Sittenkin valmis

Sain valmiiksi jotain, jonka olin jo jossain määrin mielessäni hyljännyt. Viime syksyinen KyJyilyni tössäsi kolmeen keskeneräiseen projektiin. Näistä yksi oli kämmenekkäät. Edellisen vuoden KyJyssä neuloin Novitan Polku langasta huivin. Sille kaveriksi aloitin samasta langasta kämmenekkäät. Ja jotenkin tämä juttu ei kuitenkaan saanut minua innostumaan. Kämmenekkäät jäi UFOutumaan ja olin aikeissa jo purkaa aloituksen.
En tiedä minkä kipinän sain, mutta valmista tuli. Novitan lehdestä kevät 2010 Tico Tico langalle suunnitellulla ohjeella, pitsi kämmenekkäät.

Lankaa meni vain 47grammaa. Ei siis olisi täyttänyt ainakaan painonsa suhteen edes KyJy töiden kriteerejä. Kerästä jäi vielä puolet . Mitähän siitä keksisi?
Joka tapauksessa, lopputulos on ihan ok ja uskoisin että näitä tulee pidettyäkin kun kevät koittaa.

Muitakin neuleita on koitettu edistää, hidasta on. Viikon verran flunssa on yrittänyt ottaa vallan. Tänä aamuna totesin että nyt on viisainta levätä eikä painaa tukka putkella vaikka olo on kamala. Kotosalla ollaan siis tänään, lämmintä on juotu ja lepäilty. No , neulottukin hieman.

Lauantai illalla saimme tyttäremme mailmalta takaisin kotiin. Oikein tuntui onnistunut reissu oleen. Pientä ikävääkin haistoin, vaikka itse hän vakuutteli, että olisi jäänyt sinne pidemmäksikin aikaa. Niinpä niin. Mutta täytyy sanoa, että tuli todistettua, että pienikin ihminen voi murtaa palan ennakko luuloja. Saksalaiset olivat siinä uskossa että suomalaiset ovat hiljaisia ja ujoja. Eivät kuulemma usko enää, kiitos eläväisen ja puheliaan tyttäremme. Hih hih.

Pysykää te muut terveenä, minä lähen taas kokeilemaan niitä poppamiehen ja mummon konsteja flunssan hoitoon, niitä joilla sain tyttäremme toipumaan ennätys ajassa matkustus kuntoon. Heipat!

Nyt niitä kätten töitä

Maanantainen huoli ja hätä on rauhoittunut. Tytär on päässyt Saksaan ja voi hyvin. Juuri äsken soitteli, vähän nuhaa ja yskääkin mutta kuumetta ei. Ja hauskaa on ollut mutta harmitteli huonoa englannin kielen sanavarastoaan. Mutta sehän lisää luultavasti motivaatiota opiskella lisää. Toivottavasti matkalta jää käteen rohkeutta, hyvin muistoja ja kiinnostusta kielen opiskeluun.

Minä taas olen patistellut itseäni viimeistely hommiin ja valokuvaukseen että jotain käsitöitten tapaista postausta saisin aikaan. Ihan huvittaa ja harmittaa että on pitänytkin aloittaa niin monta työtä. Ihan pöhkö seka melska virkkuita, neuleita ja ompelemattomia kankaita. Ja selityksiähän olisi vaikkasta kuinka monta mutta totuuden nimissä täytyy sanoa että, huono ajan käyttö ja mielenkiinnon sinkoilu tähän seka sortoon on suurin syy. Nooh, asia kerrallaan ja tässä jotain mitä nyt sain viimeisteltyä.

Minulla olevan Marimekko paidan kaavoilla mutta,

 pienenpänä ompelin tyttärelleni trikoo paidan.

Alkuperin tarkoitus oli tehdä tuosta itselleni sopiva mutta,

 tyttökin halusi musta-harmaa raidallisen paidan,

 niin tämäpä menee sitten hänelle.

Sitten patalappukirjasta malli

Piknikille, Summer Flowers.

