Lähti lapasesta

Juu, lapasesta on lähtenyt vähän kaikki. Esimerkiksi tuo ajan kulu. Minun on jo kahden viikon ajan pitänyt kuvata ja blogata pino lapasia mutta niinpä vain on jäänyt tekemättä. Tarkoitus oli saada postaus aikaan siksikin että saisin kerrottua tästä Kristan blogin synttäri arvonnasta. Nyt taidan olla hieman myöhässä koska arvonta on jo tänään mutta jos olet nopea vielä ennätät.

Vuoden alussa aloittamani sisäinen ja ulkoinen siivous talkooni on ollut hieman taka alalla sitten viime postauksen. Kuten jo viimeksi mainitsin meillä odotettiin vieraita. Tyttären kouluprojektiin liittyen meillä oli pari viikkoa sitten kaksi "otto" poikaa vajaan viikon. Tänne tyttären kouluun tuli oppilasvierailulle nuoria saksasta, hollannista ja englannista. Meille majoittui hollantilainen ja saksalainen poika. Onneksi meidän omat nuoret puhuvat sujuvampaa englantia kuin me vanhukset joten viikosta selvisimme varsin hyvin. Tosin nuorille oli järjestetty sen verran paljon ohjelmaa että paljon eivät meillä ehtineet olla. Hauska, erillainen ja vaihteleva viikko mukavien poikien kanssa. Ja hyvin vaikuttivat viihtyvän, saivat kokemuksia avanto uinnista ja laskettelusta ja paljon muusta:)
Niin, selväähän on se että heidän tuloonsa piti valmistautua jo ihan nukkumis järjestelyistä lähtien. Koska ennen heidän tuloa oli se pakkasjakso ajattelin valmistautua myös siihen että heille täytyy tarjota lämmintä lisä vaatetusta. Ja mitäpäs sitä muuta siinä pikaisessa aikataulussa ennätän kuin neulomaan varalapasia, siis isompia kuin noita "tyttöjen" kokoja mitä meillä löytyykin jo omasta takaa. Langaksi otin seiska veikan koska siitä saa nopeasti valmista.

Ihan omalla mallilla sävelsin menemään. No hupaisaa tässä oli se että vieraiden ollessa meillä pakkasta ei sitten ollutkaan joten lisä vaatetukselle ei ollut tarvetta. Onneksi on noita miestenkoon lapasten käyttäjiä kotona kaksin kappalen joten turhaan ei tullut neulottua.
Tässä vielä jo joulukuun puolella aloittamani lapas kokeilut.

Tai siis kokeiluna näissä on intilainen peukalonkiila. Törmäsin siihen kyllä jo aikaa sitten mutta on jäänyt kokeilematta. Vaikka moni sitä kehuukin niin minä en siihen juurikaan ihastunut. Ihan tuo tavallinen peukalokiila taitaan olla enemmän minun juttu. Nää tuli jämä seiska veikoista mutta noihin ylempänä oleviin kävin tarjouksesta langat. Yhteensä kulutus oli 400gr ja ostin kolme kerää eli 450gr. Eli melkein pysyi balansissa tämä lapas projekti. Jäihän näistä tietysti taas uusia jämä keriä. Ikuinen kierre, hih.

Eli tähän kaikken aika on männä viikoilla kulunut. Nyt työn alla on pari uutta työtä, ufoutuneet jatkaa piilo paikoissaan toistaiseksi. Tänä viikonloppuna aion rauhoittua suurimmilta puuhiltani ihan neulomiseen ja rauhoittumiseen. Minulla on nimittäin menossa taas uusi kokeilu. Sitä kun on  utelias luonne ja saa päähänsä milloin mitäkin, mitä täytyy saada kokeilla, niin tällä kertaa se on paasto. Minun on vaikea uskoa että MINÄ voin olla 5-7 päivää syömättä. Siispä sitäkin oli kokeiltava. Alku viikosta alkaen aloin valmistautua tähän ja torstaina töiden jälkeen starttasin. Eilinen oli siis ensimmäinen kokonainen paasto päivä. Sanotaan että toisena päivänä iskee se nälkä ja kolmantena kurjuus. Eli täytyy nauttia nyt joka hetkestä koska vielä ei ole tullut mitään hankalaa vastaan. Kohta pari vuorokautta ilman kiinteää ruokaa, en olisi uskonut edes tähän pystyväni. En sentää vesipaastolle ryhtynyt, vaahterapalmusiirappilla elelen. Jos hengissä selviän niin ensi postaukseen varmaan enemmän tastä.

