Talvi unilla

Tulipas tänään sellainen a-haa elämys että mitäs jos sitä kokeilis vielä blogiakin päivittää,siis jos osaan. Tuntuukin siltä että kaikki pitää opetella uusiksi, sen verran monta kuukautta olen uuveloinnut tällä rintamalla. Luin alkuunsa tuon edellisen päivityksen ja totesin että sieltäpä se syy löytyykin ettei ole tullut kirjoiteltua. Juurikaan mitää uutta ei ole tapahtunut, ei ainakaan maininnan arvoista. Niin puhuttamattakaan että asiani olisivat jotenkin paremmin, voisi kai sanoa että joltain osin huonommin. Se vaan taitaa olla nyt niin että meikäläisen osalle on koittanut jotenkin haasteellisempi ajan jakso elämään joka ei tunnu ohi menevänkään. Joku voisi laittaa tämän neljänkympin kriisin piikkiin, kas kun kesällä tulee neljänkymppiä mittariin. Olkoon sitten mitä vain mutta tällä erää saisi tämä "ikuinen marraskuu" loppua.
Tähän postaukseen en saannut mitään uutta kuvaa. Hyvin vähän on tullut neulottuakaan, enimmäkseen olen lukenut. Taitaa olla yksi kirjoneulepaita jäänyt kuvaamatta tässä välillä. Täytyy vaan ensin kaivaa kamera esiin ja puhdistella pölyistä. Taitaa nimittäin olla ettei sitäkään kapistusta ole tullut tarvittua sitten joulun. Ehkäpä tässä joku iltapäivä paistaisi aurinko niin kuin tänään ja muistaisin kuvata tuon paidan. Ja saattaapi tuolla olla jotain muuta pienempääkin valmistunut. Ja sitten niitä keskeneräisiä...liikaakin. Koitan olla aloittamatta nyt mitään uutta ennen kun saan muutaman homman valmiiksi. Tosin vaikeaa on, jostain syystä olisi kiihtyvä hinku virkata. Ehkäpä se käsityö kärpänen alkaisi purra minuunkin pitkän tuumaus tauon jälkeen.
Harmi ettei minulla ole kovin piristävää kerrottavaa kuulumisistani. Ei ole tarkoitus vain valittaa mutta koska minulla ei ole ennenkään ollut tapana kaunistella asioita niin miksipä nytkään. Olisihan sitä edelleenkin voinut jättää kirjoittamattakin. Jotenkin tuli vain yks kaks sellanen fiilis että tää piti tehä ja just nyt. Ja niinhän se on että tuskin kenellekään kuuluu aina hyvää, ja joskus se elo on molli voittoista jopa pidemmän aikaa. Ikäväkseni täytyy vielä todeta ettei mitään uuttakaan ole tiedossa.
Mitäpäs tässä, eteen päin sanoi mummo lumessa. Jospa lisääntyvä aurinko herättäisi minutkin ja heräisin horroksesta. Pahoitteluni vielä etten ole juuri käynyt teitä moikkailemassa blogeissanne. Toivottavasti "vanhat tutut" löytää vielä tännekin.  Parhainta talven jatkoa ja auringon valoa teille!

Tuumasta toimeen...

