Lapissa lomalla

Tässä tulee tarinaa reissustamme Lapissa. VAROITUS, postaus tulee olemaan pitkä.

Edellisellä reissulla muutama vuosi sitten pohjoisessa satoi vettä koko ajan. Vahingosta viisastuneena tällä kertaa seurasimme sää tiedotusta ja ajoitimme lähdön niin että kelit eivät pilaisi reissua. Silti lähtiessämme auton ikkunasta näky oli tämä.

Sää kuitenkin parani pian kun köröttelimme matkailuautolla täältä Itä-Suomesta kohti Ranuaa.
Ensimmäisen yön olimme siellä ja vierailimme totta kai eläinpuistossa.

Ja veto naulanahan siellä tänä vuonna on tietenkin herttainen muutaman kuukauden vanha jääkarhun pentu.

Ylimmäisissä kuvissa on tuo valloittava lapsukainen. Alhaalla vasemmalla valtavan kokoinen isä karhu, joka ei turkkiaan halua kastella edes hakiessaan herkku omenaa. Ja alhalla oikealla on poika ja äitee, mikä koko ero.
Tässä myös pieni sarja muutamasta muusta eläimestä.

Leikkisä saukko, ei pöllömpää näin kaksin, possun lepo hetki ja tuo metsiemme kuningas ruskea karhu.

Ranualla matkailijoille tarkoitetusta lehdestä japanilaisuuteen ihastunut tyttäremme bongasi mainoksen Japanitalosta. Ja siellähän me poikkesimme kun sattui olemaan melkein matkan varrella Rovaniemelle päin. En olisi uskonut että keskeltä ei mitään löytyy niin viehättävä ja rauhallinen talo. Sinne ei kuulemma eksy kun pari porukkaa per päivä ja talon hostilla olikin aikaa kertoa meille monen moista japanilaisuuteen liittyen. Jokunen otos sieltäkin.

Saimme myös kupposet vihreää teetä sekä pikkuleivät ja lopuksi taittelimme origameja. Lomamme rauhallinen ja erikoinen visiitti. Ja taistelulajia harrastava siippani sai tilaisuuden kerrankin tepastella aidolla tatamilla.


Päivä oli jo pitkällä kun saavuimme Rovaniemelle joten auto leirintä aluelle ja pieni illan lepo ennen nukkumaan menoa. Ja aamulla käynti joulupukin paja kylässä. Meni viimeinenkin usko (vale)pukkiin kun sellainen oli kahdessa eri talossa. Ja pukkeja oli matkamuistonakin, jopa alennnus myynnissä ja legoista rakennettuna.

Ja sitä ulkomaalaisten turistien paljoutta. Tämä tuntui olevan heistä erityisen kiinnostava.

Lomamme siirtyi tästä pikkuhiljaa vaiheeseen b eli enemmän retkeilyä vähemmän matkamuistomyymälöitä. Lähdimme Leviä kohti. Matka oli varsin paljon porojen väistelyä ja ei sujunut ehkä niin nopeasti kuin suunnitelimme . Ehdimme kuitenkin saada Levillä taas auton parkkiin ja lähdimme koirineen päivineen kävelylle kohti hiihto keskusta.
Isä ja lapset halusivat laskemaan kesäkelkka radalle. Minä ja koirat jäimme odottelemaan ja valokuvaamaan. Hyttyset rokottivat ja siitä todiste tässä.

En vain siinä tajunnut että koiran mahan alus oli kupattu veri paukamille ja toinenkin koiramme oli kuin riivattu loppu illan kun se raasu ylitti hampailla helpottaa kutinaa. Ei kiva.

Kuva jai valitettavasti pieneksi, pahoittelut. Toivottavasti muitten kanssa ei käy näin. Rinteille kiipeäminen aiheutti nuorisossamme pientä purnaamista. Miksiköhän?
Ihmettelinmyös minkähänlainen tulevaisuus on tällä männyn alulla keskellä laskettelu rinnettä?

Seuraavaksi matkamme kävi Leviltä Pokan kylän kautta Inariin ja Ivaloon. Levi Pokka väli on sitten noin 40km hiekkatietä ja näky oli tämä.

Täytyy sanoa että tuolla välillä tunnelma oli muutenkin kuin olisi menty sata vuotta taakse päin. Sen verran oli pihapiirit vanhahtavassa kuosissa. Rehellisesti sanoen en tajua miksi kukaan haluaa asua tuolla ja vielä talvella. Mutta se onkin vain minun mielipiteeni. 
 Pokan jälkeen, kun pääsimme päällystetylle tielle niin oli pakko huilia ja ottaa muutama valokuva.

Kaunistahan siellä oli ja niin ihana auringon paiste. Luontoa parhaimmillaan.