Ystävänpäiväkin oli ja meni. En ennättänyt kertomaan teille että kiitokset että olette olemassa :)

Siippani muisti minua näin.

Sen lisäksi että olen hänelle rakas

olen myös hänen paras ystävänsä.

Mitäpä tässä voisi enää sanoa...kiitos!

Kylmyyden suojaksi

Meneekö aika nopeasti vai olenko kertakaikkisen hidas tajuinen? En voi ymmärtää että mennään jo tammikuun puolta väliä ja minä se vasta oon pikku hiljaa huomannut että vuosi todella on vaihtunut. Asiat jotka piti olla sitten "parin kuukauden kuluttua" ovatkin jo kohta käsillä. Hmm. Kai se vain on merkki siitä että mieluisaa tekemistä on ollut riittämiin, vai mitä?

Uuden vuoden tavoiteeni on lähtenyt käyntiin kiitettävästi. Vaikka osaankin olla malttamaton ja hätäinenkin, niin tässä tavoitteessa on tarkoitus tehdä töitä koko vuoden, ei siis ole tarkoitus saada kaikkea valmiiksi jo tammikuussa. Muutosta parempaa ajan kanssa, ajatuksella, mennään. Kodinhoito huoneessa on avoin pussi koko ajan minne kiikutan kierrätykseen meneviä vaatteita ja tekstiilejä. Pari pussia on jo viety ja kolmatta kerätään. Myös roskiin on mennyt jo yksi pussukka vaatteita. Lanka varaston, ne kaikkein turhimmat, menivät myös roskiin. Kuiva aine kaapeista on löytynyt vanhentunutta tavaraa ja pakastimesta löytyy "aarteita" jotka ovat menneen koirille. Joka päivä yritän tehdä jotain uudistusta tai paremmin taikka edistää asioita mieleisempään suuntaan. Joka päivä vähän, eiköhän vuodessa ehdi jo paljon. Tänään otin töissä  "askeleen" edistääkseni uusia tavoitteitani, ajan kanssa se varmaan tuo tulosta. Kotona taas kävin läpi alusvaate ja sukka laatikkoni, hävitettävää löytyi. Kas näin, ja ei muuten ole ollut tämä "projekti" mistään pois vaan enemmänkin huojentaa mieltä.
Kylmyyden suojaksi tikuttelin loppuun KyJystä keskenjääneet kirjoneule tähtilapaset. Malli  oli vuoden vanhassa Suuri käsityölehdessä. Lankana käytin ohjeesta poiketen varastoistani löytynyttä Novitan Nallea. Lankaa meni yhteensä 67gr, kolmosen puikoilla. Mallia oli kärjessä muutettava, muuten lapaset olisivat jääneet liian pieniksi. Ihan kivat tuli...

 

Tytär meni kadottamaan aiemmin hänelle neulomani mustat perus lapaset. Ja tilalle oli pikaisesti saatava korvaavat. Neuloin kaksikertaisesta Nallesta pika pika työnä  nämä.

On muuten hyvä kuva :)

 Lankaa meni 57gr ja ne löytyivät tietenkin omista kätköistä.

Huomasin itselläni ison puutteen. Valkoiseen takkiini ei ollut sopivaan paksua pipoa. No nyt on. Tähän piti käydä ostamassa langat, 140 gr Novitan Isoveljeä nielaisi tämä palmikko pipo.