Jämälankoja Novitan Woolista ja Nallesta 30g

Ei kaunis eikä järin onnistunut mutta

valmis.

Sitten sukat.

Minun ei ollut tarkoitus edes alottaa enää sukkia

tähän saumaan mutta Maikin kontista

bongaamani Jogless stripe -tekniikka jäi 

kiinnostamaan joten olihan sitä pakko kokeilla.

Huono kuva, mutta tällä tekniikalla saa raidoksen

vaihtumiskohtaan siistimmän jäljen.

Siis se porrastus jää näin melko vähäiseksi.

Helppo tekniikka ja lopputulos paljon parempi.

Otan tavakseni.

Seiska Veikkaa sain kulutettua tähän 90g.

Tämäpä valmiista käsitöistä. Kuten kirjoitin eriasteisia kesken eräisiä yritelmiä pitäisi saada valmiiksi. Taitaa mennä purkuunkin eräs sukan aloitus. Koko ei näytä sopivalta ja muutenkin homma tökkii. Purkaminen on tai olisi viisainta. Jospa tästä menisinkin tekemään katsauksen projekteihini ja suunnittelisin mihin keskityn seuraavaksi.

Sitä ennen kuva tämän päivän kokkauksesta. Löysin aikaa sitten blogin jossa oli esitelty broileri piirakka. Nimikin oli houkutteleva Syntisen hyvä. Blogissa on hyvän näköisiä leivonnaisiakin mutta niitä en rohkene kokeilla. Tuota broileri piirakkaa olen tehnyt jo monesti ja uppoaa aina. Helppo myös tuunata eri makuiseksi esim tuorejuuston makua ja määrää vaihtamalla. Itse en saa uppoamaan noin paljon vehnäjauhoja kuin ohjeessa on. Sitä voi kukin kokki itse hakea sopivan tuntuman taikinaan. Minun versioni piirakasta menee päivällisenä, muistuttaa enemmän pitsaa. Eikä kertaakaan ole lapset jättäneen syömättä. Uskallan siis suositella muillekin.

Pirteää viikon jatkoa!

