lauantai 22. helmikuuta 2014

Sisäisesti puhdistunut...

...ainakin fyysisesti. Paasto kokeiluni on nyt takana. Se mitä lähdin kokeilemaan, voinko tosiaan olla syömättä ja selvitä järjissäni, on nyt todettu, kyllä voin. Ja vieläpä helposti, niin helposti että epäilen mikä tässä meni pieleen :)
Valmistautuminen alkoi tietenkin siitä että hankin tarvittavat  tuotteet ja ainekset.


Vaahterapalmusiirappia, cayannepippuria, sitruunoita, glaubersuolaa, Biottan tomaattimehua, suolihuuhtelupussin ja vihreeää teetä. Vaahterapalmusiirappi paasto ohjeita on netti pullollaan mutta esim. täältä löytyy ohje jota minä käytin. Maanantai iltana joi viimeisen kerran kahvia ja tiistaista alkaen totuttauduin vain kasviruoalle. No, normi työ evästely on ollut minulla jo pidemmän aikaa hedelmiä, marjoja tai porkkanoita joten päivän aikaan muutosta minun normaaliin syöntiin ei tullutkaan. Iltaruoaksi tein sitten kasvisosekeittoa. Koska tosiaan olin ensimmäistä kertaa paastoamassa ja suolihuuhtelupussin käyttö ei ollut tuttua testasin sitäkin paria päivää ennen. Siis, eihän se mikään vallan ihana toimitus ole mutta jos nainen ei elämänsä aikana mitään pahempaa toimitusta joudu kokemaan niin  helpolla pääsee. Elikkäs, vaikka itsekin olin ennakkoluuloinen tätä kohtaan niin ihan suotta. Torstaina söin vielä normi hedelmä evääni töissä ja iltapäivällä kun tulin töistä, aloittelin paaston. Glaubersuola liuos huiviin ja siirappimehua iltapalaksi. Glauberin mausta ja tehosta oli minua varoiteltu. Eihän se hyvää ollut mutta samaa voi sanoa tästäkin, jos ei mitää pahempaa joudu kokemaan niin helpolla pääsee elämässään. Mutta se teho. Ei mitään vaikutusta minuun. Ihan sain illan olla rauhassa. Mitään äkillistä ryntäilyä vessan suuntaan ei tullut. Ilmeisesti olin valmistautunut sen verran huolella paastoon että elimistössä ei ollut liiemmin kierroksella paljoa tavaraa. Nälkää ei myöskään iltasella ennättänyt tulemaan. Koska teen suht´ fyysistä työtä, otin perjantaina töihin puolenlitran siirappivesi annoksen lisäksi "lounaaksi" desin tomaattimehua. Ja vihreää teetä ja vettä kului myös. Mitään nälkää ei tullut. Illalla muu perhe teki uunissa makkaraperunoita ja niiden haju teki hieman heikkoa hetkisen ajan. Selvisin lepotuokiolla ja siirappimehulla.
Samaa rataa meni muutkin päivät. Pari kertaa päivässä suolihuuhtelu, noin litran verran siirappivettä, desi tomaattimehua, teetä noin 5 kuppia päivässä ja paaaaaljoooon vettä. Mitään päänsärkyä, palelua tahikka heikotusta ei tullut. Nälkää en tuntenut ja olo oli hyvä koko ajan. Pystyin myös tekemään kaikkia samoja asioita mitä tavallisestikin. No, uimassa en käynnyt. Neljännen päivän aikaa ajatukseenkin oli jo niin tottunut että periaatteessa olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Ajattelin jopa että tohtiiko niin hyvää oloa pilata aloittamalla syömään :) Koska motiivini paastolle ei ollut puhdistautuminen eikä mikään henkinen vaan puhtaasti syömättömyyden sietäminen niin paaston jatkamiselle ei ollut tällä erää mitään perusteita. Keskiviikkona töiden jälkeen keitin itselleni kasvissosekeiton ja aloin totutella takaisin normaallin ruokaan. Annoksen ovat olleen entistä pienempiä ja toistaiseksi kasviksia. Vain pala suklaakakkua on tehnyt tähän poikkeuksen. Tiistaina oli tyttäreni syntymäpäivät ja tein hänelle hänen toivomuksestaan överi suklaisen kakun. Säästin siitä palan torstaihin asti itsellen maisteltavaksi, aivan ihanaa.
Mitä tästä opin? Ainakin sen että syön todennäköisesti usein vain tavan vuoksi. Paaston aikan tuli useasti mieleen että vois syödä jotain, siis vaikka ei ollut nälän tunnetta. Eli normisti olisin varmaan tuohon tunteeseen jotain napannut suuhuni. Ehkäpä tässä olikin hyvä herätyä omille tottumuksilleen. Paastohan ei ole tapa laihduttaa, vaikka 4-5kg lähtikin. Tulevat varmasti takaisin ainakin osittain joka tapauksessa. Silti tästä voisi parhaassa tapauksessa lähteä kimmoke parantaa ruokailu tapojaan. Vaikka ne eivät todennäköisesti ihan pielessä minun tapauksessani ole mutta korjattavaa löytyy niin laadussa kuin määrässäkin. Senttejä ja kiloja on vara menettää, ilman että alipaino uhkaa. Voimakasta halua ja tarvetta en painon vartiointiin tunne mutta sitä paaston aikaista olon keveyttä halua tavoitella. Sopinee tämäkin tavoite tämän vuoden teemaani. "Siivoustalkooni" saivat taas uuden merkityksen entisten lisäksi.
Paastoni kesti kuusi vuorakautta tai jos saivarrella halutaan niin 5 + 2x 1/2 päivää. Kokemus oli niin onnistunut ettei tämä kerta todennäköisesti jää viimeiseksi. Olen kyllä ymmärtänyt että kaikille paasto ei ole ollut yhtä helppo ja eihän se kaikille lähtökohtaisesti edes sovi.  En tiedä miksi itse pääsin näinkin helpolla. Uskallan kyllä rohkaista kiinnostuneita ja uteliaita kokeilemaan mutta varautukaan pahempaan. Ikäväkseni tai onnekseni en keksi mitään ikävää sanottavaa paastosta. Silti minusta ei saa mitää paaston puolesta saarnaajaa. Ei sentään yhden kerran kokemuksella voi viisastelemaan ryhtyä. Jos kiinnostuit, tsemppiä kokeiluun.
Viikon aikana oli aikaa hieman myös virkata. Piakkoin valmistunee virkattu kotitunikani. Jos vaikka ensi postaukseen sitten niitä käsitöitä. Hyvää talvista viikoloppua kaikille!