 

Tämän testasin tänään kymmenen asteen pakkasessa lenkillä, hyvin tarkeni. Huh, vielä olisi keskeneräisiä neuleita kuinka ja paljon. Ja silti uusiakin tuli laitettua alulle. Siinä suhteessa olen parantumaton.
Näissä merkeissä on vuosi aloitettu. Parin viikon päästä meillä onkin eurooppalaisia vieraita. Mutta siitä myöhemmin. Jospa ennättäisin poiketa täälä vielä ennen sitä. Hei vain!

Uuden vuoden suunnitelmia

Ensimmäiseksi haluan toivottaa teille kaikille hyvää tätä vuotta.

Siippani onnistui vahingossa ottamaan Uuden vuoden ilotulituksesta näin mainion kuvan. Se ansaitsi minun mielestä tulla julkaistuksi ja kelpasi myös blogini taustakuvaksi. Minulla on jo pitkään ollut aikomus uudistaa blogin ulkoasua mutta uudistus taisikin odotella tätä kuvaa. No nyt oli hyvä syy muuhunkin fiksaukseen.

Niin meni vuodenvaihde leppoisasti oman perheen kesken. Kuten myös joulun aika. Vanhempani kävivät tapanina mutta muutoin vietimme aikaa omalla sakilla. Ja jota kuinkin niin kuin ajattelinkin, rennolla asenteella. Ja minua lahjoittiinkin, kiitosta vain, vaikkakaan en ollut edes kilttinä koko vuotta:)
Poikkeuksellista tässä joulussa oli se että koirien kanssa metsälenkillä täytyi sonnustautua kumisaappaisiin. Vaikka vähä lumisia jouluja on ollut aiemminkin, mutta sentää vettä ei ole tullut muistini mukaan, ei ainakaan noin antaumuksella.
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt, eivät toteudu kuitenkaan. Sen sijaan yhden kaikenkattavan tavoitteen itselleni asetin. Raivaan elämästäni epä mieluisia asioita pois että tilaa jäisi asioille joista pidän. Juu, on melko epämääräinen tavoite. Alitajuntaisesti olen huomannut tämän kaltaista toimintaa harjoittaneeni jo tovin aikaa. Nyt aion muistuttaa siitä itseäni päivittäin ja tehdä ihan kongreettisia asioita tavoitteen täyttymiseksi. Ei mitään järisyttävää silti ole tiedossa. Olen siitä onnekas että perus asiat elämässäni ovat vähintäänkin hyvin. Silti on paljon josta voisin ilomielin luopua että tilaa jäisi asioille joista saan iloa ja energiaa. Tähän palailen luultavasti myöhemmin.

Mitäpä sitä on tullut tehtyä? Tyttärelle hätäsesti ompelemastani joulu"juhla"mekkosta tuli tämän näköinen.

Tuo bolero ei ole minun tekemäni. Mekko on olkaimellinen ja siksi melko avoin näin talviseen juhlaan. Onneksi bolero löytyi entisten vaatteiden kätköistä, lisukkeeksi tällä koltulle. Lintsasin myös siinä että jätin ompelematta mekkoon vuoren. Eli siis arkinen juhla mekko. Pidettäväksi tarkoitettu, ei hengariin roikkumaan.
Muutenkin harmittaa vähällä käytöllä olevat käsityöt. Jos näkee vaivaa tehdäkseen jotain omin kätösin ja taidoin niin soisi niiden tulla käytetyksi tai näytetyksi, eikä vain kaapin täytöksi. Tämä ajatus oli takana kun ryhdyin seuraavaan hankkeeseen. Kaivoin vaatehuoneen uumenista likimain kolmekymmentä vuotta vanhan kalalangasta virkatun ja jo osin hapertumisen aloittaneen, päiväpeitteen esille. Aikoinaan siippani mummon virkkaama yhden sängyn peite on ollut hyvin vähällä käytöllä. Ja koska kalalangan väri on liian retro minun silmääni, päätin ryhtyä toimenpiteisiin. Kolme pakkausta Nitorin väriä ja suolaa, isoon paljuun lämmintä vettä kaksi kymmentä litraa, sekoitus ja roiskista vaan virkattu pitsipeite sekaan. Ja puolen tunnin jälkeen kampesin mustaksi muuntuneen aarteen pesukoneeseen huuhteluohjelmalle ja vielä siitä kuivausrumpuun. Voila, sohvamme sai uutta päälle pantavaa...