Tunnon tuskia ja tunnustus

Otsikko olisi hyvin voinut olla Voihan viikko osa 2 mutta koitan saada tänne jotain hyvääkin kerrottavaa. Mutta ensin purppasen kurjat jutut mielen päältä.
Edellisessä postauksessa kerroin auton aiheuttamasta mielen harmista. No se on onneksi taakse jäänyttä. Tai vakuutusyhtiön korvaus päätös on vielä saamatta, että aina on vielä mahdollisuus että tämäkään juttu ei niiltä osin saa onnellista loppua, vaikka muuten jo onkin unohdettu harmi. Tällä viikolla sekin selviää kyllä. Sitten muita kiemuroita. Tyttäremme täyttää tässä kuussa viisitoista ja toivoi uutta puhelinta ennakkolahjaksi ennen matkaan lähtöä. No, sen kävin ostamassa. Ja jo seuraavana päivänä siipani puhelin piiputti eli taas jättiläiseen ostoksille. Pah, mitä rahan menoa, tuon auton lisäksi. Ja jos siinä olisikin ollut kaikki, niin hyvä. Mutta ei alkuunkaan. Pari kolme päivää myöhemmin televisio pimeni ja sökö mikä sökö. Jälleen kerran jättiläiseen. Ja jos vielä kerron että digiboxikin piiputti nyt viikonloppuna niin kertokaahan mitä voi vielä mennä rikki? No telkkarissa on tietysti digiviritin mutta tarvitsemme jonkin tallentavan laitteen ennemmin tai myöhemmin jos tuo digiboxi ei nyt koe ihme paranemista.
No jos tekniset vempeleet ovatkin rahalla ja ketutuksella korjattavissa, niin osaa sitä päänvaivaa näköjään tulla vielä muutoinkin. Joskus syksyllä kertoilin (muistaakseni) tyttäremme osallistumisesta kerhoon jonka tiimoilta hän pääsee ryhmänsä kanssa Saksan reissulle. Tarina olis turhan pitkä sen enemmälti kerrottavaksi että tyydyn kertomaan vain että se reissu alkoi tänä aamuna. Ja ihan kylliksi olisi tälle äiteelle ollut jännitystä siinä, että laitan tyttömme ylipäätään kymmenen nuoren ja kolmen open kanssa viideksi päiväksi Saksaan, ja asumaan paikallisen oppilaan perheeseen. Tämä ei minua liioin kuitenkaan huolettanut mutta se että loppu viikosta tyttömme alkoi saada flunssan oireita. Viikonloppuna otettiin kaikki poppamiehen ja mummon konstit käyttöön. Höyryhengitystä ja -saunaa. Carmolistippoja, yskänlääkettä, nenäsuihketta ja finreksiä. Nenäkannulla huuhdeltu sieraimiin suolevettä jotta nenä aukeaisi. Raakaa valkosipuliakin murskattuna (voitteko kuvitella) tyttäremme suostui syömään. Yli annostus c-vitamiiniä ja marja mehuja. Ja ties mitä ja ihan kaikkea kokeiltiin. Siitä huolimatta kuumetta tuli eilen. Ja siitä lähtien olen kiemurrellut tuskissani annako tytön lähteä vai en. Annoimme olla kuumeen kolmetuntia ennen kuin annoin lääkettä. Toiveissa että pöpöt kuolisivat. Nenän vuotaminen oli lähes poissa ja yskän ärsytyskin miltei kokonaan tänä aamuna varhain kun heräilimme lähtöä varten. Annanko lähteä vai pakotanko jäämään kotiin, kumpikin vaihtoehto oli yhtä huono. Sydäntä raastaen ja buranaa mukaan pakattuna, veimme tytön juna asemalle aamu kuudeksi. Hirveältä tuntui hänet matkalle päästää, nyt odottelen paniikissa teinkö huonon vai hyvän ratkaisun. Äsken tyttö soitteli iloisena että kohta pääsevät lentokoneeseen, kai minun vain täytyy antaa asioiden mennä, vain omalla painollaan ja toivoa parasta. Minua huimaa.

Onneksi Tjorven ilahdutti munua tunnustuksella. Kiitos! Tämä vie hetkeksi ajatukset hauskempiin asioihin.

Tämä pitäisi jakaa viidelle eteenpäin. Sain jokin aikaa sitten saman kaltaisen tunnustuksen ja jaoin sen. Nyt kun mietin kenelle tämän jakaisin, en enää osaa valita. Niin paljon ihania ja kauniita blogeja on olemassa joka tämän ansaitsisi. On aikoja jolloin visiteeraan ahkerammin eri blogeissa. Ja on aikoja, kuten nyt, ettei hirveäsi edes tietokoneelle käy. Siksi uusiin blogeihin tutustuminen on ollut alku vuonna vähäistä. Mutta kiitos, tämä tunnustus piristää mieltä.

Käsityö rintamalla ei tapahtumia. Ja saanette odotellakin, kunnes saan hermoni hallintaan. Heti kun kuulen että tyttäreni tutustuu "perheeseensä" ja viestittelee olevansa kyllin terve että kykenee osallistumaan heille järjestettyyn ohjelmaa. Sitten voi relata. Muutamia viimeistelyjä on tarkoitus saada tällä viikolla ja sen jälkeen ne pääsevät julkisuuteen.

Tälläinen ryöpsähdys tällä kertaa. Toivottavasti ette lopullisesti kyllästy harmeihini, minä yritän kovasti järjestää seuraavaan postaukseen VAIN ilosta kerrottavaa. Ai niin, tunnustuksen lisäksi on toinenkin iloinen uutinen. Saimme kuin saimmekin varattua lomamatkan kesäkuulle. Kroatia kutsuu meidän poppoota, ja tarkemmin Split. Sitä odotellessa käyn moikkaamassa aurinkoa joka paistaa par aikaa meidän risukasaan. Kuulumisiin.