...minun tuumani taitaa vain olla 2 kuukautta eikä 2.54cm. Ensi viikolla pitääkin tehdä blogi päivitys. Tai huomennahan mulla onkin aikaa. Taidan päätellä noi sukat ja kuvata, sit ihan varmaan teen päivityksen. Hei, mihin se viikko taas meni. Ja ei edes viikko vaan kuukausi. No, juu mistäs kirjoittaisin kun mitään valmista ei ole. Ja kun harvakseltaan avaan tietokoneen ja piipahdan  blogeissa ihailemassa muiden aikaan saannoksia niin sittenpä viimeistään menen häntä koipien välissä peiton alle ja hylkään koko ajatuksen blogi päivityksestä. Tätä räpiköintiä on viimeiset pari kuukautta ollut, tai no, koko vuosi. Luettuani Tjorvenin kirjoitusta pystyin samistumaan tunnelmaan. Olen mallikirja esimerkki kaikista "virheistä" mitä blogin pitämisestä ohjeistetaan. Ja oikeastaan minua tuo ei haittaa, päinvastoin. Ainoa mikä huolestuttaa,on harvaksi käyvä tekstin tuottaminen. Ei sillä että kirjoitettavaa ei olisi koska eihän minulla niin sisällötön elämä ole. Alunperin käsityö painotteiseksi tarkoitettu blogini ei vain saa aihetta päivitykseen jos tämä neulomisen taikka ompelemisen verkkaisuus jatkuu. Ehkä sitten syssymmällä parannan tahtia ;)
Mikäpä sitten on tänään erilaista kuin esim. viime viikolla? Miksipä minulla on tänään aikaa? No,ainakin olen ollut keskiviikosta lähtien ja tähän päivään asti sairaslomalla. Jalkapohjan jännekalvon tulehdus on nykyisin krooninen sellainen. Odotan aikaa keskussairaalaan kahteen tutkimukseen ja niiden perusteella päätetään operoidaanko jalkani kirurgisesti. Sitä ennen särkylääkettä ja sairaslomaa jos työn teko ei onnistu. Olen ilmoittanut että jatkossa tarvitsen istumatyön, katsotaan tapahtuuko mitään. Tämä on usein pitkäaikainen vaiva mutta harvoin nykyisin operoitava. Minä vain satun olemaan se poikkeus säännöissä ja kohdallani harkitaan kirurgin toimia. Kolme ja puoli vuotta on ollut pitkä ja tuskaisa, apua odotettavissa ehkä ensi keväänä, tai ei edes silloinkaan. Tilanteeseen ei ole helpottavaa ratkaisua vain huonoja tai erittäin huonoja.
Kesä meni. Onneksi tulee uusia. Mieleen jäi vain tuskan kuuma. Syksy on minusta niin kauan hienoa aikaa kunnes tulee joko ne kurjat sateet taikka ne marraskuun pimeät.

Eikös syksyllä olekin kaunista?

Olen aina luullut että mirrinminttu

kukkii kesällä ei syksyllä. Mutta näin meillä.

Ja maanpeiteruusukin on aiemmin kukkinut 

heinäkuussa. Mikähän nyt meni pieleen?

Sadonkorjuutakin olen harjoittanut. Siis mullahan on 

huikee tilus ;) 

Tänä aamuna nostin loput kaks vartta perunaa ja 

loput mustajuuret.

Pisimmät mustajuuret ovat melkein puol metrisiä.

Käsitöitä tässä postauksessa edustaa tämä jo hyvän aikaa

valmiina ollut (napa)paita.

Malli kesän Novitassa ja lankana Kaisla.

Ei nyt sentään päällä ole noin surkean näköinen

mutta kun kuvaus assistenttini ovat kaikki

"leipätöittensä" äärellä näin arkena päivällä

ja koiristakaan ei ollut kuvaus apua niin

siksipä tämä saa mennä näin.

Paljon kauniimpia katseltavia

ovat nämä.

Kesälomalla piipahdin lankakaupassa 

ja kun olivat tarjouksessa niin pitihän sitä.

En vain ole antanut lupaa itselleni puikottaa noita. 

Kas kun UFOt...

Läjä UFOja ja viimeistelyä odottelevia töitä odottelee. Lisäksi ompelukone mulkoilee nurkaista. Mut kun tuo kaasujalka on kipee niin ei viiti. Ja noi neuleet taas...kun koittaa tehdä vähän vanhaa ja vähän uutta niin lopputulos on se ettei lopputulosta synny.

Olen tässä viikon sisällä lepuuttanut koipiani ja lukenut kaksi kirjaa. Nostan hattua naisille joilta löytyy voimia elää noiden tarinoiden kaltaisesti. Itsestäni ei olisi elämään edes vuottakaan heidän tavoin.

Enkä tarkoita tätä todellakaan pahalla vaan syvällä kunnioituksella. Tunnustan, elän helppoa elämää.

Jaa-a. Mitäs tästä eteenpäin? Kuopuksemme täyttää viisitoista, siis täh. Millon se on noin isoks kasvanu? Esikoinen aloitti lukion. Itselläni on tarkoitus aloittaa iltaopiskeluna lontoonkielen opiskelut siitä mihin ne jäi parikyt vuotta sitten amiksen jälkeen. Siis ihan pikku juttu, hih. Käsityö rintamalla koitan olla aloittamatta mitään uutta tässä kuussa, jos saisin loppuun saatettua edes kolme keskeneräistä ja vielä blogattuakin ne. Liikunta puolella koiran ulkoilutusta ei voi tästä nyky tilanteesta vähentää. Vähentynyt lenkkeily on vaihtunut/vaihdettava pyöräilyyn ja vesijuoksuun/uintiin. Piha saa mennä talviunille vähimmillä mahdollisilla syys siistimisillä. Kostautuu keväällä ja silloinkaan en ole luultavasti toiminta kunnossa joten molempi pahempi. Onneksi siipalla on vielä huumorintajua ja terveyttä. Tehköön hän. Hmm. Kodin siivous urakka eteni eilen sen verran että muutama kassi hillottuja lehtiä vanhaa ja vielä vanhempaa vuosikertaa odottelee lehtikeräykseen menoa. Ja kohta on taas kassillinen vaatteita keräilty kierrätykseen. Luulisi kotini säilytystilat olevan paremmassa kuosissa mutta kumma kun ei siltä näytä.