Pimee on kuva. Synkimmästä synkin tammikuun päivä keinovalossa sisätiloissa ja ohi mennen nappastu kuva. Ehkäpä idea kuitenkin selviää. Toinen samanlainen peitto odottelee myös käsittelyä. Joku voi pitää tätä suoranaisena rikoksena mutta  näin peite saa käyttöä. Suurempi rikos on se että nämä aarteet ovat piiloitettu tarkasti komeroihin etteivät vaan tärvelly. Kelle kummalle niitä säästetään? Sen verran tyytyväinen olen lopputulokseen että yllytän teitäkin kokeilemaan jos idea(ei muuten ole minun) vaikuttaa kiinnostavalta. Tänä vuonna laitetaan ranttaliksi siskot!

Viimeiset valmiit KyJyt

Tervehdys kaikille.Viimeiset valmiiksi saatetut KyJyt tulevat nyt esiin piilostaan. Itse asiassa  Itsenäisyyspäivän aikoihin sain innostuksen kipinän jonka seurauksena  saatoin valmiiksi sillon neulotut/virkatut  mutta viimeistelemättä jääneet KyJyt . Siihen se kipinä sitten hiipui ja vasta eilen illalla painostin siippani kamera mieheksi ja kuvaus avuksi. Ja pimeänä talvi iltana sisätiloissa saa arvatenkin laadukkaita kuvia. Tosin näiden säälittävien käsityö räpellysten edunmukaista onkin ettei kuvat olekaan tämän parempia :)

Elikkäs, KyJy 5 kaarrokepaita Mandarit Petitistä. Langan kulutus 277g ja ohje viime kesän Modasta, numeroa en muista. Lopputulos, no ööö....

Kuvassa ei vyötärön kohdalla olevat palmikko kuviot näy. Ihan pidettävä mutta ennustan että tulee käytössä virahtamaan kuosistaan pahasti, nähtäväksi jää. KyJy työksi liian aikaa vievä.

KyJy12 Tunika. Neulottu kaksin kertaisesta langasta Novitan Huurre (yksi kerä) ja Novitan Wool, painoa yhteensä 256g. Ja malli alkuperäisin Käsityökerho lehdestä menneiltä vuosilta ja vielä muuteltu versio. Ei vastaa sitä mielikuvaa mikä tästä piti tulla. Liekkö vika paidassa vai siinä jonka päälle se on puettu, eli alle kirjoittaneessa?

En saanut vieläkään mieleistäni tunika mallista villapaitaa. Ehkäpä siis jatkan harjoituksia ja eräänä päivänä esittelen tunikan josta voin olla ylpeä, tästä en voi sanoa niin.

KyJy 13 Patalaput. Mallit kirjasta Patalappuja ala carte. Viime vuonna saatu joululahja kirja :) Olen päättänyt kokeilla sen kirjan kaikkia malleja ja ison osan siitä olen jo tänä vuonna tehnytkin. Nää  kolme on ihan puuvilla lankojen jämistä kursittu kasaan. Jouduin hieman soveltamaan koska lankani oli paksumpaa kuin kirjan malleissa. Nää pikku työt on tälläselle hätäselle aina mieleisiä tehdä.

KyJy 3 Sormikkaat. Lankana Novitan Ilona, 72g. Nääkin jämä langoista. Sormikkaat halusin tehdä koska en ole ennen tehnyt. Ja tarkoituksella tein ensimmäiset sormikkaani mahdollisimman simppeliksi ettei hermo kärähdä. Ja näistä jäikin hyvä mieli. Eivät ehkä kaikkein somimmat mutta onnistuneet. Ja ennen kaikkea haluan tämän kokemuksen jälkeen tehdä toistekin sormikkaat jos vaikka seuraavat olisivat hienostuneemmat.

