Joulu tulla jollottaa

...ja minä yritän pysyä perässä. Edelle en taida ennättää mutta askeleen jäljessä sitten.
Siltä ainakin tuntuu. Aloitin nimittäin edellisen postauksen jälkeen hetken mielijohteesta väsäämään perheelle joulu kalenteria. Päätin neuloa vauvan sukan kokoisia sukkasia jämälangoista 24 kappaletta eli 24"kalenterinluukkua". Seitsemäntoista oli perjantaina valmiina ja seitsemän luukkua on vielä tekemättä. Kuulemma ehtii myöhässäkin, lohdutti tytär. No niinhän sitä ehtii. Loput aion ommella huovasta tai fleecestä riippuu mitä omista kätköistä löytyy. Ja luulin saavani jotain valmista jo nyt viikonloppuna mutta tässä vaiheessa sunnuntaita voi jo todeta että aikeeksi jää. Kuva tästä väsäyksestä vielä tässä kuussa :)

Eipä vaivuta synkkyyteen. Kyllä perheen jäsenet joka päivä "luukkunsa" saa avata, sen lupaan. Tämän ja jo ties kuinka monennen  KyJyn väliprojektin lisäksi, neuloin lapasetkin. Poika oli onnistunut hävittämään lempi tumppunsa ja pakkasten koittaessa käsiä palelsi. Siispä väsäsin yhden illan hommana tumman harmaat perus lapaset mutta menivät puikoilta suoraan käyttöön ja kuvaa niistä ei sitten olekkaan. No mitäpä noita kuvaamaankaan. Yhtä perus harmaat kuin koko marraskuu.

Ja sokerina pohjalla. KyJy numero 13 Ovikoriste on valmis.

Tsadaa...

Eli ylimmäisenä kokonaisena ja alemmassa kuvassa teksti paremmin näkyvissä.

Ohje on Novitan lehdessä talvi 2011. Tätä tosin on muuteltu jonniin verran. Lankana luonnon valkoinen Huopanen ja tähdet Silveristä. Teksti väännelty rauta langasta. Tää oli oikein mukava KyJy työ. Ja pidän itse lopputuloksestakin, tosin oveen en tuota laittanut, ihan eteisen seinälle vaan. Ja taakse jouduin ompelemaan käsin rauta lankaa vahvikkeksi koska siivet pyrkivät taipumaan lörpölleen ilman tukea.

Muutapa valmista ei sitten olekkaan. Pikkasen tehty tota ja vähä tätä, on hämmennetty montaa soppaa mutta mainittavaa ei valmiiksi ole tullut. Jos totta puhutaan, olen ollut pienimuotoisen kiukutuksen vallassa koko marraskuun. 

Siitä on pyristeltävä eroon ja aloittaa joulukuu mukavimmissa merkeissä. Vaikka en joulu ihminen olekkaan niin tänä vuonna koitan sietämisen sijaan jopa pikkuisen tykätä joulusta. Yritän ainakin.

Tahdon edes pikkasen "paremmaksi" ihmiseksi. Jos osaan ja jaksan joulukuun olla valittamatta ja paremmalla tuulella niin jatkan sitä tammikuussakin. Nyt se tuli luvattua teillekin :)

Iloista joulun odotusta!

Otus lapaset

Päätinpä poiketa täälläkin kertomassa kuulumisia. Tai kuulumisia ja kuulumisia, tuntuu etten edelleenkään ole saanut mitään mainittavaa aikaiseksi.

KyJyissä pientä edistymistä muttei mitään valmista. Ehkä saan puristettua yhden niistä valmiiksi viikon sisään. Tänä vuonna en saa kaikkia määrä aikaan mennessä valmiiksi. Nyt jännitetään kuinka monta jää kesken? Siihen että kaikki valmistuisivat, ei riitä edes optimistinen ajatelu koska töiden ja kaiken muun jälkeen aika ei enää riitä millään. Olisi riittänyt jos olisin koko ajan tehnyt jotain KyJyn  eteen. Viimeisen kuukauden olen kuitenkin ajelehtinut vailla mitään päämäärää.

No KyJyt valmistuu ennemmin tai myöhemmin. Nyt ennemmin valmistui kuitenkin tyttären toivomat lapaset. Kuvan hän oli löytänyt netistä ja sen pohjalta tein oman versioni.

Lankana on Seitsemän veljestä ja silmä munat huovutettu. Vuoren ompelin trikoosta. Malli on lähinnä patakinnasta muistuttava, jätti peukalo siis. Hassut minusta mutta tytär tykkää.