" Mummon" kanssa mustikassa

Viime kesästä mitään oppineena lähdin tänä aamuna yhdistetylle mustikan poiminta ja koiran ulkoilutus retkelle metsään. Tuolla tutuissa maastoissa missä muutenkin lenkkeilemme, ovat alkaneet mustikat kypsyä ja koska vihdoin ja viimein sinne ehdin poimurin ja sankon kanssa lähteä niin sittehän sitä mentiin mustikan kiilto silmissä. Paikka on sellainen että koirat voivat olla irti ja niinpä ne pääsivät mukaan. Mutta... kävi sama kuin viime vuonna. Meidän "Mummo", elikkäs varttuneeseen ikään ennättänyt spanielimme, hokasi heti kymmenessä minuutissa että lenkkeily ei etene hänen mieleisellään tavalla ja kutsumisestani ja lopulta karjumisestani huolimatta hän päätti että metsässä on tylsää ja marssi tomerana sadan metrin päähän autolle. No ei siinä auttanut kun minun ja noutajan seurata perässä. Autolle päästyämme avasin takakontin jonne Mummo täytyi nostaa kyytiin ja minä ja noutaja poimimme vielä auton lähistöltä pari poimurillista mustikoita Mummon tarkkaillessa meitä kontista. Siinäpä sitä jäi mustikka saalis vain muutamaan litraan. No, eipä pääse Mummeli seuraavan kerran mukaan.
Sen verran mustikoita sain että...

 

tästä sekoitin tälläsen sotkun...

  

ja ei kun ääntä kohti.

Muistoja lapsuudesta, tuoreita mustikoita, 

talkkunaa ja maitoa.

Joku sanois hui mutta minä että nam.

Olen ollut jo kaksi viikkoa kesälomalla. Loma alkoi vahdikkaasti mummola reissulla ja kävimme huristelemassa kumilautalla Ruunaan kosket. Ja sen verran vauhdikasta hommaa että tää tahtoo toistekin koskenlaskuun, on gooletettukin jokunen paikka, ehkä ensi kesänä. Samalla reissulla tytöt kävi kesäteatterissa ja pojat kalassa, elikkäs kesäisiä tekemisiä molemmat. Ensimmäinen loma viikkoni oli samalla siipalleni myös viimeinen. Ja koska tytär oli sen viikkoa kesätöissä niin suurempia reissuja ei meillä tänä kesänä tehdä. Loppukuusta on tarkoitus vielä sukuloida viikonloppun verran.

Tuohon ainoaan yhteiseen lomaviikkoon en suunnitellut omia tekemisiäni, ehtiihän ne myöhemminkin. Siinä sitten rämisteltiin maastossa polkupyörillä ja tiellä moottoripyörillä. Kävimme pojan toiveesta tutustumassa golfiin ja koitimme hoidella arkisempiakin asioita välissä. Kun siippa ja tytär olivan sitten viikonlopun rokissa niin luulin että nythän se mun lomani alkoi. No, joo, siinä helteessä meikäläinen vaipuu sulaneeseen tekemättömyyden tilaan ja on toiminta kykyinen ainoastaan ennen kymmentä aamulla ja kahdeksan jälkeen illalla. Ja sama on jatkunut koko viikon. Maanantaina ajattelin että nyt kun siippa lähtee töihin että nythän sitä saa touhuilla oman tahtinsa mukaan. Juu, tavallaan saikin. Pari iltaa meni moottoripyöräillessa ja piipahdimme kesäteatterissakin. Ja päivällä olen (tahtomattani) joutunut valmistelemaan tyttären vaellukselle lähtöä. No, tänä aamuna varhan saattelimme tyttären rinkkoineen (huh miten painava) linja-autolle ja matkalle Saariselälle. Onnea matkaan sanon minä ja tuumaan samalla joskohan sitä nyt olis aikaa omillekin touhuille.

Pyöräily kilometrejä maastossa ja kadulla on tullut vaivaiset parisataa loman aikana. Ja tuohon vähyyteen on kuumuus suurin syyllinen. Mootoripyörä kilometrejä koko kesältä vasta vajaa tuhat, yksin ei tule lähdettyä ja yhteinen aika on kortilla. Puutarhassa on tapahtumia vähänlaisesti. Maanviljelykseni tuottavat, viidakkoveitsikin viuhunut mutta kuumuus on veroittanut työtehoa.