Päivä oli väsyttävä ja saavuttuamme Inariin tuli reissun ensimmäinen sana kopu. Kurvasin auton parkkiin ja hyppäsin kuskin paikalta, ajakoon herra itse kun osaa paremmin. Mieleistä yö paikkaa ei löytynyt ja jatkoimme vaisusti Ivaloon päin. Samalla jätimme taakse pohjoisimman kohdan matkamme varrella.


Suht pian tuli mainos että annos muussia ja poronkäristystä 7,5€, totesin että taitaa olla viisain syödä että huumorin taju palaa meikäläisellekin. Paikka oli Karhunpesä kolo tai joku sellanen. Paikasta lähti portaat ja jonkin matkan päästä siellä oli suuren suuri kivi. Koko kuvaa ei muiden turistien vuoksi kivestä saatu. Kivi oli ontto sisältä ja jopa pitkän huiskea mieheni sopi kömpimään kokosta sisään ja ottamaan sinne valokuvia.

Kiven tarina oli jotain sellaista että joku metsästäjä olisi aikanaan käynyt sinne kiven sisään yö unille ja oli aamulla herätessään huomannut että itse karhu oli tullut yö seuraksi viereen. Enpä tiedä uskoako vai ei?


Meidän yö meni Ivalossa ja matka jatkui aamulla Saariselälle. Tai alkuperäiseen suunnitelmaan piipahdus Saariselällä ei varsinaisesti kuulunut mutta maisemat oli niin ihanat jotta auto parkkiin Kaunispäällä ja kävellen huipulle.

Joitain kuvia sieltä. Huipulla oli ruokapaikka jossa koirat laitettiin parkkiin ja otimme huikopalaa.
Matkalla alas noutajamme löysi tunturi puron joissa voi kylpeä.

Ja taas autolla pikku matka etelään pain ja heti Kiilopäällä taas jalka patikalle. Tuolla on Urho Kekkosen kansallispuiston yksi laita ja piipahdimme sinne.

Vaikka olimme kansallispuistossa joku ei ole ymmärtänyt ettei sinne ihmisen jälkiä saa jättää.

                                                Vai asetteleeko luonto kivet näin?

 Matkaa itse huipulle olisi ollut liikaa siihen nähden minkä verran meillä oli varattu esim. vettä. Katsoimme viisaammaksi että näköala paikalle kiipeäminen riittää meille ja sen tarjoamat maisemat.

Saariselkä teki maisemillaan ja rauhallisuudellaan meihin vaikuteuksen. Halua palata tuonne vielä joskus.


Matka jatkui Kemijärven ohi ja seuraan yön olimme Sallassa. Rauhallinen leirintäalue ja pieni paikka. Tyttäremme sattu olemaan Salla joten pitihän siellä poiketa. Olisimme jääneet aamulla sinne pidemmäksikin aikaa mutta satoi. Ikävää.


Seuraavaksi ja viimeiseksi yö paikaksi olimme suunnitelleet Hossan retkeily aluetta. Luvassa oli sadetta joten houkuttelin mieheni ajelemaan pienen mutkan kautta, Posion kautta. 


Pentikinmäki tai jotain, oli se paikallinen nähtävyys, kiva paikka olikin.
Siellä oli museoita, myymälöitä ja näyttelykin. Museoissa oli kivaa katseltavaa.

                                                 Mitäs sanoisitte näistä alusvaatteista?

                                            Tai mitenkähän tällä koneella ompelu sujuu?

                                                     Näillä kengillä on joku kävellyt

                                Näistä kupeista joku Monacolainen tai Italialainen juonnut kaffensa

                                                               Nämä ovat Ranskasta

                                 
                                               Mutta miten tästä kupista juominen sujuu?

Matkamme jatkui Hossaan.Hossan retkeilyalue vaikutti lupaavalta. Illalla ennätimme pikkuisen kävelylle mutta aamulla satoi joten viikon reissanneena suuntasimme auto kohti kotia.

Mutta Lapissa Ei voi ohittaa poroja. Tuo soma luonto kappalee elää omilla maillaan omalla tavallaan. Eihän hän piittaa että jokut Napapiirin etelä puolelta tulleet säälittävät turistit haluaisivat taittaa auto matkansa ripeään tahtiin. Jos poro haluaa ylittää tien tai hölkytellä kahtakymppiä auton edessä niin hänhän tekee niin.

                                      Mutta niin peijakkaan soma eläin se on.

Tyttäreni katselee mailmaa omasta näkövinkkelistä ja myös hän pitää valokuvaamisesta.
Hänen taiteilemaan valokuvaan on hyvä lopettaa nämä tarinat. Kiitos niille jotka jaksoi loppuun asti!