Voihan viikko

Kylläpä sitä taas asiat eivät menneet niin kun haaveilee. Viime postauksessa viikko sitten oli suunnitelmissa viettää hieman erillainen viikonloppu kun siippani ei ollut näissä maisemissa. Kenties oli tarkoitus puuhailla lasten kanssa jotain pientä ja olla ahkerana käsityö rintamallakin.

Keskittymis kyvyn vei kuitenkin muut mielen harmit. Lauantai ei ollut oikein alullaankaan kun siippani soitteleli että automme oli hajonnut. Ja koska oli viikonloppu ja vieraalla paikkakunnalla ja kyydissä oli tällä reissulla seitsemän harrastus kaveria niin siinäpä olikin mietittävää kerrakseen. Osa kyytiläisistä palasi sunnuntaina junalla kotiin mutta siippani täytyi tietysti jäädä hoitamaan autolle korjaaja. Kaikkien kommellusten jälkeen auto saatiin hoitoon mutta  koska töihin oli palattava, niin auto jäi sinne ja junamatka maanantai iltani kohti kotia alkoi.
Siinä sitten kauhulla odoteltiin alku viikko että selvitäänkö tästä edes kohtuullisella rahan menolla. Ja koska tässä ei ollut tarpeeksi, mieheni poskihammas tulehtui pahan kerran. Juurihoitoa ja antibioottikuuriahan siihen sitten tarvittiin. Poski ehti kuitenkin turvota niin pahasti ettei töihin asikaspalveluun ollut mitään asiaa sinä päivänä. Noo, se on jo parempaan päin. Ja lopulta autokin tuli kuntoon ja nyt lauantaina siippani ja tyttäreni lähti junamatkalle pääkaupunkiin hakemaan meno pelimme kotiin. Hintakin koko lystille oli varsin kohtuullinen ja muita aiheutuneita kustannuksia saamme vakuutuksen piikkiin. Eli kaikesta selvittiin.

Jäi siis omat suunnitelmat tämän hässäkän jalkoihin. Jotenkin ankean kankeasti on tämä tammikuu muutenkin edennyt. Tuumasinkin eilen miehelleni että olo on kun söisi suolatonta kaurapuuroa. Justiin siltä tuntuu. Käsityö rintamalla samaa hiljais eloa. "Viimeistely osastolla" on ollut pönkä ovella, syynä henkilökunnan työ uupumus. Koitetaan josko se jo kuun vaihteen jälkeen alkaisi työt maistua.

Jonkin verran, siis muutaman rivin, jaksoin edistää aloittamaani Rose paitaa. Ja siihen asusteeksi suunnitellun huivin langatkin kävi ostamassa ja laitoin huivin alulle. Tässä koko projektista kuva ja lehden kannessa näkyy mitä tuosta on tarkoitus lopputulokseksi saada.

Valmista ei ole odotettavissa vielä aikoihin. Niin monta muutakin hommaa vie nyt aikaani. Pitäisi valmistautua laittamaan tyttäremme viikonpäästä maailmalle koko ensi viikoksi. Jännittääkö äitiä vai tytärtä enenpi, en tiedä. Ja koska auton korjaus ei aiheuttanut pelkäämäni hurjaa rahan menoa niin voimme jatkaa ensi kesäloman suunnitelmia. Jotain matkan tapasta olis kesäkuuksi tarkoitus varata.

Ehkäpä saan energiani takaisin ja ajatukset kohti kevättä.  Paistakoon aurinko meille kaikille!

Jotain pientä valmista

Hupis taas tätä ajan menoa. Ihmetellä täytyy että miten se viikko vierähtää huomaamatta vaikka mitään mainittavaa ei ole edes tapahtunut. Neule rintamalla on edistymistä tapahtunut vain tyylillä -vähän kaikkia keskeneräisiä-  mutta mitään valmiiksi asti en ole saanut. Sen sijaan tuon punaisen liinan innoittamana aloin tuhota sateenkaaren värisiä Virolaisia huhtuvakeriä. Ilman mitään suunnitelmaa nämäkin saivat alkunsa ja lopulta päätyivät ikään kuin koriksi.