Luulisi käsityö rintamalla tapahtuneen. Ja pah. Viime vuotisen KyJy huivin sain juhannuksena valmiiksi. Se piti blogata siipan ja lasten ollessa Etelä- Suomi turneella pari päivää juhannuksen jälkeen mutta pari vapaa iltaa vain koirat seurani ei riitänyt blogin päivitykseen.Olisikohan edes kolmas ilta riittänyt? Minusta on tullut tooosiiii hidas liikkeinen. Niin että tässäpä tämä käsityö surkimukseni nyt lopultakin on.

Sinne meni Novitan Kotiväki jämät ja hapsut täytyi tehdä jostain vuosikerta puuvilla langasta. Ohje on jostain vuoden takaisesta Novita lehdestä, siinä valkoisena minulla mustana. Vaikkakin olin ajatellut saattaa loppuun jo aloittamiani käsitöitä enkä aloittaa uusia niin hairahduin helle houreissa koukkuamaan. Eli tuossa notkuu taas pari viimeistelemätöntä pussukkaa, valmistuu sitten joskus. Nyt on virkkuut ja neuleet pari päivää karanteenissa. Jostain syytä, mitä en ole jäljittänyt, oikea olkapääni on kipeytynyt tällä viikolla ja nuo käsityöt eivät taida olla oikea lääke siihen vaivaan :)

Hmm, seuraavat pari viikkoa, mitä lomasta on jäljellä, koitan tehdä mitä milloinkin tuntuu huvittavan. Jotta edes vähän saisi kiinni siitä "elä hetkessä" tunteesta. Päiviin kuuluu kyllä arkisiakin asioita mutta jos nekin pyrkisi hoitamaan silloin kun huvittaa niin josko nekään eivät tuntuisi niin kurjilta.

Tänään taitaa ollakin pilvisempi päivä. Voipi olla että illalla maastopyöräily kutsuu. Ennen sitä pitänee hoidella loppuun eilen aloittamani siivous. Olen hyvä aloittamaan mutta kuka veisi loppuun kaikki hankkeeni...? Nauttikaa kesästä!

Kesän kuulumisia

Terveiset Syreenin,

tuoksuiselta iltalenkiltä. Tuo on minun pihaltani mutta meidän lähitienoolla on tuoksunut syreeni useammankin pihan ohi kävellessä. Niin se vaan kesä on hyvällä alulla ja kuukausi vierähti yhdessä hujauksessa. Viime postauksessa odottelimme pojan rippijuhlia. Ihan mukavasti meni joskin kommellusten saattelemana. Edellisenä päivänä hajosi astianpesukone kesken leivonta touhujen eli juhlien yli mentiin käsitiskillä, jippii. Vaate ongelmakin ratkesi niin että viime hädässä ompelin itselleni kolttusen...

 joka sekään ei sujunut ilman ärräpäitä. Luultavasti enempi olisin lasketellut voima sanoja jos olisin lähtenyt kauppohin pyörimään mekon toivessa. En tod. ole mikään shoppailija. Eli siis oli oltava tyytyväisen omaan tuotokseen.
Juhlat kohtuullisen kunnialla loppuun asti saateltuani luulin seesteisyyden palaavan elämään. No eihän se niin mennyt. Olin siinä juhliin valmistautuessa onnellisesti unohtanut että pääsiäisenä...

 tehdyn tapetoinin innoittamina olimme luvanneet tytön huoneeseen uudet seinäpinnat. Mutta tytärpä ei ollut asiaa unohtanut vaan vaati jo seuraavana viikonloppuna aloittamaan homman. Niinhän siinä sitten kävi...

...että lupaus oli pidettävä. No nyt oli rempat siinä tältä kesältä. Ellen sitten mielen häiriössä innostu valkaisemaan ulkomaalauksia kesäläomalla.
Kaiken tuon jälkeen kunnostauduin puutarha, vai pitäisikö sanoa viljelys hommissa.

Basilikaa 

Persiljaa

Salaattia

Tilliä

Porkkanaa

Herneitä

ja Mustajuurta

Jos hyvin käy näitä nautiskelemme sitten sadonkorjuu aikaan. Siis, jos vielä jaksan hoitaa,kitkeä, kastella. Olen kova aloittamaan kaikkea mutta miten säilyttää innostus? Olen huolimaton  ja huoleton puutarhuri joten saan olla onnellinen että edes tämän...