Siinäpä ne valmiiksi saadut neuleet sitten ovatkin. Yhdet lapaset. No jaa, edes jotain.

Viikko sitten piipahdin niissä edellisessä postauksessa mainitsemissani "kymppijuhlissa". Kello tuli lahjaksi ja sapuskat olivat mainiot. Kasin aikoihin luikahdin pois ja suuntasin suosikki bändini keikalle ja se olikin illan pelastus. Itse autolla liikenteessä olleena, työkaveiden päihtymys tilaa en olisi muutenkaan kauan jaksanut katsella. Ompelin tuohon juhlaan itselleni sifonki tunikan ja meininki oli kuvata se tännekin mutta unohdin tyystin. Jospa sitten myöhemmin.

Alku peräinen ajatus oli saada kyyti siipaltani juhliin mutta eipä onnistunut ei. Viikkoa ennen juhlia virkavalta oli sitä mieltä ettei satakaksikymppiä ole sopiva talvinopeus rajoitusten aikaan. Kumma homma. No neljän viikon ajan minä vastaankin kuljettajan virasta meidän taloudessa. Jotain hyvää siinäkin. Tankkasin itse auton. No mikäs siinä niin kummaa on? Ehkä se että edellisen kerran tämä tapahtui vuonna 1995. Ja tämä ihan oikeasti on totta. Noloa, myönnettäköön.

Lopuksi kuva siitä miten spanielin turkki kerää uutta lunta. Huomio takajalka.

 

Ja tässä meidän neito musta valko kuvassa.

Eipä ole lunta enää meillä. Kaikki sulanut pois ja harmaus, pimeys, kura ja märkyys tullut tilalle.

Epäreilua sanon minä. Tämän "kurjuuden" keskellä koitan patistella itseäni innostumaan noihin KyJy töihin. Vaikeaa on mutta kyllä se into joskus palaa, ainakin toivon niin. Sitä odotellessa, piipahtelen teidän blogeissanne vierailluilla. Siinäkin olen ollut laiska viime aikoina, nolottaa.

Kuulumisiin!

Lokakuu, minne se katosi?

Ihan säikähdin kun tajusin että mennään lokakuun viimeistä päivää. Mitä tässä kuussa olen saanut aikaan ? En juuri mitään.

Edellisessä postauksessa kertailin mikä tilanne silloin KyJyssä oli. Siitä on jo kaksi viikkoa. Ja voin kertoa että vain yksi kiila lisää on tullut hupparin helma kappaleeseen. Muuten KyJyt ovat samoissa tilanteissaan.

Mistähän saisin intoni takaisin KyJy töihin? Ehkä sitten kun tuloillaan olevat pippalot ovat juhlittu. Tulee nimittäin mulla kymmenen vuotta tuossa työ paikassa täyteen ja niitä on tapana juhlistaa. Kymppi juhlijoita on tänä vuonna niin paljon että kemut ovat tavallista suuremmat. Ja mikäs ongelma sitä naiselle tulee kun on jonnekin pirskeisiin meno? No , mitä mä pistän päälleni? Sen "elämääkin suuremman" kysymyksen ympärillä tässä on pyöriskelty. Päätin valmistaa ainakin osittain kuteet itse. Jotain olen jo saanut tehtyä ja jotain on kesken. Ehkä ne tulee kuvineen myöhemmin myös tänne, tai sitten juoksentelen viellä viikon päästä paniikissa kaupoista toiseen ja koitan löytää jotain.

Sitten tuli vielä pipo projektikin tähän väliin. Ruskeaan kaulahuiviin tarvitsin samaa sarjaa olevan päähineen. Ja omista varastoista löytyi reilu kerä Novitan Puro Takkatulta ja ruskeaa seiska veikkaa. Ja nehän sopi uusimmasta Novitan lehdestä löytyvään pipo ohjeeseen.

Hiukka lämmin pipo vielä näillä pakkasilla mutta tuleehan niitä viileämpiäkin kelejä. Jos vielä tekisin lapaset samaan henkeen kun lankojakin vielä olisi niihinkin.
Sitten tuli vielä lapas tilauksin tyttären suunnasta. Ne on parhaillaan puikoilla. Kuva otettu netistä ja koitan saada mahdollisimman vastaavanlaiset aikaan.

Tänään tuli meillekin lunta ihan kunnolla. Ehkäpä väliaikaisesti mutta kuitenkin.
Imaisin kameran muisti kortilta noitten pipo kuvien lisäksi vajaan parin viikon takaisia maisema kuvia. Ne on otettu vihon viimeiseltä moottoripyörä ajelulta tältä syksyltä. Tästä kuvasta on vielä luminen maisema kaukana.