Toinen niistä on soikio ja toinen pyöreä. Yläreunan virkkasin kuviolliseksi, 

olisko tuo simpukka vai viuhka kuvio, kukin voi kutsua miksi haluaa.

Eihän tuo kuvio juuri näy enää pesukone käsittelyn jälkeen

mutta jämäkempi reunasta tuli noin kuin jos olisin normaalisti 

kiinteillä silmukoilla virkannut.

Hahtuvaa meni 207 grammaa.

Soikion muotoinen on kaukosäätimien leposijana

olohuoneen pöydällä mutta pyöreä kori ei ole vielä 

tarkoitustaan löytänyt.

Vaikkakin olen yrittänyt kulutella lankavarastoani niin sorruin myös ostoksiin. Ja vieläpä lankaan jonka olen julistanut "en neulo enää koskaan" sarjaan. Tähän toimintaan on syynä uusimmassa Suuri käsityölehdessä ollut Novitan Rosesta neulottu paita mikä uuden turkoosin värinsä vuoksi koitui vastustamattomaksi. Eli siin 300g Rosea kantautui kassan kautta kotiin ja päätyi puikoille. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, tuli liian leveä helma. Onneksi tajusin sen kyllin varhain että maltoin aloittaa alusta. Mutta alkutekijöissään se hanke kyllä sitten onkin.

Viikonloppuni on hieman tavallisesta poikkeava. Siippani on harrastuksensa parissa koko viikonlopun ja myös toisella paikkakunnalla. Ja kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pyödällä. Eli toisin sanoen, tää äiteen ja meidän teinit puuhailee monenmoista yhdessä ja erikseen. Toivottavasti jotain valmista myös käsityö rintamalla....

Punainen piristys

Loppiainen ja viikonloppu meni ihan koti ympyröissä. Ulkoilua, kaupassa käyntiä, siivousta ja onneksi myös hieman käsitöitä. Langan kulutus projekti jatkuu ja nyt supistui 215 grammaa punaista hahtuvalankaa. Puolitoista sitten Tallinnasta ostetusta kerästä on aiemmin tehty pieni huovutus kokeilu pannun alunen mutta nyt sain käytettyä kerän loppuun. Ilman kummenpaa suunnitelmaa virkkailin isoäidinneliöitä neljä saman kokoista kappaletta. Sen jälkeen lappuset kävivät hienopesu neljässäkympissä. Lopuksi kokosin ne isoksi neliöksi. Ja näin syntyi liina olohuoneen arkkupöydälle.

Kokoa sillä on 63x63cm. Ja värihän on niiiiiin punainen että luulen sen olevan jatkossa joulukuun sisustusta meidän huushollissa. Mutta taas hupeni lanka varasto ja vieläpä kohtuu onnistuneesti. Kuvassa on myös mustat peruslapaset seiska veikasta, tyttären pyynnöstä tehdyt. Niihin meni melkein loppu musta seiska veikka kerä, 45grammaa. Nuo on niin onnettoman kaposeksi tehty että lankaakaan ei enenpi kulunut. Toive oli nimen omaan että käteen käypäiset suvikelin lapaset joita pidetään yksistään.

Ja taas on 260 grammaa lankaa käytetty. Joitain neulomuksia odottaa viimeistely töitä. Minun pajassa vaan sattuu olemaan ruuhkaa viimeistely osastolla. Mutta kun "henkilökunta" eli minä itse, saadaan motivoitua hommiin niin eiköhän jotain taas ole mitä tuoda tännekin julki.

Ja lopuksi tervetuloa uudet lukijani Cesilia49 ja Sinipellavainen. Uudet lukijat ilahduttavat aina.

Kuulumisiin!