...verran jotain kukkivaakin kamerani tallensi tänään. Kameran kanssa kierrellessä pihallani kuulin hentoista ääntä. Olin hieman aikaa kysymysmerkkinä mutta sitten paikansin äänen...

Poikani puukässän tunnilla väsäämä pönttö ei viime kesänä kelvannut siivekkäille mutta nyt pöntössä on talitintti perhe. Voi tätä onnen päivää :)

Ja onnenpäivää viettivät tässä viikko sitten myös koiramme. Kunnon uinti reissun päälle kun kuivaa turkkinsa...

...reilusti ravistamalla, niin mikäs sen mukavempaa. Tosin emännän on ollut pakko vähentää jalka patikointia koirien kanssa koska krooninen vaivani ei siedä ylenpalttista jaloittelua. Koska olen kokenut vetoa jo jonkin aikaa kaksipyöräisiin niin ratkaisin liikunta ongelmani lisäämällä polkupyöräilyä. Ostin itselleni äitienpäivä lahjaksi kaupunki viritteisen maastopyörän.

Rullaa mukavasti työmatkoilla ja asfaltilla mutta varsinaisen hurahduksen sain (tai saimme siipan kanssa) maastopyöräilyyn. Maastoon on päästävä aina kun aika antaa periksi. Ensimmäisellä pyörällä hoidan siis ruumiillista että henkistä kuntoa ja taempi pyörä tuulettaa pää koppaa. Moottori voiminkin olen ennättänyt pyöräillä, tosin aivan liian vähän. Onneksi on kesää jäljellä ja molemmat pyörät on tarkoitus pitää tien päällä.

Tämä koko kuva sarja vastaneekin kysymykseen miksi minulta ei kuulu käsityö aiheisia postauksia tai yli päätään mitään postauksia. Aikaa vain ei ole jäänyt käsitöille. Ainoa käsityö viriteltä on tämä hitaasti etenevä kesäpaidan alku.

Jospa sitä yrittäisi tihentää blogin päivitys väliä että ei tarvitsisi tälläistä kuva maratonia seuraavan kerran järjestää. Lopuksi vielä kuva kirjasta jonka luin huhti-toukokuussa.

Aivan ihmeellinen matkakertomus ja kuvaa suomalaisen miehen sisua. Tuon luettuani en viitsi ainakaan laiskuutani jättää lähtemättä pyörällä surkean lyhyelle työmatkalleni. Kirjan tarina teki minuun vaikutuksen. 

Aurinkoista kesää ja kuulumisiin!

Liian vaikeaa?

Miten se nyt on niin vaikeaa viettää joku tovi tietokoneen kanssa ja näppäillä yksi vaivainen blogi päivitys? Tätä kysymystä sitä on tullut kerran jos toisenkin viimeisen kuukauden ajan itseltä kysyttyä. Nimittäin jo ennen pääsiäistä oli tarkoitus laitella kuvat vaivoin valmiiksi saamistani KyJy Ufoista mutta käsitöiden loppuun saattaminen, valokuvaus ja blogi päivitys ovat osoittautuneet tänä vuonna tavattoman vaikeiksi.
Viime postauksessa haaveilin saavani valmiiksi vähän vaille kesken olevan tunikan/paidan. No juu, periaatteessa se valmistuikin mutta kokoamisen jälkeen sovituksesa totesin ettei paita istu hartioiden kohdalta kauniisti päälleni. Paita vaatii purkamista, neulomista ja sovittelua. Siis mielentilan, mistä en saa juuri nyt otetta ->jatkuu myöhemmin. Muitakin kesken eräisiä neuleita löytyy samaan kategoriaan -> jatkuu myöhemmin. Sen sijaan KyJystä kesken jääneitä töitä sain lopulta valmiiksi kaksin kappalein. Nämä kaksi istuintyynyä on omalla mallilla työn edetessä suunniteltu ja jämä materiaalista toteutettu. Lankana Novitan Puro Batik ja Miami ja tyynyt sisään on ommeltu käytöstä  poistamistani frotee pyyhkeistä ja nukkuma tyynyistä.

Ylemmässä kuvassa näkyy taustapuoli, päällinen on helposti pois otettavissa. Tyynyt tulee pehmusteiksi puutarha tuoleille. Toivottavasti tulee lämmin kesä että nämäkin tulevat tarpeeseen.
Toinen valmistunut virkkuu työ on pyyhe. Tämäkin varastosta löytyvistä ja jo hyvään aikuis ikään päässeistä puuvillalangoista.