Paasasin taas kerran tänään jälkikasvulleni että olisi ryhti liikkeen aika mitä kouluun ja omien asioiden hoitoon tulee. Mikähän minäkin olen neuvomaan? Ihan sitä samaa olisin itsekin vailla. Mutta mistä revin itsestäni sen itse kurin? Löytyisköhän jostain verkkokaupasta? Se olikin niin helppoa...

Väliaika tietoja KyJyn etenemisestä

Tervehdys pitkästä aikaa. Meillä eletään jämähtänäisyyden aikaa. Se kaikki vähäinen mitä tapahtuu, etenee hitaasti ja jahkaillen. Ja koskee vähän kaikkea. Tai sellainen tuntu ainakin minulla on.
Johtunee osittain siitä että minulla on yövuoro viikko töissä. Aivot siis jatkuvassa sumussa. Ulkona tuhruuttaa kosteaa usvan ja vesisateen väliltä olevaa kylmää, jotain. Lapsilla on syysloma viikko, ei siis perus arki rutiineja. Ja niin edes päin. Viime viikolla hääpäiväkin meni arki päivän tapaan, kimppu kukkia neljäntoista vuoden kunniaksi kuului tietysti asiaan. Niin se aika vain menee. Tälläinen hiljais elo on tietysti hienoakin ja tarpeellista. Hyvää vaihtelua sille kun kiire painaa päälle ja kaikkialla pitäisi olla yhtä aikaa.
Viime postauksessa kertomani käden vääntö tyttären kanssa päätyi uudelleen käsittelyyn. Vihdoin tytär tuntui ymmärtävän kantamme ja ajatuksemme tilanteesta. Ja me tulimme tilanteessa vastaan. Tytär sai lupamme hakea siihen "elämänsä" projektiin, mutta tuleeko hän valituksi, ei ole meidän päätettävissä. Se selvinnee ensi viikolla. Huh.

Sitten KyJy projekti. Tuo on edennyt tilanteeseen jossa 14 valmista työtä odottelee seurakseen kuutta kesken eräistä. Ja koska valmista ei ole tuon viheliäisen huivin jälkeen syntynyt niin tässä katsaus kesken eräisiin. Kuvissa värit ovat epäluonnolliset ja osa töistä näyttää lähinnä mytyltä mutta tässäpä nämä nyt ovat.

KyJy 2 koiran leluja ja KyJy 13 ovikoriste

Molemmat alku tekijöissään. Nämä on tarkoitus saada valmiiksi jouluksi joten ovat tarkoituksella jätetty siihen mihin ne aloituksen jälkeen jäivät. Molemmat nopeita tehdä, että eivätköhän valmistu.

Sitten  12 Polku kämmenekkäät ja 19 Kohti suoraan neulotut sukat

Tuo vihreä mytty on kesken eräinen sukka. Se on neulottu siihen vaiheeseen että nyt pitää seurata ohjetta tarkasti ja silloin siihen pitää varata häiriötön hetki. Ei tietoa milloin sellainen koittaa.

Kämmenekkäät Polku langasta on vaiheessa missä aloitin juuri peukalo kiilan. Nää etenee hitaasti mutta ei varmasti.

Näistä ehkä nuo sukat voivat valmistuakin koska malli on mielen kiintoinen joten motivaatio noiden valmiiksi saattamiseen on olemassa. Kämmenekkäät ovat tylsät tehdä mutta nekin haluan käyttöön. Jos eivät valmistu jouluun mennessä niin sitten myöhemmin.

Sitten se KyJy 16 vapaa virkattu toppi (tuomiopäivän projekti)

Innolla aloitettu ja siihen jäänyt. Ja kun vertaa kerän kokoon niin selvää on että kaukana on se hetki kun tuota toppia käytetään. Ehkä kesällä 2015.

Jos ei muuhun kuse tämän vuoden KyJy niin tähän toppiin ainakin.

Mutta eipä syytä synkkyyteen.

Tässä KyJy 17 Hupparissakin riittää tekemistä.

Helmakappaleen yhdeksästä kiilasta valmiita on viisi. Ja lehden kuvasta näkyy että hupparilla on kokoa kohtuullisesti joten tämänkin ääreen on palattava vielä kerran jos toisenkin.

Näin meillä. Välipala koukkuamis  kokeilut pyörii samassa korissa KyJyjen kanssa ja valmistuu nekin joskus, kait. 