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea kokemuksestasi, varsinkin kun se oli noin onnistunut. Muistan kyllä itsekin taannoisista paastoistani, että olo oli kevyt ja hyvä. Tähän nykyiseen treenitahtiini ei paasto valitettavasti sovi, muuten voisi taas pitkästä aikaa vaikka pätkän ottaakin. Minä olen tainnut vihdoin päästä jonkinlaiseen kuosiin tuon ruokailun suhteen. Olen nyt 6 viikkoa syönyt säännöllisesti 5 ateriaa päivässä enkä mitään ylimääräistä. Se iankaikkinen napostelu on siis selätetty ja olo on hyvä. Väsyneenä huomaan kyllä, että mieli tekisi jotain hyvää, vaikkei nälkä olekaan, mutta en silti ole "sortunut" ja se on kyllä minulle saavutus. Tällä mallilla ajattelin jatkaakin, ehkä ylimääräisen välipalan joutuu ottamaan kuvioihin jahka pitkät lenkit tässä pääsevät vauhtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole hakki minkään hyvän tai makean perään. Mutta ylipäätään kaikkea mitä suuhun yleensä laittaa tulee laitettua ihan suotta, enemmän mielitekoon kuin oikeaan nälkään. Kyllä tää hyvä herätys oli ainakin minulle :)

      Poista