torstai 16. elokuuta 2012

Muistattekos Impivaaran?

Kas mokomaa kun taas on vierähtänyt tovi jos toinenkin kun tänne ennätän päivityksen merkeissä. Jonkin verran olen ennättänyt katsatella muiden blogeja ja Neulomossakin käydä mutta omat postaukset ovat siirtyneet tuonnemmaksi. Tähän on osittain ollut syynä se että ajattelin saattaa valmiiksi vielä toisenkin KyJy työn samaan juttuun mutta nyt luovutan. Vaikka viimeistely on ihan hilkulla mutta sitten kuvat ja muut niin menee vielä monta päivää, näin luulen.
KyJy nro 11 eli virkatut sukat valmistuivat. Nämä sukat halusin tehdä koska en ole koskaan virkaten sukkia tehnyt. Ja minulla sattui olemaan varastossa virkattuihin sukkiin sopivan väristä Seitsemän veljestä lankaa. Ja tästä on tehty silloin kauan sitten sukat ja ovat muuten edelleen käyttökelpoiset, tosin jo melko kuluneet. Tämä lanka on ajalta jolloin seiska veikka oli oikeasti kestävä ja laadukas  sukkalanka. Ja vyöte kertonee teille että ei ole vähään aikaan tätä lankaa kaupoissa pyörinyt.






Tuolla Impivaara tekstillä ei muistaakseni ole lankaa myöty viime vuosina. Ja tarkennukseksi vielä, nää kerät on 15-20 vuotta sitten ostettu. Tarvitsin näitä opiskelu aikan yhteen kudottuun takkiin ja langat jäivät ylimääräiseksi. Ja eipä olisi silloin arvannyt että ne säästyvät tänne asti KyJy työhön.
Lankaa näihin sukkiin kului 127gr. Jousin neulottu ja ensimmäiset kuusi kerrosta virkattu nelosen bambu koukulla ja koska jälki näytti liian veltolta niin vaihto 3 1/2 metalliseen koukkuun ja loppu sillä. Jämäkkää jälkeä.




Tämä projekti poiki yhden uuden idean. Se laitetaan hautomaan ja toteutetaan ehkä myöhemmin.

Yksi KyJy töistä on tosiaan ihan pientä säätöä vaille valmis. Mutta muut kahlaa. On ihan oikeasti puute ajasta. Ei vaan voi ryöstää aikaansa itsekkäisiin tarkoituksiin kun perhe ja koti  tulee kuitenkin ykkösenä. Ja sitten se salainen projekti.
Siis hitaasti ja epävarmasti KyJyt linkuttavat eteen päin. Kuten toinen koiramme. Vauhtia lenkeillä piisaa ja  rallia vetävät yhdessä kun irti ovat metsässä mutta lievää ontumista toisessa etu jalassa havaittavissa meidän Mummolla. Tilanntta seurataan ja tänään en oikein saanut enää selvää onko siinä vielä aristusta. Itse epäilen että venäytti hieman jalkaansa ja nyt kun on lepäilty niin on tainut vaiva parantua. Toista koiraa eli meidän Mustaa vaivaa ahmatti. Kun karviaiset ovat syöty pensaistamme ja mustikat metsästä niin nyt on siirrytty valkoherukoihin. Eipä tarvitse itse vaivautua sadon korjuu töihin. Hih.

Koululaisemme aloittivat maanantaina. Nuorimmaisemmekin meni nyt ylä asteelle. Niin se aika vain menee. Huh huh. Tytär aikoi ommella tusseillleen kivan penaalin. Koska en edes pahasti liioittelemalla voi pitää häntä kovin käsityö ihmeenä niin päädyin itse ompelu hommiin. Suosikkeihini ei kuulu vetoketjun ompelu. Huomioon ottaen sen että  väsäsin tämän arki iltana lievän pakon edessä niin lopputulos on siihen nähden OK.



"Salaiseen" projektiini liittyeenkin olen joutunut olemaan tällä viikolla aktiivinen. Kaikkea lieve ilmiöitä tähänkin sitten liittyy. On käyty tohtorin juttusilla, ja piti käydä kampaajalla jotta kehtasin mennä valokuvaajan pakeille. Uuttakin on tullut opittua. Mutta ensi viiko se vasta jännä onkin. Odotan kovasti.
No eiköhän tässä taas tullut aiheesta toiseen pompsahteleva blogi tarina. Niin tyypillistä minulle, koittooten jaksaa lueskella. Ja nauttikaa hyvistä ilmoista kun niitä nyt taitaa suurimmalle osalle olla tarjolla.

8 kommenttia:

  1. Kivat noi virkatut sukat. Meikäläisellä ei kyllä ole Impivaarasta mitään mielikuvaa, en tainnut vielä neuloskella siihen aikaan, kun tuota oli myynnissä. Ai koira syö kaikki marjat? Aika hauska =)

    VastaaPoista
  2. Juu, vanhaa on lanka. Onneksi neuloja ei ole. Hih hih. Jotain perus punaista ja jotain jämiä muutakin väriä siltä ajoilta löytyy myös. Ja vaikka joskus miettii että miksi sitä kaikkea jemmaa, niin kas vain käyttöä löytyi näillekin kerille.
    Koiralle maistuu marjat ja oikeastaan kaikki muukin. Kyllä turkki kiiltää...

    VastaaPoista
  3. Minä muistan tuon impivaaran ja siinä varmasti kyllä niin kestävä lanka ettei tosikaan verrattuna nykyisiin veljeksiin... Kylläpä tuo salainen projekti alkoi nyt kiinnostaa. mitähän oikein puuhailet? :) onnea siihen kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla niin että mikään muukaan ei ole niin kestävää kuin tuolloin. Niin monessa muussakin asiassa sen harmikseen huomaa. Salainen projekti paljastunee syyskuun alkupuolella...

      Poista
  4. Hauskan näköiset virkatut sukat.

    Meidänkin koiralle kelpaavat marjat ja niitä se saa syödä vapaasti. Sienistä meillä on vähän erimielisyyksiä, kun koira vain "poimii" ja silpuaa sienet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä koira syö karviaiset raakana. No mikäs siinnä mutta maha meinaa mennä velllile. Eikä tunnu haittaavan itseään mitenkään. Muut marjat eivät onneksi aiheuta mitään ongelmaa.

      Poista
  5. Meidänkin porukoiden koiruus on ollut tänä kesänä ihan innoissaan, kun metsä on täynnä mustikoita. Onneksi niin paljon, että niitä voi koiruudetkin syödä ja silti jää kaikille muillekin. hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän noita mustikolita piisaa nyt kaikille. Ja paikalla jossa minä koirien kanssa liikun on paljon muitakin koira ulkoilijoita joten toivottavasti kukaan ei sieltä omia marjojaan keräile. On sen verran lähellä maanteitäkin ettei ehkä ihmisten syötäviä sentään. Tosin joita kuita ei tunnu sekään häiritsevän. Meidän ahmatti syö empimättä kaiken ja ihmeesti sen vatsa kestää menemättä kuralle juuri koskaan.

      Poista