KyJy 10 Pyöreä peitto. Ja tämä on sitten jämälankojen koko kirjo. Valitsin pussillisen tuhottavia lankoja ja kutosen pyöröpuikot. Neuloin ympyrää kahdeksalla sektorilla ja lisäyksiä joka toinen kierros. Langat vaihtui isompina tai pienempinä raitoina. Ohkaisempia lankoja käytin kaksinkertaisina. Ajatus oli peitosta jossa on muistoja aikaisemmin tehdyistä neulomuksista erillaisten langan jämien muodossa ja pyöreä siksi että kun oikein laiskottaa voi sen alle mennä sohvalle sikiö asentoon torkuille. Lohdullista.

Ja ensimmäisenä tätä vaati kokeilla meidän noutaja. Änkesi nimittäin väkisin kuvaan ja tahtoi näyttää miten koira sitä käyttäisi. Peitto ei ole kaunis ja pingotuksesta huolimatta kirmurtelee koska langat ovat sen verran toisistaan poikkeavia. Silti jostain syystä pidän tästä.

Luulen että enenpää valmiita KyJyjä ei tule. Kyllä siellä joku voisi valmistuakin mutta kaikki ei joka tapauksessa. Muutamaa työtä on kohdannut vastoinkäyminen jonka seurauksena ne ovat hyllytetty ainakin toistaiseksi. Jos tärkein tavoite KyJyssä olisi onnistuminen "sääntöjen" mukaisesti niin tempaus olisi minun osalta pannukakku. Mutta koska  viime kädessä en pidä tätä harrastusta suorittamisena vaan lähinnä mukavana ajan vietteenä niin tämän kaltaiset tempaukset ovat aina onnistuneita. Luultavasti palailen jossain postauksessa vielä kesken jääneiden kanssa kuvineen päivineen.

Työ kuviot ovat vaatineet tänä syksynä minulta harvinaisen paljon. Ja osin siitä johtuen rasitus vammat koneistossani ovat saaneet minussa yli otteen. Jo kolme vuotta minua piinannut kantakalvon tulehdus ärtyi sille asteelle jotta kävin eilen kortisoonia molempiin kantapäihin. Eli tänään ei liikuta ja lauantaikin säästeliäästi. Onneksi olen joulun viettäjänä  huoleton. Vuosi vuodelta otan jouluun valmistautumisen ja vieton entistäni maltillisemmin ja suurpiirteisemmin. Ne vähät joulukortit jotka laitan, haluan tehdä itse. Myös piparkakku talo, tänä vuonna kota, kuuluu mieli valmisteluihin. Maltillisesti jouluvaloja, paljon kynttilöitä. Lahjoja harkinnalla ja vain aidosta antamisen halusta. Pöytään vain ne tarjottavat jotka oikeasi maistuu ja mitä odotetaan, ei muuta. Niitäkin sopivasti, ei ylen palttisesti. Siivous hoidetaan kuten pitkin vuotta. Meillä se ei tarkoita perinteistä lattiasta kattooon ja jokainen kaappi. Mutta koira taloudessa tartutaan imuriin kesken joulupyhienkin.

Lapsukaiseni ovat par aikaa hakemassa todistuksiaan ja kait siellä ylä asteella jonkilainen juhlakin on. Ainakin tyttärelle piti ommella mekko tätä päivää varten. Laittelen siitäkin kuvian seuraavaan postaukseen. Koko perheemme on vapaalla reilun viikon ja se tuleekin tarpeeseen. On aika huokaista. Jos kävisi niin etten pistydy ennen aattoa täällä blogissani niin varmuuden vuoksi toivottelen kaikille Rauhallista ja hyvää joulua. Viettäkää se hyvillä mielin ja hymyssä suin.