 Nyt päivitän vielä KyJy sivut ja sitten laittamaan sapuskaa lapsille. Hei vain!

Työläs huivi

Kohtuulisen tuskainen taival saatu päätökseen. Syvä huokaus.
KyJy numero 3 Wool huivi ei valmistunut vauhdilla, se ei sujunut ongelmitta ja päreetkin paloi tasaseen tahtiin. Tämä on juuri sellainen neule joka olisi pitänyt jättää aloittamatta.
Tämä sai alkunsa kun lanka varastostani löytyi joskus, ehkä vuosi sitten, hankkimani neljä kerää Novitan Wool lankaa, vaalean sinistä. Mihin tarkoitukseen ostettu, ei muistikuvaa. Katselin tuolle määrälle jotain neule ohjetta, josta saisi sopivan KyJy työn. Ja kun uusin Novita lehti tuli heinäkuussa, sieltähän se huivi ohje löytyi. Tuumasta toimeen.
Jo alkuun ohjeessa oli jotain mitä en ymmärtänyt. Nyt en muista mitä se oli, mutta sain järkeiltyä aloituksen ja neule pääsi KyJy listalle. Siinä tilassa se lojottikin aina tuon villapaidan valmistumiseen saakka.
Kyllähän se jonniin matkaa etenikin ihan kivasti. Löysin jopa netti surffaillessa langan päiden yhdistämis vinkin jota myös tähän huiviin kokeilin, onnistuneesti. Linkki siitä tekniikasta löytyy Sudelta .
Eipä se auttanut kun huomasin tolloilleeni pitsi ohjeessa ja omia sotkujaan piti selvitellä. Ja ei ollut apua siitäkään että loppua kohden silmukoita oli neuleessa niin paljon että 60cm pitkillä (liian lyhyillä) nelosen pyöröpuikoilla oli tuskasta neuloa. Eikä mieltä lämmittänyt sekään että ohjeessa ilmoitettu 200g lankaa näytti käyvän vähäksi. No kauppaan lisää hankkimaan ja eipä se tietenkään samaa sävyä ole.
Eilen sain tämän valmiiksi. Surkea ryppyinen mytty alkoi timakan höyrytys käsittelyn jälkeen näyttämään huivilta. Ja selvästä väri erosta huolimatta voin edes kuvitella että kun tämä ärtymys lieventyy niin voinen jopa käyttää tätä.

En saanut mitenkään kuvasta oikean väristä mutta väri on haalean sininen. Kokoa tällä on noin 50*180cm. ja lankaa kului 230g. Näin jälkikäteen voisi tuumata että p**ka keikka mutta tulipahan tehtyä.
Edit. Mittaus virhe, koko on siis 50*105cm.En tiiä mistä kummasta sain puolet liikaa leveyttä ja edes kirjoitus vaiheessa en sitä huomannut. tajusin vasta nyt seuraavana päivänä. Sorry!

Aina ei tämä ihmisen elo muutenkaan ole ruusuilla tanssimista. Taitaa ruusut tanssia minun päälläni. Positiivista on se että kantapäissäni ei sentään luupiikkiä löytynyt. Olen menossa työfysioterapeutille mutta ajan sain vasta loppu kuulle. Sitä ennen pitänee pärjäillä koti konstein.
Ylä aste ikäisen tyttäreni kanssa on käden vääntöä. Äitihän on hankala ihminen kun ei voi aina antaa lupaa sellaisiinkaan asioihin mitkä sinänsä ei ole huonoja. Joskus kaikkia hyviäkään mahdollisuuksia ei ole tarpeen käyttää ja tämä ei nuoreni ymmärrykseen uppoa. Olen siin pilannut hänen elämänsä ja tämän tiedon kanssa on minun elettävä. Voi tätä päivää.

Tämän kaiken surkeuden ja valituksen päätteeksi koitan saada itseni tähän huolettomaan mielen tilaan johon ei toisilla ole mitään vaikeuksia asettua.

Tämän kuvan saattelemana lähden jatkamaan puuhiani ja toivotan teille hyvää viikonloppua.