Kun eilen en ennättänyt

Jostain syystä pukkas eilen sen verran touhukas päivä etten ennättänyt piipahtaa bloggaamaan. Tarkoitus oli vaihtaa blogin taustakuvaksi talvisempi kuva tuon syksyisen auringonlaskun tilalle. Sekä laittaa tänne nyt viimeisimmät neuleen väsäykset mitä ennätin valmistella.
Mutta niin se vuoden viimmeinen päivä kului vauhdilla että pitää tämä uusi vuosi aloitella näin vanhan vuoden turinoilla.

Ensiksi pitää kiitellä teitä kuluneesta vuodesta. On ollut mukavaa kanssanne. Ja samalla tervetuloa Paula koo. Tässä teille kaikille kuva amrylliksestä joka missasi joulun mutta aukesi Uudeksi Vuodeksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Sitten lankaisia juttuja. Joulun aikoihin meillä jouduttiin vaihtamaan järjestystä erinäisistä syistä. Tässä yhteydessä hyllykkö, jossa pää sääntöisesti lankojani säilytän, jouduttiin tyhjentämään. Tästä seurasi myös se että siipallenikin alkoi pikku hiljaa valjete että rouvalla taitaa olla tuota neulomatonta lankaa jonniin verran. Ja pieni vihjaus tuli jotta lisää ei pidä hommata jos entisetkään ei paikkaansa löydä. Höh. No, tottahan se on. Koskaan en ole määrää mitannut enkä viitsi tehdä sitä nytkään mutta alle kymmenen kiloa reilusti luulisin. Ja varaston sisältö ei edes sisällä ihania lankoja paljonkaan vaan enemmän sellaisia mistä pitäisi päästä eroon. En vain raaski heitää niitä eli vaihto ehdoksi jää neulominen. Ja sitähän minä kovasti yritän.

Ja tässä lapasia seitsemän veljestä langoista

Vasemmalla ihan perus aluslapasiksi tarkoitetut,

keskellä syksyllä aloitetut koukutut lapaset,

ovat muuten saman värisistä langoista kuin KyJy putkikaulahuivini

ja oikealla aikaisemmin tehdylle pipolle saman henkiset lapaset jossa raidoissa Puroa.

Sitten lapaset ja sukat

jämä polkasta, kyyhkystä, farkun sinisestä ja lilaakin vielä lisäksi.

Näihin kaikkiin meni veikkaa yhteensä 350 grammaa.

Ihan pito asusteita ja nuo ulkonäkö seikat

ei ollut näissä se itse tarkoitus.

Sitten näihin patalappu projekteihin sain 

kimmokkeen joululahjaksi saamastani

Patalappuja a la Carte- kirjasta.

Ja koska minulla ei sattunut silloin jouluna olemaan kirjassa

käytettyjä lankoja varastossani niin päätin näihinkin

käyttää perus Novitoita joita nyt kovasti yritän varastoistani supistella.

Reissumiehen matkassa

Loneny Rider

Lankana Novitan Hanko jota meni 41g

kokoa 22x23cm

EDIT. Siis eihän tuo lanka Hankoa ole. Se on jotain ekolankaa mutta 

vyöte on jo kateissa. Miten minä eilen sekoilin kun tään kirjotin. 

Hokasin vasta jälki käteen että nyt tuli kirjoteltua ihan potaskaa. Sorry.

Ja sitten

oikealla Iloinen Leipuri Cupcake Bakery

 ja vasemmalla Keittiöprinsessa Princess Cookbook

Seiska veikkaa meni näihin 140g

Ja nimet patalapuille on kirjasta, ei siis minun keksimiäni.

Lanka varastoani en siis ainakaan tähän hätiin punnitse mutta langan kulutusta alan seurata ja samalla inventoin lankojani. Jotain huivia tai muuta kivaakin aloittelen piakkoin mutta samalla oheis työnä kuluttelen vähemmän hohdokkaita keriä pikku töihin. Ja ompelemaankin on tarkoitus syventyä ja muihin pikku puuhiin. Näinpä tämä vuosi minulla alkaa. Huomenna töihin, paluu arkeen pamahtaa päin kasvoja huomenna aamulla kello viisi. Arg.