Huhuu, olen edelleen olemassa

Luin huvittuneena edellistä blogi päivitystä. Silloin päivittelin että olin pitänyt kolmen viikon blogin päivitys taukoa ja ajattelin yrittää seuraavan kerran neljän viikon väliä. Ja kuulkaas, se onkin ainoa asia mikä on onnistunut viime aikoina ja vielä helposti. Tosin ei se ollut edes tavoite mutta vahingossa "onnistuin".
Leikki sikseen. Jostain syystä läppärin kannen avaaminen, edes vilkaistaakseni muiden aikaan saannoksia, on ollut minulle liian suuri ponnistus. Juu, on ollut ylitöitä ja on ollut tyttärellä ulkomaalaisia vieraita meillä majoittumassa, on ollut "kiireitä" ja "kaikenlaista". Hei, silti tähän neljään viikkoon olisi ollut joskus aikaa tehdä jotain neulomuksia valmiiksi asti ja päivitää tänne blogiin kuvan kera. Kai sitä pitää  tähän saamattomuuden tilaan jokin diagnoosi käydä lääkäriltä kysymässä. Eihän tämä voi ollan enää normaalia.
KyJyjen kanssa on räpeltänyt tyyliin, muutama rivi tuota ja ai niin virkkaampa hetken tuota. Ja nyt on tilanne se etten tiedä itsekään missä mennään. Eli pitää ottaa härkää sarvista ja kaivaa kaikki KyJyt esiin ja todeta tilanne. Tohtiikohan sitä härkää sarvista mennä ottamaan? Siitähän voi seurata vaikka mitä.
Tässä holtittomuuden maailmassa meikäläinen tarpoo kohti joulua. Taidankin toivoa tänä vuonna joululahjaksi säntillisyyttä ja johdonmukaisuutta. Onkohan mahdoton toive? Tai jos jätetään joulupukki rauhaan ja en lähtisi lääkäriinkään diagnoosin toivossa. Kertoisitteko te, miten tästä huolettomuudesta noustaan tolkulliseen toimintaa?

Tuumailu KyJyn ympärillä jatkuu

Blogi päivityksen taajuus sen kuin vain kasvaa. Nyt jo melkein kolme viikkoa, yrittäisinköhän seuraavan kerran neljää?  Pöh, nolottaa tämä saamattomuus. Lenkillä hyvin suunnitellut tekstit eivät koskaan päädykkään "painoon" eikä edes "pöytälaatikkoon" vaan haihtuu ajatusten avaruuteen muiden mietteiden tieltä. Olisikohan minimaalinen aivo/muistikapasiteettini ylikuormitettu? Hmm...

Liikunnallinen lokakuuni on kohdannut ylitsepääsemättömiä vaikeuksia eli toisin sanoen iskias kivun, joka on tehokkaasti haitannut päivin ja öin. Liikuttu on, mutta ei ollenkaan sillä tehokkuudella mikä suunnitelmissa oli. Tässä kohtaa maltti olisi valttia mutta mitäs kun sitä ei ole? Kaikki maltti taas on käytössä kaiten tähän KyJy projektiin, siellä ei nimittäin hoppu tunnu olevan, sen verran verkkaasti edistymistä tapahtuu.

KyJy nro8 villasukat

sentään valmistuivat.

Ihan perus töppöset,

ihan perus seiskaveikasta, 82g

Eivätpä nämä muuta esittelyä tarvitsekaan. 

Sitten valmiiksi asti sain miehelleni kaulurin.

Ohje oli syksyn Novitassa. 

Lankana Isoveli jota kului 270g.

Ja mannekiininä meijän noutaja.

Kolme muutakin KyJyä on periaatteessa valmiita mutta tökännyt siihen minun heikoimpaan lenkkiin, eli viimeistelyyn. Mikähän siinäkin pitää olla niin turkasen vaikeaa? Tämä surullinen keko odottelee inspiraatiota.

Kesken eräisiä sentään saan joka ilta hieman edistettyä.

 Silti niidenkin kasa on vielä melkoinen.

Ja haarukkapitsipaidan tekele on kateissa???  Hurraa, kyllä tästä vielä jotain tulee. Homma on hallussa mutta ei minun. Että tällä viisii meillä...

