesukone käsittelyn jälkeen

mutta jämäkempi reunasta tuli noin kuin jos olisin normaalisti 

kiinteillä silmukoilla virkannut.

Hahtuvaa meni 207 grammaa.

Soikion muotoinen on kaukosäätimien leposijana

olohuoneen pöydällä mutta pyöreä kori ei ole vielä 

tarkoitustaan löytänyt.

Vaikkakin olen yrittänyt kulutella lankavarastoani niin sorruin myös ostoksiin. Ja vieläpä lankaan jonka olen julistanut "en neulo enää koskaan" sarjaan. Tähän toimintaan on syynä uusimmassa Suuri käsityölehdessä ollut Novitan Rosesta neulottu paita mikä uuden turkoosin värinsä vuoksi koitui vastustamattomaksi. Eli siin 300g Rosea kantautui kassan kautta kotiin ja päätyi puikoille. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, tuli liian leveä helma. Onneksi tajusin sen kyllin varhain että maltoin aloittaa alusta. Mutta alkutekijöissään se hanke kyllä sitten onkin.

Viikonloppuni on hieman tavallisesta poikkeava. Siippani on harrastuksensa parissa koko viikonlopun ja myös toisella paikkakunnalla. Ja kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pyödällä. Eli toisin sanoen, tää äiteen ja meidän teinit puuhailee monenmoista yhdessä ja erikseen. Toivottavasti jotain valmista myös käsityö rintamalla....