maanantai 28. tammikuuta 2013

Voihan viikko

Kylläpä sitä taas asiat eivät menneet niin kun haaveilee. Viime postauksessa viikko sitten oli suunnitelmissa viettää hieman erillainen viikonloppu kun siippani ei ollut näissä maisemissa. Kenties oli tarkoitus puuhailla lasten kanssa jotain pientä ja olla ahkerana käsityö rintamallakin.

Keskittymis kyvyn vei kuitenkin muut mielen harmit. Lauantai ei ollut oikein alullaankaan kun siippani soitteleli että automme oli hajonnut. Ja koska oli viikonloppu ja vieraalla paikkakunnalla ja kyydissä oli tällä reissulla seitsemän harrastus kaveria niin siinäpä olikin mietittävää kerrakseen. Osa kyytiläisistä palasi sunnuntaina junalla kotiin mutta siippani täytyi tietysti jäädä hoitamaan autolle korjaaja. Kaikkien kommellusten jälkeen auto saatiin hoitoon mutta  koska töihin oli palattava, niin auto jäi sinne ja junamatka maanantai iltani kohti kotia alkoi.
Siinä sitten kauhulla odoteltiin alku viikko että selvitäänkö tästä edes kohtuullisella rahan menolla. Ja koska tässä ei ollut tarpeeksi, mieheni poskihammas tulehtui pahan kerran. Juurihoitoa ja antibioottikuuriahan siihen sitten tarvittiin. Poski ehti kuitenkin turvota niin pahasti ettei töihin asikaspalveluun ollut mitään asiaa sinä päivänä. Noo, se on jo parempaan päin. Ja lopulta autokin tuli kuntoon ja nyt lauantaina siippani ja tyttäreni lähti junamatkalle pääkaupunkiin hakemaan meno pelimme kotiin. Hintakin koko lystille oli varsin kohtuullinen ja muita aiheutuneita kustannuksia saamme vakuutuksen piikkiin. Eli kaikesta selvittiin.

Jäi siis omat suunnitelmat tämän hässäkän jalkoihin. Jotenkin ankean kankeasti on tämä tammikuu muutenkin edennyt. Tuumasinkin eilen miehelleni että olo on kun söisi suolatonta kaurapuuroa. Justiin siltä tuntuu. Käsityö rintamalla samaa hiljais eloa. "Viimeistely osastolla" on ollut pönkä ovella, syynä henkilökunnan työ uupumus. Koitetaan josko se jo kuun vaihteen jälkeen alkaisi työt maistua.

Jonkin verran, siis muutaman rivin, jaksoin edistää aloittamaani Rose paitaa. Ja siihen asusteeksi suunnitellun huivin langatkin kävi ostamassa ja laitoin huivin alulle. Tässä koko projektista kuva ja lehden kannessa näkyy mitä tuosta on tarkoitus lopputulokseksi saada.




Valmista ei ole odotettavissa vielä aikoihin. Niin monta muutakin hommaa vie nyt aikaani. Pitäisi valmistautua laittamaan tyttäremme viikonpäästä maailmalle koko ensi viikoksi. Jännittääkö äitiä vai tytärtä enenpi, en tiedä. Ja koska auton korjaus ei aiheuttanut pelkäämäni hurjaa rahan menoa niin voimme jatkaa ensi kesäloman suunnitelmia. Jotain matkan tapasta olis kesäkuuksi tarkoitus varata.

Ehkäpä saan energiani takaisin ja ajatukset kohti kevättä.  Paistakoon aurinko meille kaikille!

6 kommenttia:

  1. No olipas huono tuuri sen auton kanssa. Onneksi kuitenkin sait miehen takaisin kotiin =) Ja autonkin sitten perästä. Kyllä se elo siitä taas suttaantuu, vaikka vähän tahmaista välillä olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä se paistaa risukasaankin on sanonta joka tässäkin tapauksessa pitää paikkansa.

      Poista
  2. Välillä vastustaa vähän enemmän, toivottavasti jo on hieman helpottanut!
    Blogissani on sinulle tunnustus, käypä kyläilemässä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustus,oho, pitänee käydä kurkkaamassa. Kiitokset!

      Poista
  3. Teillä onkin ollut vaiherikas viikko, onneksi kaikki on jo parhain päin. Kaunista huivia on tulossa, niin ihanan keväiset värit:)
    Bloissani on aikaisemmassa postauksessa sinulle Tunnustus, käyppäs vilkaisemassa, laitoin neulomon blogiisi siitä tiedon, kun en silloin pässyt tänne bloggeriin. Aurinkoista helmikuuta sinulle! T: Näpertelijä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun vierailit täälläkin. Juu piipahdan katsomassa tunnustuksesi , kiitokset siitä etu käteen.

      Poista