Mutta ei masennuta saatikka luovuteta. Ihmeitähän tapahtuu, voihan se olla että tämäkin projekti kohtaa vielä yllätys lopputuloksen ja  kaikki valmistuvat. Niin tai näin, hankin jo  "joululahjan" taikka "KyJyn päätös kiitoslahjan" itselleni. Osallistuin pienellä panoksella Roosa nauha kamppanjaan näillä ostoksilla.

Tähän upotan luvan kanssa kynteni sitten jouluna.

Sitä haikeana odotellessa

siedän marrakuutakin hieman paremmin.

Kuulumisiin!

Hitaasti mutta (epä)varmasti

No hei vain. Blogi päivitystä onnistuneesti jo viikon verran lykänneenä, en enää keksinyt kertakaikkiaan mitään teko syytä lykätä tätä enää. Tai kai olisin keksinyt mutta koska pari valmista ja kuvattua KyJyä odotteli vain julkaisuaan, niin enhän minä enää muutakaan voi. Ei sillä, että tää nyt olisi jotensakin vastenmielistä, olen vain niin turkasen aikaan saamaton, etenkin blogini suhteen.
KyJyjen kanssa olen nyt tilanteessa 6/20. Ja semi valmiita mutta viimeistelemätöntä lisäksi pari. Ensi viikolla on vielä 11 viikkoa jäljellä KyJyä. Jotta nyt saisin jollainlailla "sisäisen aikataulu minäni" rauhoitettua olen kehitellyt itselleni ontuva suunnitelman. Ensi viikkoon, tarkemmin sanottuna tiistaihin, mennessä aion saada täysin valmiiksi vielä 3 KyJy työtä. Tällä logiikalla jäljellä jäävillä viikoilla on valmistuttava yksi KyJy viikossa. Niin, ontuva suunnitelma, tiedän sen. Huoh.

Valmiiksi tulleet KyJyt nro 15 ja 19 tulivat kuvatuksi samalla kertaa. Pipon kanssa kävi niin että ensimmäiseen versioon meni lankaa vain 46 grammaa, täytyi siis neuloa toinen samalla mallilla jotta kriteerit täyttyi. No ensimmäisen ennätin antaa jo eteenpäin muistamatta ottaa siitä valokuvaa. Tämä toinen pipo on samalla mallilla ja painaa saman verran. Eli vaikka kuvaa ei ensimmäisestä olekaan niin neuloin kaksi pipoa  jotta langan kulutus oli riittävä hyväksyttäväksi KyJy työksi. Tämä kuvassa oleva musta pipo on Novitan Nallesta ja menee tyttären käyttöön.
KyJy 19 on taas pitsineulekauluri Novitan lehdestä syksy 2013. Lankana Novitan Usva, jota meni 96 grammaa eli yksi kerä riitti hyvin. Kauluri on itselle ja onpa ollut jo käytössäkin.

Puikon heiluttelua on häirinnyt onnistuneesti tällä viikolla peukalo. Sen lisäksi että se on kroonisesti keskellä kämmentä niin nyt siinä on vielä kohtuullisen iso viilto haava. Minulle on ehdotettu muoviveitsiä taikka viiltosuojahanskoja keittiö hommiin. Luultavasti viisinta oli ottaa käyttöön molemmat.
Suunnitteilla oli liikunnallinen lokakuu mutta hitakoisesti on lähtenyt käyntiin. Avohaava peukalossa ei ole viisasta lähteä uimahalliin. Tämän päiväinen käynti osteopaatilla helpotaa selkä jumia. Kunhan lihakset ja nikamat vuorokauden verran saavat tottua uuteen ja oikeaan asentoonsa niin sen jälkeen palaan ruotuun eli liikunnallinen lokakuu voi alkaa täysi painoisesti.
Jospa tästä vielä hyvä tulee, sekä kunnosta että KyJystä. Vai kävisinkö talviunille ja heräisin keväällä?