maanantai 12. elokuuta 2013

JOKU palautti pyöröpuikkoni ja vei Modan

JOKU kävi taas. Bambuinen pyöröpuikko ilmestyi kuin tyhjästä paikkaan josta sen olisi pitänyt osua silmään jos se siellä on ollut koko tämän ajan minkä se on ollut kateissa. Hmm. Sen sijaan KyJy työnä neulomani tunikan ohje oli Modassa ja lehti taas on totaalisen kateissa. Ei ohjetta, ei edisty neule. Ihan varmasti se JOKU kävi meillä taas.
Tjorvenin raivaaja-virus olisi tervetullut. Luulin sen lievän muodon tulleen meillekin mutta taisin erehtyä. Sen sijaan raivaajan ilkeä muunnelma, raivooja, piipahti meillä tänä aamuna. Olin tolkuttanut teineilleni että toimittavat kaikki pestävät pyykkinsä viikonlopun aikaan kodinhoitohuoneeseen jotta saisin hoideltua puhdasta päälle pantavaa koulukkaille tänään alkavalle kouluviikolle. Tänä aamuna kuitenkin pojan repusta löytyi kosteita t-paitoja mytystä, ummehtunut haju myös tottakai. No sadatellen tilannetta tungin ne pesukoneeseen ja muut pyykit mitä löytyi. Hieno homma, pesukoneen vesiliitännän hana ei toimi. Toimi se vielä eilen, ei tänä aamuna. Juu, tästä ei sen enenpää. Karistin raivoojan kannoiltani aamulenkillä juostessani metsässä kera koirien.
Viime viikko alkoi karviaisten keruulla. Saalis oli kohtuullinen ja sitten pohtimaan mitä niistä tekisin. Löysin  "köyhän miehen lakkahillon ohjeen" ja tuumasta toimeen.

Tein annoksen melkein tuplana
ja muutama purkki siitä tulikin


Tähän hätiin en löytynyt kuin epämääräisen purkki ja kansi lajitelman mutta hyvin ne noissakin säilyy. Ja sisältöhän se tärkein on. Minä joka en ole lakan suurin kannattaja pidän tästä enemmän kuin lakasta. Mutta maku asioista ei tarvitse olla samaa mieltä. Karviaispensaisiin keräämättä jääneet jämät kävi hoitelemassa suursyömärimme.




 Viikonloppuna heräsin yövuoroviikon jälkeisestä huuruisesta elämästä ja hokaisn että omenathan on poiminta kypsiä.



Keräsin vain ne jotka irtosivat puusta helposti ja satoa tuli 12 kiloa. Osa jäi vielä puuhun. Tämä on suurin tähän asti saamamme sato, viime vuonna muumiotauti vei käytännössä kaiken, nyt vain muutamia.

Ja taas hillon keittoon.


mainostettua herkkua täytyi
tietysti kokeilla.
Eikä muuten tullut pettymystä, nam...


Omenoita jäi edelleen paljon ja kaikkea ei millään ennätä syödä sellaisenaan. Siippa sai kuningas ajatuksen. Hän kaiveli vuosia levänneet viinin tekovälineet esiin ja laittoi omppuviiniä käymään. Kerron tuloksesta kunhan tää projekti tuottaa tulosta. Kerran aiemmin on tehty omista omenista omppuviiniä ja se oli muuten hyvää.
Pitkästä aikaa katselin myös muutenkin mitä pihamaalle kuuluu. Siis pysähdyni oikein katselemaan, en painelemaan tukkaputkella ruoholeikkurin kanssa tai hammasta kiristellen rikkakasvien kimpussa. Kyllähän siellä jotain katseltavaakin löytyi.


Elokuu on puutarhassa hienoa aikaa. Kaikki on rehevimmillään ja kuivuuskaan ei vaivaa. Vielä on kesää jäljellä. Niin, olen muuten unohtanut kuvata tämänkin. Nyt täytyy vähän "kehaista". Meillä se siippa kantaa kukkia oikeen ilman hyvää syytäkin. Hih.

Chili amppeli


Soma ja tulinen
ja mää tykkään.