Todellisuudessa värit ovat kirkkaammat. Pyyhe on nyt koe käytössä. Jos vaikuttaa käyttö kelpoiselta niin virkkaan toisenkin, materiaalia jäi vielä ainakin yhteen samanlaiseen :)

Myös ompelu rintamalla on ollut yritystä mutta kesken nekin. Jos milloin ikinä valmistuvat  niin niistä sitten enempi. Minne lie aika hurahtanut. Ennen pääsiäistä tuli ex tempore älyn väläys järjestyksen ja huonekalujen vaihtamisesta kahden huoneen välillä. Ja se johti siihen että meidän makkarista vaihtui myös tapetit pääsiäis pyhinä  ja sisustus meni uusiksi. Tuliko hyvä? Hmm. Ei ihan just mutta niin kuin tekijätkin eli tarpeeksi hyvä. Ja tämä sama lumipallo efekti vyöryy edelleen. Uuden tapetit on varattu myös tytön huoneeseen mutta ne saa odotella vielä jonkun viikkoa. Reilun viikon päästä meillä vietetään taas rippijuhlia, tällä kertaa pojan. Ennen sitä ei millekkään remontti urakalle ole enää aikaa. Juhliin valmistautumisen aloitin hyvissä ajoin, siis ajatuksen tasolla. Konkreettisen tekemisen tasolla valmistautuminen on kehnolla tasolla. Ratkaisematta on mm. niinkin pieni juttu kuin "mitä mä pistän pälleni" Arvaan että tämän tilanteen olette tekin joskus kohdanneet.
Jotta ei olisi liian helppoa, jo krooniseksi päässyt jalkapohjan kalvojänteen tulehdus on taas ottanut yli otteen meikäläisestä. Olin jo hyvin lähellä saada tähänkin asiaan selvyyttä mutta viime metreillä ortopedi aikani peruuntui ja nyt odottelen saanko uuden ajan vai vaihtuuko ortopedi. Mittani on niin täysi tämän kipuilun takia että jokin ratkaisu on löydyttävä. Jos eivät muuta keksi amputoikoot koko räpylän tai itse asiassa molemmat. Nyt kun olen pakostakin joutunut vähentämään lenkkeilyä koirien kanssa niin olen mieltynyt pyöräilyyn. Työ matkat on niin lyhyet että ne menevät tietenkin pyörällä mutta muutenkin mieli tekee ajelemaa. Uusi pyöräkin on kiikarissa. Sitä ennen kuitenkin kuulostelen kuinka paljon köyhdyn yksityisellä lääkärillä tuon jalan takia. Niin jahka saan sen ajan...
Niin kiitokset vielä edelliseen postaukseen kommentoinneille. Tunika on ollut käytössä. Ja tervetuloa uuden lukijat. Toivottavasti saa uuden draivin tähän blogi päivitykseen. Tää vuosi on ollut niin nuupahtanutta aikaa. Ensi viikonloppuna vietetään äitienpäivää ja sitten viikon päästä juhlitaan poikaamme. Sitten upotetaan sormet multaan, heips.

Hartaudella ja hitaasti edennyt kotitunika

Taitaa olla meikäläisen horros kuukauden mittainen joka postauksen välissä. Mahtaakohan olla kiinni siitä ettei minulle tapahdu mitään kertomisen arvoista vai onko tapahtumia niin paljon, ettei niiden tuottamiseen luettavaan muotoon aika vain riitä? Hmm. Syy lienee osin myös siinä että läppärin kansi painaa julmetun paljon. Niin paljon, etten  tahdo saada sitä auki kuin kerran viikossa vilkaistaakseni teidän muiden blogistien kuulumisia. Kyllä on laiskuus huipussaan.
Miten vain, tänään taas keskityn kirjoitus puuhiin, ainakin hetkeksi. Tarkoitus oli siivota mutta odottakoot se tällä kertaa. Sain viime metreillä siippani kiinni ovelta ja valokuvaus avuksi ennen kuin hän livahti salarakkaansa (lue moottoripyörä) luo autotalliin. Jos sinne olisi ennättänyt, tämä olisi taas siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Niin nimittäin kävi viime viikonloppuna. Tämän tunikan kanssa on käynyt niin monta väliin tullutta viivettä että ihme että se ylipäätään valmistui päälle laitettavaan kuosiin. Aloitin tämän joskus alku vuodesta. Malli on Novitan 2013 talvilehdessä. Ohjeen mukaisena lankana olisi ollut Rose ja Wool. Koska ajatuksena oli nimen omaan tuhota rose ja nalle jämävarastoja ja niinpä kaivelin kaikki jokseenkin toisiinsa natsaavat kerät yhteen. Alku punnituksessa lankoja oli hyvin naftisti jopa liian vähän. Siitähän minä en tietenkään lannistunut vaan päätin virkata sekä etu että taka kappaleet vuoron perään. Niin sain kaikki jämä langat riittämään aina yhtä moneen raitaan molemmille puolille. Siitä huolimatta oli hätiin kaiveltava vielä jotain vyötteetömiä mutta arviolta saman vahvuisia lankoja lisukkeeksi. Lopulta painoa mekolle/tunikalle tuli 390 grammaa. Kaula aukosta tuli turhan kapea. Meinasin että korjaan sen mutta nyt kun olen tekelettä pari viikkoa käyttänyt niin totesin että korjaaminen ei ole välttämätöntä. Ja miksikäs sitä sitten vaivautuisi? Niin pari viikkoa. Ensin sain kappallet virkattua, sitten viikon päästä kasattua, sitten meni viikko koe käyttäessä ja sitten viime viikonloppuna se piti kuvata mutta... loppujen lopuksi äskettäin näppäsimme muutaman kuvan ja sitten kiireellä postaamaan tänne ettei taas vierähdä viikko.