Kyjy ähkyä

Kuten otsikkokin kertoo poden KyJy ähkyä. Tämä näkyy niin ettei juuri mikään jäljellä olevista töistä kiinnosta juuri nyt. Wool huivin olin kuvitellut saavani seuraavaksi valmiiksi. No periaatteessa paljonhan se ei kesken olekkaan, noin kymmenen kerrosta. Mutta kun kerroksella on yli seitsemän sataa silmukkaa ja niillä pitäis pitsiä vääntää, niin ei innosta. Ja lisäksi lanka uhkaavasti näytti loppuvan. Kävin sitten lisää ja näin jo kaupassa että erä on selvästi kirkkaampi kuin entinen. Eli siis lopussa on nyt väri erokin. Kurja huivi. KyJy hupparia koitan telkkari neuleena myös joka ilta jonkin rivin saada eteen päin mutta hidasta sekin. Muista ei sitten kannata mainitakaan.

Viime viikolla kävin pari vuoroa töissäkin mutta tiesinhän sen, jalka ei ole riittävän terve vaikka parempihan se tai ne ovat. Olen kurkkuani myöten täynnä tätä oireilua ja buranan mättämistä. Jostain syystä vaikka työnantajani yksityisen lääkäri palvelun minulle kustantaakin en ole mielestäni tässä asiassa sopivaa hoitoa edelleenkään saanut. Nyt varasin eräälle toiselle yleislääkärille jonka hoito muussa asiassa oli aikaisemman kokemuksen mukaan perusteellista. Kaikki toivo oli ladattu eiliseen lääkäri käyntiin. Ja ihmeisiihän hänkään ei pystynyt, en sitä edes odottanut. Silti olin tyytyväinen kun sain uuden särkylääkkeen, uuden kortisonipiikin ja viikon sairasloman lisäksi molemmille kantapäille lähetteen röngeniin. Ja huomenna saan tietää mitä niistä selviää. Tuloksista riippuen tiedämpä tarvitsenko ortopedin vai pälli tohtorin vastaanottoajan. No vitsit sikseen. Jos kuvat selventää syytä voin päästä eteenpäin räpylöitäni vaivaavan kipuilun hoidossa. Odotan huomista.

Ennen lääkäriin menoa kävin lunastamassa uuden uutukaisen ajokorttini. Entisten ajokortti luokkien lisäksi kortissa komeilee iso A. Uuden kirjaimen lisäksi siinä uusi kuva allekirjoittaneesta. Herran pieksut ihminen on pöljän näköinen. Mutta minkäs teet. Kortin hakemisen lisäksi poikkesin käsityöliikkeeseen. Ja ihan ennalta suunnittelemalle asialle. Uusinpäähän pistoni, koukkuamiskoukku. Ja kun en tiennyt mitä aion tehdä piti ostaa kaksi erillaista.

Eilen kotiin suoriuduttuani, heti kokeilemaan. Ja tässäpä ensimmäinen. Patalapussa keskuskohta on koukuttu ja reunat virkattu. Lanka Nallea.

 Tässä alemmassa kuvassa lähempi kuva koukutusta osasta. Koukku on kokoa 3 1/2 ja merkkiä Prym.

Sitten piti kokeilla kaksipäistä Cloverin 5 1/2 koukkua. Ja tähän otin käyttöön saman väriset seiska veikka langat kuin aiemmin neulomassani kaulahuivissa.

 

Eli lapaset tulossa.

Sitten pidemmälle puikolle lähti alulle leveämpi lappunen samoista Nalle langoista, tarkoitus saada siitä patalappu ilman lisä reuna virkkauksia.

 

Tuota koukkuamista pitänee vielä harjoitella. Hiukan hitaalta se vaikuttaa mutta hirmisen  mielenkiintoiselta. Ja pitkästä aikaa kokeilin jotain ihan uutta. Oikein piristävää.

Ehkä tästä KyJy ähkystä seurasi jotain hyvää ja palailen vielä KyJyjenkin pariin. Pokkeaminen "vieraissa" piristää. Siis käsitöissä meinaan.

LEPPOISAA LOKAKUUTA

Syksyn tunnelmia viikonlopulta

Viikonloppuna "harrastelin" taas valokuvausta. En sano itseäni edes valokuvauksen harrastajaksi koska en edelleenkään ole omaksunut järjestelmäkameran hienouksia. Silti laitan tänne muutamia kuvia syksyisistä maisemista ja huomioista ympäristössä.

Perjantai iltana omalta pihalta kuvattuna auringonlaskua ...

Totuuden nimissä kerrottakoon ettei taivas ihan näin punainen todellisuudessa varmaan ollut mutta kuviin se jäljentyi näin. 

 

Valkokoposkihanhet pellolla...

Tätä polkua pitkin kävelimme...

 

...katselemaan metsän pieniä yksityiskohtia

 

Näiden kuvien jälkeen sateinen ja harmaa 

maanantai aamu

tuntui tavallistakin ankeammalle.

Hmm...