Paluu arkeen on siis tapahtunut. Ja nuoret saatu opinahjoon. Työmaalla luulin jo hetkisen saaneeni aikaan muutoksen parempaan. Torsoksi jäi sekin, asken parempaan oli lähinnä silmänlumetta. Vedän happea ja tarkkailen hiljaa. Siinäpä sitä tuntuu olevan joillekin ihmeteltävää, kun tälläinen normaalisti puheliaana tunnettu henkilö onkin hiljaa. Puhun vähän mutta asiaa ja linjani aion pitää. Selviytymis strategiani toimii tai sitten ei. 
Käsityö rintamalla on menty korjaus ompelu linjalla. KyJyt etenee "sään ja urheilun" välillä rivi kerrallaan. Siis hitaasti. Jospas sitä jotain valmista saisi tällä viikolla.
Oi ihanainen elokuu, nautitaan siitä!

10 kommenttia:

  1. Se on kumma kun tavarat katoaa ja yleensä juuri silloin kun ei pitäisi. Tuttu tunne;)
    Tuntuu kuin kesä olisi jo päättynyt, kun koulut alkaa. Samoin myös arki palaa. Mutta vielä on kesää jäljellä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kesä vielä elokuussakin on. Syksyllä sitä kivaa vasta voikin olla jos sade ei piinaa.

      Poista
  2. Arkeen palattiin meilläkin tänään. Eilen oli lapsilla viimeinen mahdollisuus siivota huone - muuten uhattiin että isä siivoaa :D Kuopus vei puolitusinaa kassillista roskia pois.

    Elokuu on kivaa sadonkorjuun aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla ettei se ole pelkästään meillä tuo siivous propleema. Jospa ne sitten isona ja omillaan oppivat huomaamaan ympärilleen.

      Poista
  3. Arggh! Rasittava otus se Joku, meilläkin se asustaa ihan vakituiseen. Jostain syystä älyää jättää mun tavarat rauhaan, mutta muuta perhettä kiusaa sitten senkin edestä ;-)
    Ihanan rehevä ja värikäs alkusyksyn kukkapenkki! Nyt tosiaan piha on parhaimmillaan ja iloa silmälle riittää.
    Oletkin löytänyt hyvän taltuttajan raivooja-virukselle, karvakuonot yleensä nauttivat tästä viruksenestomenetelmästä. Ja kun on harva korvien väli niinkuin mulla, niin tuulettuu samalla pääkoppakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan edesvastuuton kaveri se JOKU. Sietäisi saada sakihivutuksen.
      Raivooja väijyy myös näillä kulmilla mutta siihen toimii vielä omat lääkkeet onneksi.

      Poista
  4. Joku käy aika usein meilläkin piilottamassa milloin mitäkin. Joskus vielä saan sen kiinni ja pistän tilille kaikesta. Minäkin keittelin viikonloppuna karviaishilloketta. Vähän vaniljasokeria ja madeiraa joukkoon ;) Oi, kun saisikin omaa omenasatoa! Omenasta saa vaikka mitä herkkua tehtyä, mutta kun ei niitä omppupuita ole niin ollaan osto-omppujen varassa. Joskus oikein hyvinä omppuvuosina ollaan saatu satoa tutuilta, jotka eivät jaksa ompuistaan enää mitään kehittää. Luumuja ja aroniamarjoja näyttäisi aika mukavasti tänä vuonna tulevan, kohta niitä pääsee sitten keräämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säilöntä on kyllä hyödyllistä ja mukavaakin mutta aikaavievää. Jos kerralla on liikaa vähän kaikkea satoa niin meinaa työstä käydä muitten hommien lisäksi. No räkätit hoiteli kirsikat, eipä tarvii niiden kanssa puuhastella;)

      Poista
  5. JOKU ilmeisesti huomasi, ettei tee pelkällä pyöröpuikolla tässä vaiheessa mitään. Ensin sen pitää etsiä MODAsta malli, sitten käydä viemässä lankaasi ja vasta sitten se pyöröpuikko ;).
    Ai että miten tuli vesi kielelle kaikista hilloistasi, omenapaistoksesta ja ompuistasi, nam.
    Oletpa sinä taas ahkeroinut. Säilöminen on kivaa, mutta aikaa vievää puuhaa. Ja kiitos resepteistä, laitan ne talteen kun tämä satokausi menee muissa puuhissa. Laajenneet kalustemaalauksenikin lipsahtivat lopulta yötöiksi. Nyt ne on kuitenkin sudittu ja saanen kaaoksen viikonvaihteessa hallintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi JOKU todellakin noin viekas? Taitaa olla harvinaisen hankala vastus minulla.
      Kaikenlaista muutakin olisi tuo säilönnän ohella mutta eihän sitä kaikkeen ennätä vaikka mieli tekisi. Minullakin odottelee yksi lipasto käsittelyä, on tainnut odotella jo kaksi vuotta :(

      Poista