Tää on nimen omaan kotitunika/mekko. Ei julkisella paikalla pidettäväksi tarkoitettu. Oikein helppo virkattava ja mitä mainion jämälanka projekti. Ja on jopa tullut käytettyä jo useina päivinä.

Mitäpäs sitä muuta? Viimeisen neljän viikon aikana ei ole tainut tulla aloitettua mitään uutta projektia. Olen sen vähän liikenevän aikani koittanut käyttää alku vuodesta aloittamani paidan neulomiseen. Kovin hidas projekti sekin. Ja sen jälkeen odottaa jokunen UFO. Mutta niitä ei vielä tohdi murehtia.

"Siivous" projektini ei sen sijaan ole edistynyt juurikaan viimeiseen kuukauteen. Miksi? No sen kun tietäis. Ylipäätään jos pitäisi listata mitä näkyvää olisin viime viikkoina saanut aikaiseksi niin eipä muistu mitään mieleen. Kuitenkaan en muista laiskotelleenikaan. Olenko siis menettänyt muistini? Olen tainnut huomaamattani hypätä taas orvanpyörään enkä hoksaa loikata sieltä pois. Nyt tää lähtee edistämään alkutekijöihinsä jämähtänyttä siivousta ja pistämään järjestykseen muutenkin kesken jääneitä kotihommia. Jospa sitä ajatuskin juoksisi jouhevammin sen jälkeen. Viikonloppuja!

Sisäisesti puhdistunut...

...ainakin fyysisesti. Paasto kokeiluni on nyt takana. Se mitä lähdin kokeilemaan, voinko tosiaan olla syömättä ja selvitä järjissäni, on nyt todettu, kyllä voin. Ja vieläpä helposti, niin helposti että epäilen mikä tässä meni pieleen :)
Valmistautuminen alkoi tietenkin siitä että hankin tarvittavat  tuotteet ja ainekset.

Vaahterapalmusiirappia, cayannepippuria, sitruunoita, glaubersuolaa, Biottan tomaattimehua, suolihuuhtelupussin ja vihreeää teetä. Vaahterapalmusiirappi paasto ohjeita on netti pullollaan mutta esim. täältä löytyy ohje jota minä käytin. Maanantai iltana joi viimeisen kerran kahvia ja tiistaista alkaen totuttauduin vain kasviruoalle. No, normi työ evästely on ollut minulla jo pidemmän aikaa hedelmiä, marjoja tai porkkanoita joten päivän aikaan muutosta minun normaaliin syöntiin ei tullutkaan. Iltaruoaksi tein sitten kasvisosekeittoa. Koska tosiaan olin ensimmäistä kertaa paastoamassa ja suolihuuhtelupussin käyttö ei ollut tuttua testasin sitäkin paria päivää ennen. Siis, eihän se mikään vallan ihana toimitus ole mutta jos nainen ei elämänsä aikana mitään pahempaa toimitusta joudu kokemaan niin  helpolla pääsee. Elikkäs, vaikka itsekin olin ennakkoluuloinen tätä kohtaan niin ihan suotta. Torstaina söin vielä normi hedelmä evääni töissä ja iltapäivällä kun tulin töistä, aloittelin paaston. Glaubersuola liuos huiviin ja siirappimehua iltapalaksi. Glauberin mausta ja tehosta oli minua varoiteltu. Eihän se hyvää ollut mutta samaa voi sanoa tästäkin, jos ei mitää pahempaa joudu kokemaan niin helpolla pääsee elämässään. Mutta se teho. Ei mitään vaikutusta minuun. Ihan sain illan olla rauhassa. Mitään äkillistä ryntäilyä vessan suuntaan ei tullut. Ilmeisesti olin valmistautunut sen verran huolella paastoon että elimistössä ei ollut liiemmin kierroksella paljoa tavaraa. Nälkää ei myöskään iltasella ennättänyt tulemaan. Koska teen suht´ fyysistä työtä, otin perjantaina töihin puolenlitran siirappivesi annoksen lisäksi "lounaaksi" desin tomaattimehua. Ja vihreää teetä ja vettä kului myös. Mitään nälkää ei tullut. Illalla muu perhe teki uunissa makkaraperunoita ja niiden haju teki hieman heikkoa hetkisen ajan. Selvisin lepotuokiolla ja siirappimehulla.
Samaa rataa meni muutkin päivät. Pari kertaa päivässä suolihuuhtelu, noin litran verran siirappivettä, desi tomaattimehua, teetä noin 5 kuppia päivässä ja paaaaaljoooon vettä. Mitään päänsärkyä, palelua tahikka heikotusta ei tullut. Nälkää en tuntenut ja olo oli hyvä koko ajan. Pystyin myös tekemään kaikkia samoja asioita mitä tavallisestikin. No, uimassa en käynnyt. Neljännen päivän aikaa ajatukseenkin oli jo niin tottunut että periaatteessa olisin voinut jatkaa pidempäänkin. Ajattelin jopa että tohtiiko niin hyvää oloa pilata aloittamalla syömään :) Koska motiivini paastolle ei ollut puhdistautuminen eikä mikään henkinen vaan puhtaasti syömättömyyden sietäminen niin paaston jatkamiselle ei ollut tällä erää mitään perusteita. Keskiviikkona töiden jälkeen keitin itselleni kasvissosekeiton ja aloin totutella takaisin normaallin ruokaan. Annoksen ovat olleen entistä pienempiä ja toistaiseksi kasviksia. Vain pala suklaakakkua on tehnyt tähän poikkeuksen. Tiistaina oli tyttäreni syntymäpäivät ja tein hänelle hänen toivomuksestaan överi suklaisen kakun. Säästin siitä palan torstaihin asti itsellen maisteltavaksi, aivan ihanaa.
Mitä tästä opin? Ainakin sen että syön todennäköisesti usein vain tavan vuoksi. Paaston aikan tuli useasti mieleen että vois syödä jotain, siis vaikka ei ollut nälän tunnetta. Eli normisti olisin varmaan tuohon tunteeseen jotain napannut suuhuni. Ehkäpä tässä olikin hyvä herätyä omille tottumuksilleen. Paastohan ei ole tapa laihduttaa, vaikka 4-5kg lähtikin. Tulevat varmasti takaisin ainakin osittain joka tapauksessa. Silti tästä voisi parhaassa tapauksessa lähteä kimmoke parantaa ruokailu tapojaan. Vaikka ne eivät todennäköisesti ihan pielessä minun tapauksessani ole mutta korjattavaa löytyy niin laadussa kuin määrässäkin. Senttejä ja kiloja on vara menettää, ilman että alipaino uhkaa. Voimakasta halua ja tarvetta en painon vartiointiin tunne mutta sitä paaston aikaista olon keveyttä halua tavoitella. Sopinee tämäkin tavoite tämän vuoden teemaani. "Siivoustalkooni" saivat taas uuden merkityksen entisten lisäksi.
Paastoni kesti kuusi vuorakautta tai jos saivarrella halutaan niin 5 + 2x 1/2 päivää. Kokemus oli niin onnistunut ettei tämä kerta todennäköisesti jää viimeiseksi. Olen kyllä ymmärtänyt että kaikille paasto ei ole ollut yhtä helppo ja eihän se kaikille lähtökohtaisesti edes sovi.  En tiedä miksi itse pääsin näinkin helpolla. Uskallan kyllä rohkaista kiinnostuneita ja uteliaita kokeilemaan mutta varautukaan pahempaan. Ikäväkseni tai onnekseni en keksi mitään ikävää sanottavaa paastosta. Silti minusta ei saa mitää paaston puolesta saarnaajaa. Ei sentään yhden kerran kokemuksella voi viisastelemaan ryhtyä. Jos kiinnostuit, tsemppiä kokeiluun.
Viikon aikana oli aikaa hieman myös virkata. Piakkoin valmistunee virkattu kotitunikani. Jos vaikka ensi postaukseen sitten niitä käsitöitä. Hyvää talvista viikoloppua kaikille!